paha kosteusvaurio-ongelma. Nyt kysynkin, miten toimisin, sillä ongelmista ollaan kovin hiljaa ja näyttää siltä, että niistä on myös vaikea puhua, tulee sellainen vaivautuneisuuden ilmapiiri? Ilmeisesti joku on vakavamminkin sairastunut, mutta jotkut leimaavat sen mielenterveysongelmien puolelle. Liitynkö tähän hiljaisten kuoroon ja en puhu terveysepäilyistäni mitään, etsin toisen työpaikan ja häviän hiljaa joukosta? Vai ryhdyn ponnekkaasti selvittelemään asiaa? Työpaikan ilmapiiri ei ole priimaa ja kaikenlaista kyräilyä löytyy, sohasenko muurahaispesään, jos kiinnostun liikaa selvittelemään asiaa?
Työpaikalla
ilmeisesti
8699
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Omalla työpaikallani on myös hometta. Olisiko kolmisen viitisen vuotta sitten, kun aloimme oireilla työpaikalla parin kaverin kanssa. Jatkuvasti sairastimme poskiontelontulehdusta, silmien kutinaa, iho ärsytystä ja yskää.Aloimme järjestelmällisesti valittaa asiasta työterveyshoitajalle ja ihanalle työterveyslääkärille, joka sitten kirjoitti meille kaikille lähetteet homeveritutkimuksiin. Molempien kavereideni verestä löytyi hometta eli se paljasti, että työpaikallamme on hometta.
Sekään ei kuitenkaan vaikuttanut työpaikalla mitenkään, ainoastaan sillä tavalla, että työterveyslääkärimme "ajettiin" pois ja tilalle työpaikka palkkasi sellaisen lääkärin, joka sanoi, että olemme päästä vialla ja lakkasi kirjoittamasta sairaslomaa.
No,jatkoimme allergialääkkeiden syöntiä, vaikka meillä ei mitään allergiaa olekaan. Itsekin kävin kaksi kertaa allergiatesteissä jatkuvan tukkoisuuden takia, mutta aina sain terveen paperit.
Johan alkoivat muutkin työpaikalla uskaltaa puhua oireistaan ja alkoikin selvitä, että useammalla oli samoja oireita kuin meillä, mutta mitään ei talossa tapahtunut ennenkuin työpaikan korkein henkilö alkoi oirehtia tukkoisella ololla ja jatkuvalla nuhalla. Talossa tehtiin mittaukset ja sieltähän löytyikin hometta sekä sädesientä yms yms. Taloa ei kuitenkaan koskaan suljettu eli olimme sielä koko sen ajan kun remonttia tehtiin ja se on vieläkin kesken. Kukaan ei ole kuitenkaan lakannut oirehtimasta, eikä esimiehet siihen enää reagoi, talohan on jo "terve".
Poishan sieltä pitäisi lähteä, mutta miten voit jos et muualta saa töitä...
Työpaikkaa vastaan on todella vaikea nousta yksin, meillä oli siinä mielessä onnea matkassa, että meitä oli useampi ja me saatoimme saada toisiltamme tukea vaikeina "päänvikaisuuspäivinä" :) Näin jälkikäteen ajateltuna olihan se taistelua tuulimyllyjä vastaan, kun työterveyslääkärikin kääntyi meitä vastaan, mutta niin me vain saimme taistelun läpi ja työpaikan tunnustamaan, että talossa on ongelma.
Jos sinulla on työpaikalla hyviä kavereita, niin ei muuta kuin taisteluun vain, meilläkin vanhemmat naiset eivät olleet uskaltaneet valittaa oireista. Jos olet yksin, niin suosittelen vaihtamaan työpaikkaa, niin olisin itse tehnyt, ennenkuin terveys menee. Sitä ei kuitenkaan mikään raha korvaa.
Tsemppiä ja voimia! :)
nämä homeremontit. Kun on joku kohta uusittu, niin helposti ryhdytään sitten hokemaan, että nyt on kaikki kunnossa. Esimerkkinä voisi sanoa, että korjataan seinä, mutta jätetään vuotava katto korjaamatta ja mätä alapohja ja voilaa, kaikki on kunnossa. Ei ymmärretä, että oireilua on niin kauan kuin on jokin homeen lähde rakenteisiin jätetty.
Oma kokemukseni on työterveyslääkäreistä huono. He vaihtuvat koko ajan, ei taida vuottakaan kestää yksi, joten aika huono sellaisen kanssa on saada homeoireiluasioita hoidettua. Jos lääkäri puhuu kovasti työnantajan suulla, kannattaa vaan vaihtaa työpaikkaa. Annoit kyllä oivan neuvon, sen yhteistyön muiden sairaiden kanssa, ehdottomasti kannattaa yhdessä taistella asian eteen, vaikka sattuisi olemaan niin, että työterveyshuollosta ei saa mitään tukea.
...on, jos joku uskaltaa puhua asioista niin kuin ne ovat ja ottaa homeongelman esille. Valitettavasti siinä saa usein olla melko yksin. Muut kyllä ovat hyvillään, kun joku panee itsensä likoon. Monesti se kyllä on pakon sanelemaa, kun sairastuu niin, että ei yksinkertaisesti voi olla työpaikalla.
Eipä se taida mennä noin. Sairastunut on yksilö ja yksilönä häntä kohdellaan jokaisessa tutkimuksen vaiheessa. Yksilönä heikko, sairastui vaikka vaurio on pieni tai sitä ei edes ole, taitaa olla epäsosiaalinen henkilö, eikö tule toimeen muiden kanssa...
Ei ole olemassa mitään kaikkien etua, siitä pitää tt-lääkäri, työterveyssysteemi kokonaisuudessaan, työsuojelu ja työnantaja huolen.
On yksilö, joka sairastui. Ehkä, tai sitten haluaa vain sairaslomia ja muut saavat tehdä hänenkin työnsä.
Siinä se kaikkien etua ajatteleva sairastunut seisoo yksin ja yksin jää.
ajattelin, että kaikkien edun nimissä uhraan itseni ja saan kaikille puhtaan sisäilman. Ajattelin, että jos tämä on kohtaloni, niin toimin niin, että koko yhteisö hyötyy sairastumisestani ja toisten ei tarvitse enää sairastua. Mutta, se kaikkien etu olikin aika erikoinen ajatus. Kun tultiin siihen vaiheeseen, että tuli työtilajärjestelyjä myös näille ns. terveille, sairastuinkin niin pahoin, etten kyennyt olemaan töissä. Muistan vieläkin sen kannustavan palautteen, jota minulle annettiin kaikkien edun nimissä, vieläkin puistattaa. Ihminen on itsekäs eläin ja tulinkin siihen tulokseen, että toisten puolesta ei kannata tämän asian vuoksi tapella. Niin se vain menee, että jokaisen on vuorollaan sairastuttava. Neuvoni on siis, että mieti vain omaa jaksamistasi ja kerää voimia, sillä tulet niitä tarvitsemaan, tämä neuvo on varteenotettava, jos olet se ensimmäinen tai se ainoa oireilija tällä hetkellä. Jos siellä on taas joukko sairastuneita, niin yhteiseen hiileen kannattaa puhaltaa, jos vielä niillä sairailla keuhkoilla jaksaa.
ja päätät mitä teet.
Jos työpaikallanne on jo nyt ilmapiirissä eripuraa, ei se tule siitä paranemaan.
Yleensä,huom! yleensä käy niin että jos nostat kissan pöydälle kosteusvaurioepäilyjesi kanssa, tulet todennäköisesti taistelemaan taistelusi yksin. Jos aloitat, se kannatta viedä loppuun asti, oli lopputulos mikä hyvänsä. Mutta jaksatko sinä sen tehdä, oman henkisen jaksamisesi kustannuksella (ehkä myös työpaikkasi kustannuksella). Tulet todennäköisesti saamaan hankalan ihmisen maineen, ehkä lopussa kiitos seisoo, ehkä ei.
Voit myös vaieta asiasta ja sinnitellä terveytesi kustannuksella tai kuten itse ajattelit, vaihdat sitä työpaikkaa.
Vain sinä tiedät omat rajasi ja jaksamisesi. Niitä ei nyt kannata yliarvioida, sillä pettymyksiä ja vastarintaa voi tulla reippaasti.
Toisaalta koskaan emme tiedä vaikka asia hoituisikin asiallisesti kuntoon.
Mahdollisuuksia on monia, lopputulosta emme tiedä kukaan.
Itse rohkaisisin ottamaan esille työpaikan sisäilmaongelmat. Itsekin sairastuin työpaikalla. Muutkin ovat oireilleet, mutta eivät niin paljon kuin minä. Itse olen joutunut ajamaan asiaa eniten, mutta muutkin ovat sitä tuoneet julki. Välillä olen ollut väsynyt, mutta mielestäni näin tärkeästä asiasta ei saa vaieta. Pääosin olen saanut hyvää kohtelua esimieheltä ja työtovereilta ja nyt tarkemmat tutkimukset jatkuvat.
Ymmärrän toki, että mielellään mahdollisuuksien mukaan moni vaihtaa työpaikkaa. Silloin kannattaisi avoimesti sanoa syyksi sisäilmaongelmat. Jos näistä asioista vain vaietaan, niin yhä useammat sairastuvat. Edelläkävijänä voi auttaa myös muita ihmisiä. Toki se on rankkaa ja omien voimavarojen riittävyyttä kannattaa punnita.
samoilla linjoilla kanssasi. Siis siitä, että jos vaihtaa työpaikkaa, niin rohkeasti sanoo syyksi sisäilmaongelmat ja ehkä perusteleekin, kun joku kuitenkin ymmärtää senkin ilmapiiriongelmaksi. Tästä on varmasti se hyöty, että muissa tapahtuu heräämistä asian suhteen. Ja ehdottomasti kannattaa sanoa tämä syy muillekin kuin pomolle, sillä jotkut pomoista ovat sellaista hautovaa mallia ja niinpä hyöty voi olla jopa miinusmerkkinen.