köyhänkin koti.Mun mielestä hyvä koti on sellanen jossa rakastetaan lapsia ja asetetaan rajat. Hyvät vanhemmat eivät hylkää lapsiaan.
Millainen on hyvä koti??
koti se on koti
231644
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Eiköhän tuo mainitsemasi malli ole se ns. normaali koti.
Kaikilla vaan ei ole lapsia .
viisaasti sanottu. Olen samaa mieltä, vaikka kasvatuspuoli hiukan lipsui. Valitettavasti.
on sellainen jossa jokaista perheenjäsentä kuunnellaan.
Mun mielestäni hyvä koti on sellainen jossa tärkeintä ei ole tavarat, raha tai ura vaan rakkaus ja rehellisyys.
toisten ihmisten kunnioitus. oman elämän kunnioitus on tietenkin tärkeää. mutta toisten ihmisten väheksyminen ja aliarvioiminen ei ole kuitenkaan sitä mitä lapsille/nuorille kannattaisi opettaa.
lyhykäisyydessään, sitä rakkautta kun ei minkäänlaisella rikkaudella pysty ostamaan tai korvaamaan.
Sellainen jossa kaikilla perheenjäsenillä on turvallista olla. Jokainen lapsi on aina viisaampi kuin vanhempansa aikuisuuden kynnyksellä.;)
Meillä vanhemmilla pakkaa usein olemaan ruma tapa valita lastemme ystävät oman makumme mukaisesti.
Ennen vanhaan oli julkinen häpeä tehdä avioton lapsi ja se lapsiparka sai sen tuta lapsuudessaan. Noista ajoista ollaan sentään päästy onneksi eroon. Lastenkotilasta harvoin hyväksyttiin ystäväksi omalle lapselle niin nurinkurista ajattelua kuin sellainen onkin.
Hyvä koti on mielestäni sellainen, että jokainen luottaa toisiinsa, tuntee olonsa turvalliseksi, opetetaan lapsille pienestä pitäen suvaitsevaisuutta.
Kuusamolaisen kansanedustajan nimen jonka isä oli saksalainen sotilas?
Muutama vuosi sitten hän kirjoitti kirjan vaietusta lapsuudestaan, saksalaisen sotilaan poikana.
Voi vain kuvitella, kuinka raskasta se on ollut juuri sodan jälkeisinä vuosina.
Ne lapset saivat tuntea todella olevansa vähintään Hitlerin sukulaisia ja Lapin polttajia......Oletko käynyt katsomassa genealogia.fi sivuja ja sieltä vanhoja papinkirjoja? Törkeää. Jos oli syntynyt avioliiton ulkopuolella, niin pappi kirjoitti kastetodistuksen perään ÄP = Sänkiäinen, sekä paholaisen siittämä.
kaikessa. Kyllä vieläkin pinnan alla kytee. En tiedä ketä Kuusamolaista tarkoitat.
Keskustelin tässä kerran tutun kanssa,joka on töissä lastenkodissa. Hän kertoi omana näkemyksenään osan lastenkodin kasvateista pääsevän hyvin elämänsyrjään kiinni ja toisten saavan elämänikäisen trauman kohtalostaan kasvaa lastenkodissa. Tuntevat kuulemma kauan olevansa hyljättyjä ja potevat alemmuutta, vaikka ei mitään syytä olisi. Monasti se lastenkoti on paljon paljon parempi kuin lapsen vanhempien koti.
ajateltiin asioista vähän eri tavalla.
Valitettavasti vieläkin törmää sellaisiin aikuisiin,jotka syyttävät lasta siitä,että ovat lastenkotiin joutuneet.Sitä en ymmärrä ja vielä "aivopesevät" omatkin lapsensa sellaiseen erittäin ikävään ajatusmalliin.
Eihän se nyt todellakaan ole lapsen vika jos on lastenkotiin joutunut.Monasti se vaan on parempi,että jos ei kotona asiat suju,puuttuu ammattilaiset asiaan.
Totta kai sitä jokainen toivoo,että lapsuutensa saisi omassa kodissa kasvaa,mutta aina se ei vaan ole niin yksinkertaista.
Tänä päivänä varsinkin tuntuu,että resurssit ovat niin minimoitu,että moni lapsi/nuori on joutunut näkemään sekä kokemaan erittäin ikäviä asioita ennen kuin sosiaalipuoli niihin puuttuu.Mitä pidemmän aikaa lapsi kärsii tai mitä vanhempi lapsi on kyseessä,sen varmemmin traumat jättää, elämä ennen lastenkotia.
googlesta ja sukunimi on Saapunki.
Todellakin, kunhan murrosikä menisi lastenkodin lapsilla onnellisesti ohi, niin toivottavasti hekin, jotka kokevat olevansa hyljättyjä huomaisivat olevansa voittajia.
Tiedän muutaman pois annetun, adoptoidun ja jotka ovat menestyneet elämässään loistavasti. Kaikki he kolme ovat tavanneet biologiset vanhempansa, mutta ne tapaamiset ovat jääneet yhteen kertaan. Veri ei sittenkään ole vettä sakeampaa.
Äidiksi ei tulla pelkästään synnyttämällä, vaan hoivaamalla, sylissä pitämisellä. No, sitten sanon niinkuin yksi fiksu ihminen sanoi näistä omanlaisista isistä, että heitelläänhän näitä siemeniä?
Ainahan niitä piirirokottajia on ollut.
asioita. jokainen (noin 99% varmasti) lapsi joka joutuu lastenkotiin potee alemmuuden tunnetta siitä että heillä ei ole omia vanhempia.
tottakai tuntevat olevansa hylättyjä koska suurinpiirtein aina ovatkin sitä. vanhemmilla on
omia ongelmia ja heidän resurssit eivät riitä lapsille. lastenkoti tai sijaisperhe on joskus paras vaihtoehto mutta kyllä se jättää jälkensä lapsiin aina vaikka se lapsuus olisikin ihan onnellinen siellä.
riippuu siitä myös, kuinka osaavasti asia on heille kerrottu.
Lastenkodin lapsilla on vahva turvaverkosto ja se koostuu toisista samanlaisen taustan omaavista lapsista. He eivät ole yksin tarinansa kanssa. Yhdessä kasvaminen tuo sisaruus tunteen mikä kyllä kannattelee läpi elämän.
Tottakai jokainen muistaa taustansa, oli se sitten lastenkoti, oma perhe tai joku muu vaihtoehto. Turvallisuuden tunne on se kaikista tärkein.
että kukaan ulkopuolinen korvaa oman perheen rakkautta. sisjaisperhe saattaa sen tehdä mutta tuskin lastenkoti.
ei oikeastaan ole mitään tekemistä toistensa kanssa. raha ei ole rakkautta.
lapsia rakastetaan maallisesta mammonasta huolimatta. rajoja laitetaan eikä rajoihin rahaa tarvita.
on sellanen, mihin on hyvä tulla.
Vaikka ois maailmalla vähän kolhiintunutkin, kotiin on silti hyvä ja helppo tulla. Siellä kelpaa omana itsenään ja tuntee olevansa rakastettu ja tärkeä ihminen.
Ei se raha tee kodista rikasta, jos henkinen rikkaus puuttuu. Mun mielestä on silloin jopa köyhempi koti.
Eikös se ole se rauhan tyyssija, jonne kaikkien perheenjäsenten on hyvä tulla. Siellä vallitsee lämpö ja hyvä olo kaikilla, myös lemmikeillä, kaikista pidetään huolta, tuetaan toinen toisiamme, riemuitaan ja myös itketään surut pois.
Hyvässä kodissa myös vieraat viihtyvät. Tuntevat itsensä tervetulleiksi.
Näin minä koen hyvän kodin.
Jotenkin tuli tuo vanha laulu mieleen, jonka olen oppinut ekaluokalla koulussa...minusta tuo kertoo just siitä hyvästä kodista.........
Tiedän paikan armahan
rauhallisen ihanan
jos on olo onnekas,
elo tyyni suojakas.
Sepä koti kulta on koti
kallis verraton.
Eipä paikkaa olekaan
kodin vertaa olenkaan.
Siel' on isä rakkahin
siellä äiti armahin.
Siellä siskot veikkoset
riemurinnat iloiset.
Suojaa Herra kotini
anna sille armosi.
Anna olla enkelten
vartijana kodillein.
Kun mä kerran suureks' saan
joudun maailman pauhinaan.
Silloin aina etsin sun
rauhan majan kaivatun.
Mulle tuli mieleen kuva, iso tupa jossa puuhellan ääressä huivipäinen äiti, isä istuu penkillä vuollen jotain, mummu kiikkustuolissa kutimen kanssa ja lapset pystykorvan kanssa lattialla leikkivät, kissa tavoittelee mummun lankakerää.
Ikkunan takana sankka lumipyry.
Siis tota viimeistä säkeistöä. Opetettiiks teille se koulussa? Noi muut toki muistan, mutta tota vimppaa en oikeesti oo ikinä kuullu! Aika hieno...
Juu mutta vähän toiselaiset oli ne sanat..
Kun mä kerran suureks' saan
joudun maailman pauhinaan.
jotenkin näin;
joudun pahaan maailmaan....
rahaa tai sen puutetta muista, vaan aika on se, jota lapsi tarvitsee.
Vanhempien kannattaisi myös yrittää tajuta se, että onnellisella vanhemmalla on onnelliset lapset. Mieluummin vanhemmat onnelisina ja erossa kuin lasten takia ja onnettomina yhdessä.
huomenta vain 12.30 heräilin jostakin syystä kunnolla. Meillä kotona oli ankara kristillinen kotikasvatus, ei saannut valehdella, piti kunnioittaa isää ja äitiä, että vanhaksi eläisit tai mites se menikään käskyissä.
Noh äitiä ei aina tullut toteltua, mitä tulee noihin lemmikeihin vaikkapa, sitä raahattiin eläinkaupoista/ luonnosta ties mimmoista mönikjäistä, hamsteria, marsua, erämaarottia ymm. ja tiesimme kotia tullessa elukoiden kanssa mimmoinen, ei tulee uusista elukoista äidiltä, mutta me lapset tiesimme, kun isä tulee kotia töistään saamme pitää uuden lemmikkimme, ja niitä oli riittävästi, ja itse ne hodimme, noh muissa asioissa jos olimme olleet ilkeitä, niin kyllä remeli lauloi ei ollut meilä vapaakasvatusta, kun nykyajan lapsilla.
Lasten leirit jossa olimme nostaa vieläkin karvat pystyyn, saattoi kesälläkin olla kaksikin leiriä. Noh mummolassa kesällä oli kivaa olla vaikka mummomme oli sukumme patriarkka, niin siellä oli todella mukavaa, syödä mummon leipomaa tuoreita leivonnaisia ja karjalanpiirakka ilman muuta, noh mummola reissuila tuli käytyä sukuloimassa, tätien, serkkujen ja setäni luonna (millä ei ole sama sukunimi kaikilla kun minulla), maalais serkkuni esittelivät maaseudun ihmeelisyyksiä, sikoja, kanoja, lehmiä ja heidän yhtä hevostaan mikä oli oikein ylpeyden aihe, oli voittannut kuulemansa raveissakin rahaa.
Noh lapsuudesta jäi hyvät muistot ja kunnioitus luontoon ja lähimmäisiin. Argg paitsi ne ällöt leirit.