missä tapauksissa päädytään keisarinleikkaukseen? saako äiti sanoa sanansensa asiaan?
miten pärjää keisarinleikkauksen jälkeen, meneenkö kauan ennenko haava parantuu? kertokaa te jotka tiedätte pliis.
miten pärjää keisarinleikkauksen jälkeen, meneenkö kauan ennenko haava parantuu? kertokaa te jotka tiedätte pliis.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sanotaan että keisarinleikkaus on synnytyksenä helppo, mutta kestää parantua kauan. Mä olin ainakin SAATANAN kipeä leikkauksen jälkeen, ylös pystyin nouseen vasta kahden päivän päästä, hoitajat talutti vessaan kyynärvarresta kiinni pitäen ja käski pitää selkä mahdollisimman suorana vaikka kuinka sattuis, koska joillekin tulee niinsanottuja kiinnikkeitä jotka voi aiheuttaa sen ettei pysty enää suoristumaan. Sittenhän siinä on se pointti että ei hetkeen pysty nostamaan mitään vauvaa painavampaa. Niin joo, mulla nousi leikkauksen jälkeen vielä mystinen kuume joka oli 39 asteen tienoilla, kaiken kaikkiaan olin 12 päivää sairaalassa ja olisivat vielä kuulemma kauemminkin pitäneet. Lopulta kun haava vihdoin ja viimein parantui, niin vuosi kausia sitä säännöllisesti silloin tällöin oudosti kutisi ja samaan aikaan alue oli aivan tunnoton, aivan kuin puuduksissa.
Kaiken kaikkiaan mulle sektio oli hyvin traumaattinen kokemus. Olen saanut myös normaalisti alateitse ja itse valitsen sen koska tahansa. En ymmärrä miksi naisilla on nykyään joku trendi synnyttää sektiolla jos ei ole pätevää syytä esim. perätila jne. Ei se alapään pitäisi niin paljon venyä ettei seksielämä sujuisi sen jälkeen ja korjaus tikkaukset on aina mahdollista järjestää. Suosittelen alatie synnytystä; parempi lapselle ja äidille. Onnea sinulle synnytykseen. :)
Syyt sektioon EIVÄT KOSKAAN johdu siitä, että pelättäisi alapään paikkojen venyvän!!
Jutun pointti on nimittäin siinä, että elimistö valmistautuu yhtä kaikki alatiesynnytykseen. Joten kaikki paikat löystyvät jossain määrin. Samalla tavalla sektio-äidit tekevät/joutuvat tekemään lantionpohjan lihasten jumppaa ja kiinteytystä kuin alateitse synnyttäneetkin. Ja tavallaan samasta syystä: paikat ovat valmistutuneet synnytykseen ja siksi "löystyneet" tai "pehmentyneet".
Itselleni tehtiin sektio noin kuukausi sitten ja olen aika hyvin parantunut. Haavan seutu on vielä kipeä ja arka. Jälkikomplikaatioita ei ole tullut. Liikuntaa en vielä voi kovinkaan harrastaa, pitkiä kävelymatkoja en voi tehdä, sillä haavan seutuun tulee pakottava kipu.. vauvaa painavampaa en saa nostaa, mutta vauva kasvaa hyvää vauhtia ja on koko ajan painavampi...
Sen verran vielä, että syyksi käy ihan pelkästään se, että haluaa keisarinleikkauksen.
Hyviä syitä ovat:
1. Pelkää alapääsynnytystä
2. Haluaa turvallisemman tavan lapselle
3. On ns. pienet paikat
Tämä on vapaa maa ja tämänkin asian osalta saa vapaasti valita mitä haluaa tehdä
Onnea (tosin vain alapääsynnytykseen tarvitsee onnea, keisarinleikkauksessa sitä ei tarvitse)
Onnea tarvitaan myös sektioon. Riskit ovat myös sektiossa.
En tidä miten sektio olisi lapselle turvallisempi tapa syntyä? Itse asiassa lääkärit vahvasti ovat sitä mieltä, että vauvalle on parempi että syntyy alateitse: keuhkot kehittyvät syntymätapahtumassa, kun vauva "puristuu" synnytyskanavan kautta maailmaan. Sektiolla syntyy ns. stressittömiä vauvoja ja tässä tapauksessa stressi on vain hyvä: käynnistää keuhkojen toiminnan.
En jaksa uskoa, että syy sektioon voisi olla "vain" se, että "minä haluan sektion"..??
Pelko on usein aivan oikea, todellinen pelko jota ulkopuolisen on helppo vähätellä, mutta asianosaiselle ei ole vähäinen juttu.
"normaaleillakin paikoilla" synnyttävän kohdalla sektioon päädytään, jos esim. vauva on perätilassa, tulossa jalat tai pylly edellä. Tai vauva on isokokoinen, suomalaiset vauvat ovat lähemmäs 5 kg nykyään, valtaosa. Siinä on tekemistä uudelleensynnyttäjälläkin.
Sektioonhan päädytään usein myös kesken alatiesynnytyksen, kun esim. sydänäänet katoaa, äiti ei jaksa enää, synnytystä on tehty useita tunteja ja supistukset katoaa, tai tapahtuu jotain muuta, missä mennään leikkaussalin puolelle.
Vastauksena kysymykseesi:
Sektio on lapselle 100 % turvallinen tapa syntyä, koska siinä ei voi jäädä jumiin mihinkään ja napanuora hirttäytyä tai muuta kivaa, mitä alatiesynnytksessä voi tapahtua. Alatiesynnytyksen vuoksi tulee pysyviä aivovammoja hapenpuutteen takia satoja vuodessa. Keisarinleikkauksessa ei ole tiedossani ainoatakaan riskitekijää lapselle
Nuo stressijutut ovat paskan jauhamista, mitä usein selitetään kun mitään tietoa ei ole. Siinä on ihan tarpeeksi stressiä lapselle keisarinleikkauksessa kun nykäistään turvallisesta kohdusta kaiken maailman ihmeteltäväksi. Ei siinä tarvita mitään ponnisteluita ahtaissa onkaloissa. Jos noihin hölynpölyihin haluat uskoa, niin siitä vaan.
Moi.
Kannattaa ostaa uusin Kaksplus, siinä kerrotaan hyvin asiallisesti keisarinleikkauksesta.
En harkitsisi perinteistä vaihtoehtoa, siinä ei ole nykyaikana mitää järkeä.
Keisarinleikkaus on huomattavasti turvallisempi vaihtoehto sekä lapselle että äidille. Toipumisaika on normaalista 2 - 5 päivää, ja ainoa todellinen riski on tulehdusvaara, mikä on melko harvinainen ja täysin hoidettavissa.
Lapselle sektio on lähes 100 % varma tapa syntyä. Sen sijaan perinteisellä tavalla on moni lapsi saanut elinikäisen aivovamman hapenpuutteen takia. En ikinä ottaisi tuota riskiä.
Eräs lääkäri kertoi meille, että eettisestä lääkäreitä painostetaan suosittelemaan perinteistä menetelmää, mutta jos katsotaan faktapohjaisesti asiaa niin ainoa järkevä valinta on keisarinleikkaus, kaikkien kannalta
Se on täysin rutiinileikkaus, ei mitää huolta kannata siitä kantaa.
Koskaan ei pitäisi sanoa "ei koskaan", voi vielä joutua pyörtämään sanansa.
Itse olen kokenut molemmat synnytykset, ensin sektion ja sitten "tavallisen". Molemmissa on puolensa, ei voi yleistää kumpi on parempi.
Alatiesynnytys:
-nopeampi paraneminen
-vatsan pieneminen normaaliksi
-harvoin koplikaatioita jälkeenpäin
-alapään "muuttuminen", repeämät
-kivuliaampi synnytys
Sektio:
-helppo, nopea, melkein kivuton
-alapää ennallaan
-vatsalihasten katkeaminen, vatsa vaikeampi saada pieneksi
-arpi, tunnottomuuus
-hitaampi paraneminen
-komplikaatiovaara
Jokainen tekee päätöksensä itse, mutta kannattaa aina harkita tarkkaan eikä päättää summamutikassa muiden kertomusten perusteella...
sinä olet kokenut? Onneksi olkoon, jos olet toipunut kahdessa viidessä päivässä kyseisestä leikkauksesta. Sektio on suuri leikkaus ja leikkaus on aina riski. Leikkausta ei pidä vähätellä.
Leikkaus voidaan tehdä puuduttamalla että nukuttamalla. Ja molemmissa tavoissa on riski. Voin kokemuksella kertoa, että ainut riski ei ole todellakaan tulehdusvaara.(Eikä tulehdusvaaraakaan pidä vähätellä.)
Koska tätäkin lukevat tulevat Äidit, joittenka on syystä tai toisesta pakko "synnyttää" (kuten minun) lapset sektiolla en kerro yksityiskohtia omista sektioista ja ongelmista, jotka jouduin kokemaan.
Halusin vain kertoa, että riski on aina olemassa, synnytti sitten alateitse tai sektiolla.
Kaikkea hyvää sulle.
Moi vaan.
Itselläni on kokemus 5 v takaa sektiosta, nyt olen täysin motivoitunut alasynnytykseen, koska ensimmäinen sektio tuli perätilan vuoksi eli lantio olisi soveltunut synnytyksen.
Haluaisin tuoda veronmaksajana ja julkisen terveydehuollon tilasta huolestuneena lisäksi seuraavan näkökulman sektio/synnytys -keskusteluun: sektio(10 000€) on yhteiskunnalle yli puolet kalliimpi operaatio kuin alatiesynnytys (vain 5000€). Lisäksi toipumisaika on huomattavasti pidempi = maksaa myös enemmän. Eli jos kaikki naiset alkaisivat synnyttää sektiolla, yhteiskunnalta loppuisi rahat. Toisaalta, jos käytössä olisi Amerikan malli, eli siitä maksat mitä käytät, voisi alatiesynnytys yllättäen alkaakin kiinnostaa.
Sektiolla ei voi synnyttää kotioloissa, johon luonto on kuitenkin naisen ruumiin suunnitellut. Sektio on varsin uusi keksintö evoluution pitkässä juoksussa, joten pääsääntönä pitäisi kuitenkin muistaa se, että alatiesynnytys on luonnollisin ja sopivin vaihtoehto.
Se ken sektiota suosittelee toiselle, ei sitä luultavasti itse ole läpi käynyt. Kyllä 7 kudoskerroksen läpimeno ei ole mikään rutiinijuttu... ja paraneminen kestää kauan. Toisaalta sektiolla synnyttäminen on ihan yhtä hienoa kuin alakauttakin (luulen näin, kysykää parin viikon päästä...;-)
Huomaa, että olet joko täysin tietämätön/kokematon
ja uskot yhtenä totuutena lukemaasi ja kun olet kuullut yhden lääkärin mielipiteen, olet varma. No huh huh.
Kysypä useamman synnytyslääkärin mielipedettä kumpi on paras vaihtoehto vauvalle&äidille!?
Olen alalla ja tämän lisäksi synnyttänyt alateitse kaksi lasta ja saanut yhden keisarinleikkauksessa. En todellakaan suosittele leikkausta ilman, että sille on joku lääketieteellinen syy - silloin se on toki paras vaihtoehto. Luuletko ettei k.l. käyttettäisi jo joka synnytyksessä jos se olisi paras vaihtoehto... Ensinnäkin keisarinleikkauksen jälkeen toipuu todella hitaasti, monessakin suhteessa. Ja lapsivuodekuume eli pöpön päästessä vereen leikkauksen yhteydessä ei ole harvinainen ilmiö...kiinnikkeitä syntyy myös helposti.
Eli jos ei ole ylitsepääsemätöntä pelkoa tai muuta lääketieteellistä syytä - valitkaa alatiesynnytys ihmeessä! Onhan siinä etujakin vauvaakin ajatellen. Tietyt hyvät mikrobit tulee sitä kautta jne. Äiti toipuu nopeiten tällä tavalla synnyttämällä.
sitä ei kannata jännittää!viikossa paranee siedettäväks.jos saat valita kannattaa ottaa koska jos joudut hätäsektioon jälkikin on ihan hirveä!kokemusta on.
Minulle ilmoitettiin vaan sairaalasta että lapsesi syntyy ensi viikolla siihen ja siihen aikaan. Ei paljon ollut sananvaltaa. Tosin se ei minua haitannut. Sektioon päädyttiin raskaushepatoosin ja lapsen suuren koon vuoksi. Tosin lapsi oli sitten loppujen lopuksi alle neljä kiloinen, joten se siitä arviosta 4500 g :)
Leikkaushaava oli aluksi kipeä. Sängystä nouseminen oli suurta tuskaa ja rappusia en voinut kuvitellakkaan nousevani. Haava vielä tulehtui, lapsikun syntyi keskelle pahinta helleaaltoa ja haava ei saanut kunnolla ilmaa, kun hikoilutti koko ajan. Tulehduksesta huolimatta haava ei ollut kipeä siis siitä iholta, tulehtuneesta kohdasta. Parin viikon päästä sektiosta sain jo koiranikin hoidosta ja pystyimme tekemään kohtuullisia kävelylenkkejä vauvan ja koiran kanssa. Mielestäni toivuin erinomaisesti, tosin minulla ei ole kokemusta alatie synnytyksestä.
Jos pitää verrata sektiota ja alatiesynnytystä sanon oman kokemuksen perusteella että alatiesynnytys on helpompi ja siitä paraneekin nopeammin.Sektion jälkeen joudut olemaan sairaalassa pidempään ja paraneminen on hitaampaa.Jos kaikki on normaalisti äidillä ja lapsella ei ole mitään syytä alkaa aukoa vatsaa.Usein ne jotka ovat alatiesynnytystä vastaan eivät myöskään halua imettää.Outoa ettei enää nykyajan naisista löydy niin paljoa tehoa että kykenisivät hyväksymään normaalin synnytyksen ja imetyksen.Ehkäpä sitä pitää yrittää näyttää mukamas hyvältä päällepäin...tiedä häntä.