Paraskännibiisi

Porilaisten marssi.

Pojat, kansan urhokkaan,
mi Puolan, Lützin, Leipzigin
ja Narvan mailla vertaan vuoti,
viel' on Suomi voimissaan,
voi vainolaisten hurmehella peittää maan.
Pois, pois rauhan toimi jää,
jo tulta kohta kalpa lyö
ja vinkuen taas lentää luoti.
Joukkoon kaikki yhtykää,
meit' entisajan sankarhenget tervehtää.

Kauniina välkkyy muisto urhojemme,
kuolossa mekin vasta kalpenemme.
Eespäin rohkeasti vaan,
ei kunniaansa myö
sun poikas milloinkaan!

Uljaana taistolippu liehu,
voitosta voittohon
sä vielä meitä viet!
Eespäin nyt kaikki, taisto alkakaa,
saa sankareita vielä nähdä Suomenmaa!

Ateenalaisten laulu.

Kaunis on kuolo, kun urhona joukkos eessä sä vaivut,
kaatuen suojana maan, suojana heimosi ko’in.
Hehkuvin innoin pois nyt turvaks syntymäseudun!
Riemuten uhrisi tee: nouseva polvi ne saa!
Päin käy, nuoriso, päin, rivi taajana järkkymätönnä!
Pelkoa tunneta ei! väistävä ei ole ken!

Herjaa, inhaa joukko se saa, min rintamakärkeen
nuorison eelle jo käy ukko ja vertyvi pois.
Täähän kuolema kai lie nuoren, jollapa vielä
kiertävi kutreja pään kukkiva seppelevyö.
Kaunona impein siinä hän on sekä aimona urhoin,
viehkeä valjunakin taistoon kaatunut on.»