Hirveästi jänskättää jättää koko ikänsä kotihoidossa ollut lapsi uuteen hoitopaikkaan. Tällaista on siis edessä, kun aloitan 1. päivä opiskelun. Miten teillä on mennyt? Sopeutuuko lapsi helposti ja miten pian?
Eräs asia huolettaa: lapseni tulee kyllä (naapurin) pikkulasten kanssa pääasiassa hyvin toimeen, mutta touhujen edetessä alkaa käyttäytyä uhmaavasti, mikä näkyy es. toisten lyömisenä ja lelujen väkisin riistämisenä. Ongelma ei ole paha, ainakaan verrattuna kuulemiini vastaavanlaisiin tilanteisiin. Onko muilla kokemuksia tällaisesta?
Mitä muita hyviä vinkkejä antaisitte meille "ensikertalaisille"?
t. "rauhaton"
Eräs asia huolettaa: lapseni tulee kyllä (naapurin) pikkulasten kanssa pääasiassa hyvin toimeen, mutta touhujen edetessä alkaa käyttäytyä uhmaavasti, mikä näkyy es. toisten lyömisenä ja lelujen väkisin riistämisenä. Ongelma ei ole paha, ainakaan verrattuna kuulemiini vastaavanlaisiin tilanteisiin. Onko muilla kokemuksia tällaisesta?
Mitä muita hyviä vinkkejä antaisitte meille "ensikertalaisille"?
t. "rauhaton"
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miten tuo lapsen varustaminen: mitä reppuun kannattaa pakata mukaan? Voiko kamppeita jättää hoitopaikkaan, vai raahataanko niitä joka päivä kotiin ja hoitopaikkaan? Täytyykö lapsella olla omat ruokailuvarusteet?
Hoitomaksuista ja kelan tuista olisin myös kiinnostunut (äiti opiskelija, isä työssä)
(Käytännön asiat aiheuttanevat eniten huolta..)
kiirus, joten vastaan vain tuohon varustamisasiaan.
Eli mukaan kannattaa ottaa sadevaatteet, kumpparit, vaihtovaatteet alusvaatteista paitoihin ja housuihin, (jos on vaippoja kätössä, niin kokonainen paketti), jokin tuttu unilelu/rätti.
Noita kamppeita ei tarvitse raahata aina mukana, vaan moni hankkii hoitopaikkaa varten omat sadevaatteet jne. Sitten vaan aina lasta hakiessa tulee tarkistaa onko pyykkiä ja ottaa kotiin mukaan pestäväksi. Ruokailuvarusteita ei tarvitse olla, vaan kaiken tarvittavan (kuten ruokalaput ym) löytyy hoitopaikasta. Myös tuttipullo ja tutti kannattaa jättää kotiin, mikäli tuon ikäisellä on ne vielä kotona käytössä. Yleensä hoitopaikoissa muillakaan ei ole niitä, ja lapsi sopeutuu tähän hyvin. Monesti päiväkodeissa eivät edes anna tuon ikäiselle pulloa, vaikka se olisi mukaan pakattu.
Ja vielä niistä vaatteista, eli kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että vaatteet ovat helposti puettavia ja riisuttavia ja erityisesti siihen, että ne tuntuvat mukavalta päällä. Reppuun kannattaa myös aina pakata varusteita kylmemmälle ja lämpimämmälle säälle, niin aina säästä riippuen repusta löytyy oikeat vaatteet.
Eli KAIKISSA vaatteissa, kengissä, sadevarusteissa, sukissa ja jopa lelussa tulisi olla lapsen nimi. Itse olen siis työskennellyt päiväkodissa ja ainaista vaivaa aiheutti se, että kaikki eivät nimikoineet kaikkia vaatteita. Myös ne lapsen päällä olevat vaatteet ja sukat tulisi nimikoida, koska ne riisutaan nukkumaan mennessä. Päiväkodin työntekijät eivät pysty muistamaan, mikä oli kenenkin päällä.
Joka viikko tuli korillinen vaatetta ja tavaraa, josta ei tiennyt kenen olivat, ja vanhemmatkaan ei välttämättä jokaista sukkaparia tunnista, joten sinne usein jäivät lojumaan.
että miten sukat nimikoidaan???
resorin kohdille voi kirjoittaa. Usein lasten sukat on väriltään vaaleita, niin onnistuu ihan hyvin.
oletko puhunut lapsellesi miten toisten kanssa käyttäydytään, otat lapsen pois leikeistä jos alkaa lyömään..???muuten kyllä varmaan sujuu hyvin. reppuun vaihtovaatteet, sisä ja ulkovaatteet ja kuravehkeet
lapset aloittivat kanssa hoidon viime viikolla ekaa kertaa elämässään, tähän asti ovat olleet kotihoidossa.
Hyvin meni vaikka kauan ovat kotona olleetkin (vanhin nyt 5v8kk, seuraava 4v7kk ja nuorin 2v).
Mulla opiskelut alkavat vasta ens viikolla, mutta laitoin kaikki lapset hoitoon jo nyt koska esikoisen jokatapauksessa olisin vienyt eskariin joka päivä ja näin siis toisetkin saavat "pehmeän laskun" hoitoon, kun päivät eivät ole pitkiä, max 6h ovat olleet nyt.
Ja tosiaan hyvin on mennyt. Kaikki jäävät iloisesti sinne, nuorinkin vilkuttaa "heipat" reippaasti ja lähtee leikkeihin. Tosin nuorinta varmasti auttaa kun sisko on samassa ryhmässä, että ihan yksin ei joutunut päiväkotiin, he ovat ns. sisarusryhmässä. Ja pihapiirissä kaikki kolme sitten näkevät toisensa.
Kun haen heidät pois niin leikkivät kyllä ihan viimeiseen asti kun juttelen vielä hoitajien kanssa.
Meillä tuolla pienimmällä joskus tulee tuota lyömistä satunnaisesti(tosin vaan isoveljeä kohtaan) ja olen kyllä siinä ollut tiukkana että toisia ei läimitä yhtään. Olen ottanut leikistä pois ja yrittänyt selittää että toista sattuu ja jotain tuollaista. Aina vaan pois kun tilanne toistuu ja ainakin meillä läimiminen on rauhoittunut.
Päivähoidossa siihen kyllä puututaan jos lapsesi lyö ja myös sihen että toiselta ei kädestä voi ottaa. Lelun saa sitten kun se vapautuu, mutta ei toki riistetä toiselta leikkiä. Mutta uskon kyllä että lapsesi oppii talon säännöt pian.
Meillä meni nuorin samoihin ikiin hoitoon päikkäriin ja hyvin meni. Me tosin käytiin ensin tutustumassa yhdessä niin että samalla lapsesta täyteltiin lippuja ja lappuja ja mm ruokailun oli siellä. Tämä on ilmeisesti aika harvinaista, mutta näin siis meillä oli.
Koska hoito oli ennkolta tiedossa ajoissa niin lapsi ehti käydä muutaman harjoitteluvuoron etukäteen jotka oli lyhyempiä kuin hoitopäivät. Sattui vielä niin mukavasti, että samana aikaan oli useampi lapsi pois ja ryhmässä oli väljää aloittaa.
Meillä ei ole itketty kuin silloin kun haetaan hoidosta liian aikaisin. Toisaalta eipä ole juuri halattu tai pussattukaan portilla niin vauhdilla on sekaan menty.
Muuten noista rutiineista saat parhaan tiedon omasta hoitopaikasta suoraan. Yleensä minimivarustus on vaihtovaatteet ja sadevarustus sekä sisätossut. Meillä esim sadevaatteet ja kumpparit oli aina päikkärillä valmiina (edellytti toiset kotiin..), mutta muut tavarat tuotiin aina kotiin siivouksen tieltä. Samalla kun hyllyt tyhjeni nähtiin hukkuneet tavarat jne kun ei ollut täynnä kasseja. Kaapit oli jokaisella naulakossaan ja niissä oli sitten jotain tavaraa vaihtelevasti pysyvästikin. Meilläe sim oli aina yhdet sukkikset/sukat ja pikarit siellä alkuun.
Maksun saat tietää aikanaan, mutta päiväkodin johtajan pitäisi se osata suunnilleen laskea.
Tuo nimikointi on pienilä varsinkin tärkeää. KUn on kymmenet samanlaiset kumpparit eteisessä niin ei niistä kukaan ota selvää tai kolme samaa henkkamaukan paitaa jne. Vedenpitävä tussi toimii hyvin kengissä ja monessa muussakin vaatteessa. Nimilaput on oivia pääsääntöisesti käytettäväksi. Meillä oli sellaisia pieniä silitettäviä sukkiin ja muihin pieniin vaatteisiin joissa iso helposti hankaa tai on muuten ruma. Ne kyllä irtoilee aina välillä, mutta hintakin on pieni ja nopsaan silittää uuden kiinni. Toisena oli siten niitä "ottilia tomera yms" lappuja joissa oli liima takana. Silitin lapun kaksinkerroin ja kiinnitin taggit nastoilla. Lappu oli pieni ja sen sai saumaan tms kohtaan huomaamattomasti ja kun vaate jäi pieneksi sen sai nypättyä pois helposti. Ompelussa on iso homma, ei jaksa..
Tuo lapsesi käytös josta olet huolissasi on oikeastaan ihan tavallista lapselle, jonka ei ole tarvinnut jakaa asioita vaan on saanut kaiken itse jne. Äkkiä tuossa iässä oppii ryhmässä toimimaan vaikka saattaahan siinä muutama poru tulla kun ei aina mene asiat mielen mukaan, mutta ne on niitä poruja joista ei kannata piitata sillä ne on lopulta lapsen kehityksen kannalta edullisia ja välttämättömiäkin ja joskus on opittava, että on huomioitava muitakin.
Mutta menkää nyt ihmeessä etukäteen tutustumaan paikkaan eihän lasta voi noin vain viedä ja jättää ihan vieraaseen paikkaan yksin! Niin ja meillä oli ns omatäti. Eli jokaisella lapsella oli nimetty tietty hoitaja joka huolehti ehkä vähän enemmän ja otti yhteyttä kotiin jne ja lapsi todella selvästi koki oman tätinsä tärkeäksi. Tässäkin oli tuuria ja sama täti oli mukana koko hoitoajan. Tosin tuo omatäti-juttu oli vain siinä pienten ryhmässä.