Kaksi elämää
Kuin varjokuvia
Varastettu ilo ja ilkamoiva nauru
Vain hetken kerrallansa
Kaikki on vain lainaa
Josta on maksettava korkoa
Ei ole ilo , kauniit hetket ilmaisia
Ne on maksettava itkevällä sydämellä
Kätketyllä ikävällä
Elämättömällä elämällä
Päivät vaihtuvat, viikot kuluvat
Tiimalasin hiekka vähenee
Mihin katoaa äänetön itku
Pidätetyt huokaukset
Lohduton ikuinen ikävä
Onko liian myöhäistä pysäyttää aika
Kääntää tiimalasi ja aloittaa elämä
Kuin varjokuvia
Varastettu ilo ja ilkamoiva nauru
Vain hetken kerrallansa
Kaikki on vain lainaa
Josta on maksettava korkoa
Ei ole ilo , kauniit hetket ilmaisia
Ne on maksettava itkevällä sydämellä
Kätketyllä ikävällä
Elämättömällä elämällä
Päivät vaihtuvat, viikot kuluvat
Tiimalasin hiekka vähenee
Mihin katoaa äänetön itku
Pidätetyt huokaukset
Lohduton ikuinen ikävä
Onko liian myöhäistä pysäyttää aika
Kääntää tiimalasi ja aloittaa elämä
Vastaukset 2
Vanhimmat
se voi olla vihollinen, tai lempeä.
Kuinka oletkaan taas saanut runoosi taiottua sel-
laiset elementit, että tätä pitää melkein hengi-
tystä pidätellen lukea. Äärettömän koskettavia
säkeitä, jokainen.
' mihin katoaa äänetön itku
pidätetyt huokaukset
lohduton ikuinen ikävä '
Tuokin on kuin omasta sielustani, mutta Sinä kir-
joitit sen.
Meillä ei ole mahdollisuuksia pysäyttää aikaa,
mutta me voimme käyttää sen joko tyhmästi tai
viisaasti. Kummallista todella, ja siltikin niin
usein toimimme toisin kuin sydän sanoo.
Ja kaikki lähes tässä elämässä on todellakin lai-
naa, lapset ehkä suurin tunteita myllertävä sen
suhteen, kun aikanaan lentävät pesästä pois.
anna herätä hymy huulillesi
älä pidätä itkuasi
varasta vaikka yksi hetki tänäänkin
itsellesi
ota onnen kultaisista omenoista kiinni
viljan täyteläisinä keinuvista laineista
ja viimeisten joutsenten laulusta
ei elämä ole vielä tässä
kulje varjojen ohi
anna tilaa auringolle sydämeesi
Ken ikävänsä valtaan jää
on ikuisesti vain varjona elämänsä laidalla
Ei kosketa ilo, ei riemu, ei aurinko säteitänsä luo
kiitos lämpimistä,kannustavista sanoistasi
- yrintänpä varastaa itselleni hetkiä,
vaikkapa kuullakseni joutsenen laulun, tai nähdäkseni taivaan kuun, myllertävän meren,kaukana siintävät purjeet....
Tuntiessani tuulen viilentävän suudelman poskillani ,
toivon sen kuiskaavan minulle:
- "ei elämä ole vielä tässä" -
Kiitos Linda :)