Kuin varjokuvia

Kaksi elämää
Kuin varjokuvia

Varastettu ilo ja ilkamoiva nauru
Vain hetken kerrallansa

Kaikki on vain lainaa
Josta on maksettava korkoa

Ei ole ilo , kauniit hetket ilmaisia
Ne on maksettava itkevällä sydämellä
Kätketyllä ikävällä
Elämättömällä elämällä

Päivät vaihtuvat, viikot kuluvat
Tiimalasin hiekka vähenee

Mihin katoaa äänetön itku
Pidätetyt huokaukset
Lohduton ikuinen ikävä

Onko liian myöhäistä pysäyttää aika
Kääntää tiimalasi ja aloittaa elämä
2132
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

se voi olla vihollinen, tai lempeä.
Kuinka oletkaan taas saanut runoosi taiottua sel-
laiset elementit, että tätä pitää melkein hengi-
tystä pidätellen lukea. Äärettömän koskettavia
säkeitä, jokainen.

' mihin katoaa äänetön itku
pidätetyt huokaukset
lohduton ikuinen ikävä '

Tuokin on kuin omasta sielustani, mutta Sinä kir-
joitit sen.

Meillä ei ole mahdollisuuksia pysäyttää aikaa,
mutta me voimme käyttää sen joko tyhmästi tai
viisaasti. Kummallista todella, ja siltikin niin
usein toimimme toisin kuin sydän sanoo.

Ja kaikki lähes tässä elämässä on todellakin lai-
naa, lapset ehkä suurin tunteita myllertävä sen
suhteen, kun aikanaan lentävät pesästä pois.

anna herätä hymy huulillesi
älä pidätä itkuasi
varasta vaikka yksi hetki tänäänkin
itsellesi

ota onnen kultaisista omenoista kiinni
viljan täyteläisinä keinuvista laineista
ja viimeisten joutsenten laulusta
ei elämä ole vielä tässä

kulje varjojen ohi
anna tilaa auringolle sydämeesi

Äänestä
  • Ken ikävänsä valtaan jää
    on ikuisesti vain varjona elämänsä laidalla
    Ei kosketa ilo, ei riemu, ei aurinko säteitänsä luo

    kiitos lämpimistä,kannustavista sanoistasi
    - yrintänpä varastaa itselleni hetkiä,
    vaikkapa kuullakseni joutsenen laulun, tai nähdäkseni taivaan kuun, myllertävän meren,kaukana siintävät purjeet....

    Tuntiessani tuulen viilentävän suudelman poskillani ,
    toivon sen kuiskaavan minulle:
    - "ei elämä ole vielä tässä" -

    Kiitos Linda :)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tapiontytteli kirjoitti:

Kaksi elämää
Kuin varjokuvia

Varastettu ilo ja ilkamoiva nauru
Vain hetken kerrallansa

Kaikki on vain lainaa
Josta on maksettava korkoa

Ei ole ilo , kauniit hetket ilmaisia
Ne on maksettava itkevällä sydämellä
Kätketyllä ikävällä
Elämättömällä elämällä

Päivät vaihtuvat, viikot kuluvat
Tiimalasin hiekka vähenee

Mihin katoaa äänetön itku
Pidätetyt huokaukset
Lohduton ikuinen ikävä

Onko liian myöhäistä pysäyttää aika
Kääntää tiimalasi ja aloittaa elämä

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu