Tuntuuko repeäminen?

Tämäkin asia on varmasti hyvin yksilöllinen mutta oma kokemukseni on että en repeämistä siinä ponnistuksen tohinassa edes huomannut :) Minulla oli epiduraali ja jouduttiin tekemään episiotomia ja silti tuli pari repeämää. Mutta siis minä en asiaa mitenkään erikseen synnyttäessä huomannut.

Esikoisesta leikattiin kuten ensimmäistä synnyttävälle tavallista on, eikä tullut repeämää. Istuminen ainoastaan tuntuu vähän kun kert tikkejä alakerrassa ;) Ja sillon ne tais puuduttaa mut ei siinä tohinassa tuntunut missään jos joku alapäätä piteli :D
Toisesta repesin pikkusen. Ei leikelty ja siinä kohtaa kun pää tuli, sanoinkin hissukseen "sattuu". Pikemminkin nipisti.. Ei siinä ehdi ajatteleen yhtää mihin koskee jne, usko pois ;) Ja kyl ne leikkaa jos ne näkee/tajuaa ettei lapsi mahdu ja repeäis pahasti. Itselleni tuli kuitenkin sen verran pienet repeämät etteivät tikanneet ja totesivat et pissalla käydessä voi vähän kirveltää...Öö jaa vähän!?!? Paljon. Sain puudutetta jota laitoin parin viikon ajan joka kerta ennen veskiin menoa ja hyvin pysty pissailee :) Jos ei kivunlievitystä pahemmin ota ja ponnistuksessa on tunto hyvin nii sit ei tunnu isotkaan kirpasut kyllä missään..

sattui niin kipeää itse synnytys etten tajunnut mitä siellä alhaalla tapahtui, repeili ja leikattiin, ei siltä kivulta mitään pikku toimenpiteitä tuntenut.

Itse ponnistusvaiheessa ei ollut mitään kivunlievitystä, olisi häirinnyt ponnistusta. Tikatessa sain semmoiset puudutteet ettei tuntunut mitään. Ja siinä vaiheesssa pelkkä onnenhuuma vauvasta ois varmaan riittänyt ;) No ei...

Synnytys tuntui rehellisesti sanottuna ja yhtään kaunistelematta siltä että kuolema tulee, mutta repeämiset - ei niitä edes tajua. Mulla tosin ei ollut normaalitarjonnassa vauva, ei siis tarkoita sitä että sinun synnytyksesi tuntuisi samalta. Mutta ainahan voi henkisesti varautua siihen ettei kaikki mene "sutjakasti".

Lapsi on sellainen palkinto, että synnytyskivut unohtuu nopeasti.

Jälkeenpäin oli hankala istua ja liikkua, luutkin tuntui olevan vinksallaan.:) Myös vessakäynnit oli vaikeita ensimmäisenä päivänä.

Jälkivuodon runsaus oli myös hieman yllättävää, kannattaa varautua siihen että sairaalassa ollessa kaksi paksua pitkää "vaippa" sidettä peräkkäin ei välttämättä riitä, nukkuessa voi tulla ylivuotoja.
Kotona pärjäsi jo suurimmilla yösiteillä mitä kaupasta löytyi. Ja niitä kannattaa varata paljon, ihan heti ei kauppaan ainakaan mulla ollut menemistä.

kyllä sen repeämisen hyvin tunsi, eikä ollut miellyttävimmästä päästä se tunne. Samoin leikattiin epparikin, se sattui huomattavasti enempi kuin mikään muu koko synnytyksessä. Eipä auttanut alapään puudutuksetkaan... Kamalaa oli, mutta hengissä selvittiin. Ei kyllä ihan sen kivun jälkeen heti ollut äidinrakkaus ensimmäisenä mielessä...

tuntenut mitään. Mulle tuli synnytyksessä 1 asteen repeämä ja väliliha leikattiin. En edes tota leikkausta tuntenut enkä tiennytkään koko jutusta vastakun se rupes kertoo tikkejen ompelusta :O:D
Varsin kipeä oli toi leikkaushaava pari viikkoa mut nyt ei juuri tunnu missään (3viikkoa synnytyksestä) =)

kivunlievityksiä ekassa synnytyksessäni, joten en osaa sanoa miten esim. paraservikaalin knassa, mutta ainakin ilman puudutuksia kyllähän se ponnistusvaiheen repeäminen kipeää teki! ( tosin repesin aika pahasti )Episiotomiaa pelkäsin ennalta, mutta sitä en edes huomannut sen kaiken muun keskellä. Ja ponnistuskipu on kuitenkin jollain lailla tuloksekkaampaa kuin supistukset, joten itse olin helpottunut, kun siihen saakka päästiin!

Mutta koko synnytyksessä pahinta oli repeämien ompelu, vaikka puudutettiin,ei siitä juuri apua ole, kun puudutteet valuu veren mukana samantien pois! Tässä uskoakseni viikon sisällä olisi toisen synnytyksen vuoro, ja muuta en jännitä kuin tuota ompelua!
(Tosin nyt toka kerralla tajuaa, että se synnytys on ohi pahimmassakin tapauksessa muutamassa vrk:ssa, mutta lapsi on "huolenaiheena" parikymmentä vuotta ja pidempäänkin =) Eli siitä ne vaikeudet vasta alkaa =)