Perjantaina 15. 8. iltapäivällä, hopeanharmaa rungoltaan vähän ruostunut naisten kolmivaihteinen polkupyörä, merkistä ei 100% varmuutta mutta taisi olla Kaunotar tai sinnepäin. KOIVISTONPUISTIKON PÄÄSSÄ OLEVAN SIWAN EDESTÄ. Olin kaupassa noin 5, korkeintaan 10 minuuttia. Sillä välin pyörä oli lähtenyt kulkuun. Sarvessa roikkunut muovipussi oli mennessä heitetty tien oheen. On se vaan kummallista, ettei ihmiset osaa erottaa omaa ja toisten tavaraa? PYÖRÄN LÖYTYMISEEN johtavasta vihjeestä 20 e. VARKAAN LÖYTYMISEEN johtavasta vihjeestä 40 e.
Kiitos.
[email protected]
Kiitos.
[email protected]
Vastaukset 10
Vanhimmat
ei ole kyse varkaudesta vaan näpistyksestä. On mahdollista, että tapaus luokitellaan vain polkupyörän luvattomaksi käyttöönotoksi.
menopelin näpistäminen on varkaus mutta ruostuneemman tapauksen varkaus näpistys? Ja kuinka milloinkin... Mutta kyse on nyt lähinnä siitä, että toisen omaisuuden ottaminen on aina väärin ja sikäli omaisuuden rahallinen arvo on sivuseikka. Sanoin joskus tyttöystävälle, että ei ole niin suuri asia jos hän sattuu mua pettämään, kuin että jos hän sanoo syövänsä vihreää purukumia, vaikka tietää syövänsä sinistä. Pointti. Tahallinen vääryys ja epärehellisyys on aina moraalitonta ja p:stä riippumatta asian suuruusluokasta. Inhimilliset erehdykset sen sijaan on ymmärrettäviä, ja tahallisissa rikoksissakin (kuten esim. valehtelu) auttaa paljon asian tunnustaminen ja selvitys. Se on oikeaa meininkiä. Niin että jos nyt on kyseessä luvaton käyttöönotto eli että henkilöllä oli tarvetta käyttää pyörää johonkin ja aikomus palauttaa se, ok. Samaan olen syyllistynyt itsekin. Muutama vuosi sitten kun oli tuhoton kiire postiin että saan lähetyksen liikenteeseen ajoissa nappasin Kelan kulmalta auki olevan fillarin ja sotkin postiin. Pyörää palauttaessa vastassa oli lievästi sanottuna kiukkuinen ihminen. No niin, myönnän tehneeni väärin ja ehkä hivenen häpeänkin, mutta kuten sanottu: luvaton käyttöönotto ei vielä ole varkaus, ei välttämättä edes näpistys?
Pyörää odotellessa. Moiks.
Tuossa pyörän nyysimisessä vaikka olisi kuinka kiire, on se ajatusvirhe, että pyörän oikealla omistajalla saattaa olla vielä kiireempi kuin varkaalla.
Kiire voi olla esim. työhön tai lapsen päivähoitopaikkaan.
mutta melkein kaikki maat ovat harrastaneet sitä. Monet harrastavat sitä tälläkin hetkellä.
että juuri keskustelin kyseisestä asiasta, toisella palstalla
Niin rauha kuin myös sotakin
Kirjoittanut: äitiparta 19.8.2008 klo 21.11
alkaa yksilöiden sydämistä...
"Kun ei pelkää itseään
ei pelkää myöskään elää elämää"
lauloi Kollaa Kestää biisissä Jäähyväiset aseille.
Voih sitä nuoruuden idealististista paloa, tulevaisuudenunelmia ja utopioita, rakkaudennälkää ja uhmakkaita julkilauseita... Muistan että taisin varastaa lp-levyn Sokoksen tai Centrumin äänilevyosastolta. Asiaa on kait myöhäistä sovittaa, varsinkin kun Centrumia ei ole ollut 20 vuoteen.
Että sellainen on ihminen...
Sitä voi pasifistisen idealismin palossa nuoruuden innolla hoilata "jäähyväiset aseille" ja kuvitella rakentavansa maailmaa parempaan suuntaan, samalla kun kuitenkin varastaa ja petkuttaa.
Paljon en nähnyt vaivaa tai edes kuluttanut aikaa runosi analysointiin mutta päällimmäisiä ajatuksia mitä siitä nousi. Ja niin kuin totesinkin, minua viehätti ja eniten tuotti nautintoa nimenomaan tekstin luontevuus, aitouden tunne, mikä välittyi...
Jokainen mielipide on arvokas ja ne rikastuttavat meitä, totta kyllä. Mutta jokaiseen mielipiteeseen ei tarvitse yhtyä ja kaikkea ei tarvitse pitää yhtä hyvänä kuin jotain muuta periaatteella että kaikkihan on suhteellista ja kauneus katsojan silmässä. Voisin jopa sanoa, että on suorastaan rikollista hyväksyä mielipiteet joiden mukaan sota on hyväksyttävää tämän tai tuon kansan maa-alueiden ja luonnonvarojen haltuunottamiseksi, koska siitä on etua omalle kansalle. Silti sellaistenkin mielipiteiden esittäjät voi hyväksyä ihmisinä.
Mutta se vaatii omassa sydämessä ihmisen arvon kertakaikkista sisäistämistä. Että kuka tahansa murhaaja, pedofiili tai raiskaaja on ihmisenä YHTÄ ARVOKAS JA TÄRKEÄ kuin vaikkapa minä. Hänen tekojaan en voi hyväksyä enkä oikeuttaa siinäkään tapauksessa, että ehkä hänen taustansa tuntien voin niiden syitä ja syntyhistoriaa ymmärtää. Ihmisen arvon ja olemassaolon oikeutuksen hyväksyminen ei perustu siihen ymmärränkö häntä ja/tai hänen tekojaan vai en, vaan johonkin syvempään.
Muussa tapauksessa olemme määrätyssä tilassa ja tilanteessa yhtä valmiit tappamaan ja murhaamaan kuin kuka tahansa. Vaikka olisimme kuinka puhuneet sotaa ja tuhoa vastaan. Se asuu ihmisen sisimmässä, taipumus ja alttius vieläpä hurskastella, oikeuttaa pahat teot itselleen esimerkiksi oikeudenmukaisuuteen vedoten. Jos sille linjalle lähdetään, tänään on oikein harrastaa eutanasiaa kärsivän vanhuksen kohdalla ja huomenna laittaa kokonainen kansanryhmä polttouuniin.
Juice lauloi Dokumentti-levyllään yhdessä biisissä jotenkin sillä tapaa, että "me jokaiseen tykkiin ja jokaiseen luotiin rauhankyyhky maalataan, ja hyvin omantunnoin päästään rauhanvastustajat ampumaan."
Kuka asettaa rajat ja kertoo mikä on oikein, jos taju ihmisen ja hänen elämänsä ainutkertaisesta arvosta on kadotettu?
Kaikkien mielipiteet siis rikastuttaa siinä mielessä, että laittavat meidät pohtimaan elämän monisyistä kirjoa ja niin voimme ymmärtää niitäkin, joiden kanssa emme ole samaa mieltä ja joiden edesottamukset eivät ole rakentavia eivätkä rikastuttavia.
Esimerkiksi saatananpalvonta ja noituus kaikissa muodoissaan mukaan luettuna vaikkapa sellaiset aihealueet kuin psyykkinen painostus tai astrologia ja ennustaminen eivät minun mielestäni ole, asioiden todellisesta luonteesta johtuen, koskaan rakentavia, mutta näidenkin asioiden harrastajien kanssa olen monia kertoja rakentunut kohtaamisesta, keskusteluista ja ystävyydestä.
Aina ja kaikkialla voi oppia jotain ihmisyydestä ja elämästä.
Tällaista pohdiskelua tällä kertaa...
Oikein lämpöisiä syyskesän päiviä myös sinulle!
-parta
Maailma on salaisuuksia täynnä
joka hetkessä asuu ikuisuus
joka kadulla asuu ihminen
sisällään sanoja tuntemattomia
(Kollaa Kestää, Jäähyväiset aseille)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=642&posting=22000000037299780
Edelleen. Pyörää odotellaan. :)
Jaa, käynpä tällä välin lukemassa sähköpostit, jos vaikka olisi tullut vinkkiä...
Moiks.
ja en väittänyt enkä edelleenkään väitä että olisin tehnyt oikein. Tein väärin. Kiitos kommentista.
Mutta ainakin minun on helpompi ymmärtää ja hyväksyä varkaan teko, jos tiedän, että hänellä oli kiire... hakemaan lasta päivähoidosta, ensitreffeille Maijan tai Matin kanssa, hammaslääkäriin poistattamaan tulehtunutta viisaudenhammasta.
Moiks.
polkupyöräsi lukitsematta? Jos et, niin minkälainen lukko siinä oli? Mikset muista pyöräsi merkkiä? Olitko itse "löytänyt" sen jostain?
Tämä keissi on keskimääräistä vaikeampi. On paljon avoimia kysymyksiä, mutta niukasti johtolankoja.
häpeäkseni täytyy tunnustaa että pyörässä oli lukko mutta se oli lukitsematta ja häpeää lisää että kyseessä on ystäväni pyörä joka oli minulla vain lainassa joten kohtelin toisen omaisuutta huolimattomasti. Yleensä olen harrastanut käytäntöä että automaattisesti lukitsen pyörän vaikka kävisin nopeastikin jossain tai pyörä olisi silmän edessä nähtävillä. Kuinka ollakaan tällä kertaa ajattelin nou hätä, kipaisen vain nopeasti kaupassa ja jatkan menoa. Olin siis kaupassa noin viisi minuuttia. Sillä aikaa pyörä hävisi. Sarvessa ollut muovikassini oli joko lentänyt tai heitetty tielle. Koska siis fillari on ystäväni ja oli minulla vaan lainassa, siitä syystä en muista merkkiä. Täytyy nyt sitten tunnustaa hänelle että näin pääsi käymään ja pyörän osto on edessä.
Jos ajatellaan keissiä puhtaasti palstatapauksena asiaan liittyy psykologisesti mielenkiintoisia seikkoja, jotka itse rikoksen kannalta ovat epäolennaisia, joten ne voit siirtää Watsonille, keskittyessäsi itse olennaisimpaan eli Kadonneen pyörän tapaukseen. Kiitos sinulle. Ja tässä Watsonille mutusteltavaa:
1. Kaveri on niin olevinaan kun vanha pyörä nyysitään, poraa julkisesti että voi voi kun ihmiset ei osaa erottaa omaa ja toisten tavaraa, ja samalla myöntää, miltei rehvastelee tai ainakin vähättelee omia varastamisiaan, kuten linkin takana olevasta toisesta keskustelusta ilmenee: on tullut vietyä äänilevy Centrumista, ja kuka tietää mitä muuta mies on aikoinaan pöllinyt, vaikka olisi entinen suurrikollinen tai mafiapomo, ainakin jonkin sortin hämärämies?
2. Heppu väittää naama peruslukemilla että rikos on aina rikos asian haaroihin katsomatta: asian suuruusluokka ei tee siitä enemmän tai vähemmän rikosta, kyse on periaatteesta, moraalisesta linjauksesta. Esimerkiksi syrjähyppy on vähemmän tuomittava, tapahtuessaan hetken harkitsemattomuudessa, kuin se, että sanoo syövänsä sinistä purkumia vaikka syö vihreää tai toisin päin, koska silloin ei ole kyse harkitsemattomuudesta vaan tahallisesta rikoksesta eli törkeästä valehtelemisesta. No niin, harkitsemattomuudet voidaan siis ymmärtää mutta rikos on aina rikos? Samaa asiaa hän meuhkaa tässäkin: toiseen valtioon hyökkääminen on aina väärin, da da, vaikka tapahtuisi vilpittömässä tarkoituksessa parantaa oman kansan elinolosuhteita. Myöskään eutanasiaa ei voida hyväksyä, koska surmaaminen on surmaamista, välinpitämättömyyttä ihmishenkeen nähden; jos elämää kaikkineen ei kunnioiteta, kuka vetää rajan: tänään yksi ryppyinen vanhus, huomenna kokonainen kansanryhmä? No niin, samaan aikaan hän kuitenkin on valmis sanomaan että varastaminen ei EHKÄ olekaan varastamista vaan luvatonta käyttöönottoa ja ymmärrettävää jos tavaran palauttaa, ja jälleen leuhkii - ??? - omilla hämärähommillaan: kuinka on nyysinyt Kelan kulmalta fillarin postireissuaan varten.
Siinä Watsonille materiaalia.
Mutta ettei eksyttäisi joutavuuksiin...
Surullinen ja harmistunut mieshenkilö odottelee pyöräänsä takaisin. Siis ystävänsä pyörää.
pyörässä on sellainen metallinen kierrelukko niin kuin näissä vanhemmissa pyörissä on, sellainen ympyränmallinen mikä painetaan lukkoon. Sellaisen kuulemma saa ihan potkaisemallakin auki, ovat heppoista tekoa. Nyt ei tarvinnut potkia. Huoks. Avain siis oli lukossa kiinni koska avaimen saa irti vain silloin kun pyörä on lukossa. Avaimen tuntomerkkinä, että siinä on sellainen pieni muovinen nimiläpyskä, läpyskässä ei muistaakseni lue mitään, mutta on keltaista muovia. Voi tietysti olla punainenkin.
Muuten, jos joku alkoi epäillä, niin tämä ei todellakaan ole vitsi. Tämä on mitä suuremmassa määrin TOSITAPAUS ja vakava juttu. Vai pitäisikö sanoa tositapaus ja VAKAVA juttu.
Vaikka värimuistini ei ole kovin tarkka, olen 100% vakuuttunut että pyörä oli hopeanvärinen, joku sanoisi hopeanharmaa, ja että pyörän nimi lukee mustilla kirjaimilla ja että rungossa on (väriltään muistaakseni ruskeaa, melko varmasti tummanruskeaa) ruostetta. Ja naistenpyörä on kyseessä, siis sellainen missä runko menee alempana että siihen ei voi täräyttää palleja, paitsi jos oikein kunnolla muljahtaa.
Häpiäisit!
Suomen Kansa ja Satakunnan kansakin on sitä mieltä, että jos Sinua kohdellaan kaltoin, olet itse aiheuttanut sen.
Oletkin Itse rikollinen. Häpiäisit.
Tämä on Suomen oikeuslaitoksenkin omaksuma linja.
Häpee! Miksi jätät pyöriäsi kauppojen eteen, olisit pitänyt sitä kotona lukitussa varastohäkissä, jossa on vakuutuslaitoksen hyväksymä abloi-uralukko!
Varsinkaan Sivan eteen ei kannata koskaan pyöriään jättää ilman vartiointia.