HS mielipiteet, tänään kirjoittaa
Helsingin nuorisopsykiatrian ylilääkäri, emirita
Pirkko Turpeinen-Saari
"NUORISOPSYKIATRINEN HOITO ON PÄÄLAELLAAN
1970-luvulla löydettiin Suomessakin nuorisolääketieteen käsite. Sen ideana oli järjestää palveluja, jotka olivat nimenomaan nuorten tarpeita varten. Auroran nuorisopoliklinikka oli ensimmäinen ja professori Ole Wasz-Höckert oli merkittävä hahmo idean kehittämisessä.
Nuorisopsykiatria seurasi perässä ja Helsingin kaupungin nuorisopsykiatria oli valtakunnan lippulaiva. Koko hoidon ideana oli, että nuori saattoi kävellä itse poliklinikoille tai puhelimitse varata ajan. Lähetteitä ei haluttu eikä vaadittu.
Seitsemän psykiatria, hyvin pitkään ylilääkäri mukaan lukien toimivat päivystysperiaatteella. Vuorotellen kukin toimi virka-aikana nopeata apua vaativien nuorten vastaanottajana. Se, joka ensimmäiseksi tapasi nuoren potilaan ja hänen peröheensä, jatkoi myös hänen omana psykiatrinaan niin kauan kuin hoito jatkui, oli se sitten viikkoja tai vuosia.
Sama psykiatri hoiti potilasta, oli hän sitten poliklinikkahoidossa tai osastohoidossa. Siten hoidon jatkuvuus oli taattu, eikä nuoren ja hänen läheistensä ja ystäviensä tarvinnut kertoa tarinaansa kuin kerran. Jonoja ei voinut muodostua.
Kaikki hoito perustui psykoterapiaan. Lähes kaikilla pitkäaikaista polikliniinista hoitoa tarjoavilla lääkäreillä, psykologeilla ja sairaanhoitajilla oli psykoterapiakoulutus.
Kelan ja sairausvakuutuksen korvausten jatkeeksi nuorisopsykiatrian yksikön budjetissa oli erillinen määräraha psykoterapioita varten, joita ostettiin valikoidusti yksityisiltä terapeuteilta, jotka työskentelivät tiiviissä yhteistyössä nuorisoyksikön kanssa. Lääkehoitoa käytettiin säästeliäästi muun terapian tukena.
Nuorisopsykiatrian tulee perustua päivystysluonteisuuteen. Nuoren tulee päästä SUORAAN nuorille tarkoitettuun palvelupisteeseen EIKÄ kouluterveydenhuollon tai terveyskeskuksen kautta LÄHETETTYNÄ. Nuoren täytyy tuntea, että hänen hätänsä on tärkeä eikä häneltä pidä odottaa huoliensa kertomista monille.
Edellä kuvatun menetelmän toimiessa jokainen nuori pääsi välittömästi hoitoon. Koska hoito oli järkevää, nuoren tarpeen mukaista ja tehokasta osastohoidossa oli aina tyhjiä paikkoja ja nuori pääsi aina osastohoitoon, jos hän sitä tarvitsi.
Myös työnjako toimi. Auroran nuorisolääketieteen poliklinikka ja osasto hoitivat syömishäiriöstä kärsivät potilaat, kun taa snuorisopsykiatrialle jäivät psykoosista eli mielen hajoamisesta ja muista psykiatrisista ongelmista kärsivät nuoret.
HoitoJÄRJESTELMÄSSÄ TAPAHTUI SUURI KÄÄNNE vuonna 2000, kun Helsinki ulkoisti koko nuorisopsykiatrian HUSiin. Tuolloin koko nuorisopsykiatrian periaate kääntyi päälaelleen. Sen seurauksena nuori ei suoraan päässyt nuorisopoliklinikalle. Sen sijaan tulivat lähetteet, jonot, lisääntynyt byrokratia ja hierarkiat.
Luettelo nuorisopsykiatristen yksiköiden jonoista (HS 26.7.) oli surullista luettavaa. Jokainen lehdessä mainittu piiri näytti toimivan saman lähete ja jono -byrokratian pohjalta.
Helsingin kaupungin toimiva järjestelmä kehitettiin laman aikana. ONGELMIEN RATKAISU EI PERUSTU RAHAN LISÄÄMISEEN, vaan organisaation uudistamiseen ainakin pääkaupunkiseudulla. Toimintaan täytyy palauttaa nuorisonäkökulma. "
Helsingin nuorisopsykiatrian ylilääkäri, emirita
Pirkko Turpeinen-Saari
"NUORISOPSYKIATRINEN HOITO ON PÄÄLAELLAAN
1970-luvulla löydettiin Suomessakin nuorisolääketieteen käsite. Sen ideana oli järjestää palveluja, jotka olivat nimenomaan nuorten tarpeita varten. Auroran nuorisopoliklinikka oli ensimmäinen ja professori Ole Wasz-Höckert oli merkittävä hahmo idean kehittämisessä.
Nuorisopsykiatria seurasi perässä ja Helsingin kaupungin nuorisopsykiatria oli valtakunnan lippulaiva. Koko hoidon ideana oli, että nuori saattoi kävellä itse poliklinikoille tai puhelimitse varata ajan. Lähetteitä ei haluttu eikä vaadittu.
Seitsemän psykiatria, hyvin pitkään ylilääkäri mukaan lukien toimivat päivystysperiaatteella. Vuorotellen kukin toimi virka-aikana nopeata apua vaativien nuorten vastaanottajana. Se, joka ensimmäiseksi tapasi nuoren potilaan ja hänen peröheensä, jatkoi myös hänen omana psykiatrinaan niin kauan kuin hoito jatkui, oli se sitten viikkoja tai vuosia.
Sama psykiatri hoiti potilasta, oli hän sitten poliklinikkahoidossa tai osastohoidossa. Siten hoidon jatkuvuus oli taattu, eikä nuoren ja hänen läheistensä ja ystäviensä tarvinnut kertoa tarinaansa kuin kerran. Jonoja ei voinut muodostua.
Kaikki hoito perustui psykoterapiaan. Lähes kaikilla pitkäaikaista polikliniinista hoitoa tarjoavilla lääkäreillä, psykologeilla ja sairaanhoitajilla oli psykoterapiakoulutus.
Kelan ja sairausvakuutuksen korvausten jatkeeksi nuorisopsykiatrian yksikön budjetissa oli erillinen määräraha psykoterapioita varten, joita ostettiin valikoidusti yksityisiltä terapeuteilta, jotka työskentelivät tiiviissä yhteistyössä nuorisoyksikön kanssa. Lääkehoitoa käytettiin säästeliäästi muun terapian tukena.
Nuorisopsykiatrian tulee perustua päivystysluonteisuuteen. Nuoren tulee päästä SUORAAN nuorille tarkoitettuun palvelupisteeseen EIKÄ kouluterveydenhuollon tai terveyskeskuksen kautta LÄHETETTYNÄ. Nuoren täytyy tuntea, että hänen hätänsä on tärkeä eikä häneltä pidä odottaa huoliensa kertomista monille.
Edellä kuvatun menetelmän toimiessa jokainen nuori pääsi välittömästi hoitoon. Koska hoito oli järkevää, nuoren tarpeen mukaista ja tehokasta osastohoidossa oli aina tyhjiä paikkoja ja nuori pääsi aina osastohoitoon, jos hän sitä tarvitsi.
Myös työnjako toimi. Auroran nuorisolääketieteen poliklinikka ja osasto hoitivat syömishäiriöstä kärsivät potilaat, kun taa snuorisopsykiatrialle jäivät psykoosista eli mielen hajoamisesta ja muista psykiatrisista ongelmista kärsivät nuoret.
HoitoJÄRJESTELMÄSSÄ TAPAHTUI SUURI KÄÄNNE vuonna 2000, kun Helsinki ulkoisti koko nuorisopsykiatrian HUSiin. Tuolloin koko nuorisopsykiatrian periaate kääntyi päälaelleen. Sen seurauksena nuori ei suoraan päässyt nuorisopoliklinikalle. Sen sijaan tulivat lähetteet, jonot, lisääntynyt byrokratia ja hierarkiat.
Luettelo nuorisopsykiatristen yksiköiden jonoista (HS 26.7.) oli surullista luettavaa. Jokainen lehdessä mainittu piiri näytti toimivan saman lähete ja jono -byrokratian pohjalta.
Helsingin kaupungin toimiva järjestelmä kehitettiin laman aikana. ONGELMIEN RATKAISU EI PERUSTU RAHAN LISÄÄMISEEN, vaan organisaation uudistamiseen ainakin pääkaupunkiseudulla. Toimintaan täytyy palauttaa nuorisonäkökulma. "
Vastaukset 1
Vanhimmat
ketään auttamaan on, niin miksi sitä ei käytetä?
Vuosia seurattu vain tilannetta, jos nuoret ja lapset huostaanotetaan hoidon sijasta, tämä tiedetään, eikä parannusta tule.
Nuoret tekemä järjetön väkivalta lisääntyy ja jo Jokelan jälkeen oli asia näyttävästi esillä.
Turpeinen-Saaren kirjoituksessa on toimiva malli, johon voisi palata takaisin, kun vain halua löytyisi.