Hankimme 4 kk kissan kaksi viikkoa sitten. Kissa on kuitenkin arka vielä ja lähtee karkuun jos sen lähelle yrittää mennä. Onko normaalia ja sopeutuuko se niin että sitä voisi silittää, ottaa syliin tai kissa tulee itse syliin? Vai tuleeko aina olemaan arka kissa joka vetäytyy nurkkaan?
Kissan sopeutuminen
Aapo-kisu
41009
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kissa oli arka ja istu enimmäkseen sohvan alla.. kolli oli silloin 3kk vanha. mulle sanottiin ettei niillä olleet aikaa sille kissalle siis pitää sylissä jne. oli aivan kuin puolivilli. juoksi pakoon heti kun lähestyi.
tein sitten sillä tavalla et vaan otin kissan syliin joka päivä ja pidin sitä sylissä, vaikka se yritti pois. oli pakko sillä tavalla saada sen luottamaan minuun.
Ei ole siis normaalia tuollanen käytös, eikä se tuu sopeutumaan jollet sen kanssa tee töitä.
mulla meni noin viikko niin sit se oli melkein kuin normaali kissa.
itse antaisin kissan kyllä kerätä rohkeutta jonkun aikaa, eli katsella uusien ihmisten touhuja uudessa kodissa, tottuu siten kodin rutiineihin ja ihmisten tapoihin. Kissaa ei saisi väkisin pakottaa sellaiseen, minkä se kokee vielä pelottavaksi. Ja kaikki kissat ei ikinä oo sylikissoja, ja sekin täytyy hyväksyä. Meillä toinen ei ole sylissä kuin todella harvoin. Toinen taas päivittäin nukkuu ja kiehnää sylissä, mutta VAIN omasta tahdostaan sekin. Jos otan sen syliin kun sitä ei huvita, niin eihän se siihen jää. Ja kissaa päin ja silmiin katsomalla sekä kohti menemällä kissa kokee usein ihmisen uhkana ja pakenee. Eli kissan ehdoilla kiitos.
mutta kissat olivat melkein vuoden vanhoja. kökkivät sängyn alla, hyllyjen takana ja mihin vain piiloon mahtuivat. ei antanut koskea. annoin kissojen olla. en kiinnittänyt niihin minkäänlaista huomiota paitsi että "ilmoitin" että ruoka on lautasella :) yksi yö kun poikani oli nukkumassa ja talo oli aivan hiljainen, menin ja istuin keskelle olohuoneen lattiaa. laitoin telkkarin hiljaiselle ja katselin sitä hetken. kas kummaa kisut tulivat itse piiloistaan. ne tutkivat ja haistelivat.pällisteli ja hitaasti tulivat luokseni. en liikuttanut edes nenän päätä vaan annoin niiden haistella ja tunnustella minua. antoivat jopa silittää, ei juossut karkuun, kehräsivät tulivat itse syliin :D seuraavana päivänä olivat taas piilossa mutta kun toistin työtä yöllistä rituaalia muutaman kerran niin kisut rohkaistui ja nyt ne ovat ihan normaaleja kisuja :D:D vieraita tosin arkailee.. mutta anna kissallesi aikaa. mutta älä herran tähden pakota kissaasi tekemään sellaisia asioita joita se pelkää!!
toi on varmaan hyvä ajatus, että yön hiljaisuudessa antaa tutustua kun on rauhallisempaa. Ei ole taustamelua, mikä taas saattaa säikäyttää kissan ja tehdä epävarmaksi (kun on enemmän ääniä jotka tulee eri suunnista, joutuu olemaan valppaampana). Ja muutenkin varmaan "yksi ihminen kerrallaan" -tutustuminen on hyvä. En usko, että pakottamalla pelkäävää kissaa saa useinkaan kovin hyvää aikaiseksi, kissa ei pidä pakottamisesta ja puolustautuu. Luottamus täytyy ansaita, siinähän se "kissanpidon" hienous onkin! Tsemppiä aloittajalle ja kärsivällisyyttä! =)