Uudet ihmiset ja paikat jännittää aina hirveästi, myös tilanne jolloin joudun muiden ihmisten arvosteltavaksi.
Etäopiskelen ja olen päivittäistavarakaupassa töissä. Olen useimmiten kassalla ja ruuhka-aikaan monta kertaa olen ollut pyörtymisen partaalla, suuressa ihmisjoukossa oleminen ahdistaa ja ihmisten tuijottaminen ja mua seuraaminen jonossa jännittää välillä niin että kädet tärisee ja tuntuu etten saa henkeä, naamaa alkaa kuumottaa, punastun ja naama hikoilee, nämä puolestaan vaan lisää sitä jännittämistä ja ahdistusta, monta kerta meinasin vaan lähteä sieltä ruuhkasta jonnekin varastoon piiloon. Valmistun kuitenkin joulukuussa ja ajattelin yrittää jaksaa olla siellä töissä siihen asti, kun en ilman koulutusta välttämättä saa parempaa paikkaa ja työpaikkakin liittyy omalla tavalla opiskeluun. En tiedä sitten onko tuo hyvä idea kiduttaa itseäni lisää tuolla.. Onkohan tuo hyvä syy irtisanoutua..
Samaa jännitystä on esiintynyt muuallakin kuin kassalla, koulussa esiintymisten aikana (niitä ollut ihan muutama vaan nykyisessä koulussa), sitten esim. treffeillä/työhaastatteluissa. Välillä jännitän esim. kauppakeskukseen menemistä tai mihin tahansa uuteen paikkaan. Noissa tapauksissa jännitys ei kuitenkaan ikinä mennyt yhtä pahaksi kuin töissä. Yleensä siis tulee vaan punoitusta ja hikoilua. Vihaan olla huomion keskipisteenä, tulee siis ihan fyysisesti paha olo.
Mitähän apua tähän voisi hakea, lääkkeitä en halua jatkuvasti syödä ja mihinkään terapiaan opiskelijana ei olisi varaa ja siihen muutenkin kuulemma hankala päästä esim. yleislääkärin kautta?
Onko täällä kohtalotovereita?
Etäopiskelen ja olen päivittäistavarakaupassa töissä. Olen useimmiten kassalla ja ruuhka-aikaan monta kertaa olen ollut pyörtymisen partaalla, suuressa ihmisjoukossa oleminen ahdistaa ja ihmisten tuijottaminen ja mua seuraaminen jonossa jännittää välillä niin että kädet tärisee ja tuntuu etten saa henkeä, naamaa alkaa kuumottaa, punastun ja naama hikoilee, nämä puolestaan vaan lisää sitä jännittämistä ja ahdistusta, monta kerta meinasin vaan lähteä sieltä ruuhkasta jonnekin varastoon piiloon. Valmistun kuitenkin joulukuussa ja ajattelin yrittää jaksaa olla siellä töissä siihen asti, kun en ilman koulutusta välttämättä saa parempaa paikkaa ja työpaikkakin liittyy omalla tavalla opiskeluun. En tiedä sitten onko tuo hyvä idea kiduttaa itseäni lisää tuolla.. Onkohan tuo hyvä syy irtisanoutua..
Samaa jännitystä on esiintynyt muuallakin kuin kassalla, koulussa esiintymisten aikana (niitä ollut ihan muutama vaan nykyisessä koulussa), sitten esim. treffeillä/työhaastatteluissa. Välillä jännitän esim. kauppakeskukseen menemistä tai mihin tahansa uuteen paikkaan. Noissa tapauksissa jännitys ei kuitenkaan ikinä mennyt yhtä pahaksi kuin töissä. Yleensä siis tulee vaan punoitusta ja hikoilua. Vihaan olla huomion keskipisteenä, tulee siis ihan fyysisesti paha olo.
Mitähän apua tähän voisi hakea, lääkkeitä en halua jatkuvasti syödä ja mihinkään terapiaan opiskelijana ei olisi varaa ja siihen muutenkin kuulemma hankala päästä esim. yleislääkärin kautta?
Onko täällä kohtalotovereita?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tiedän tarkalleen, miltä sinusta tuntuu! Et ole ainut. Tämä on todella ikävä vaiva ja siitä on todella vaikea päästä eroon... Mutta ajan myötä se helpottaa jonkin verran. Terapiaa kannattaa harkita! Jos tilanne on oikein paha, myös lääkitys voi olla tarpeen. Itse olen kärsinyt sos.fobiasta jo vuosia, mutta taistellut aina, enkä ole luopunut unelmistani sen tähden. Olen elänyt melko normaalia elämää kaikesta huolimatta. Ahdistus on edelleen joskus voimakasta. Punastuminen on myös ongelmani ja en ole mielellään toisten katseiden alla. Itselleni on edelleen todella vaikeaa hyväksyä epätäydellisyyttäni. Ehkä kyse on pohjimmiltaan juuri siitä: olemme liian ankaria itsellemme ja yritämme miellyttää kaikkia ihmisiä. Yritetään olla suopeampia itseämme kohtaan. Kaikilla on puutteensa, toisilla ne ei vaan näy ulospäin. Et ole yksin! Se on ainakin joskus lohduttanut minua. Ja kannattaa keskustella jollekin asiasta! Se helpottaa jo huomattavasti.
Kiitti vastauksista! En kyl tiedä uskallanko mennä lääkäriin. Tuo työpaikka on kyl pahin paikka, asiakaspalvelu tuossa tilassa ei oo todellakaan mun juttu. Muuten kyllä uskallan käydä kaupoissa yms, mutta naamaan aina nousee hikipisaroita jännityksen takia, tää on niin rasittavaa, aina on nenäliina taskussa ja ehkä puolen tunnin välein joutuu naamaa pyyhkimään. Auttaakohan tuo Propral myös hikoiluun? Ajattelin sitä ainakin hakea kun jossain tilanteissa tosiaan tuntuu että pyörryn. Sitten ihmetyttää kun oon nukkunun esim. liian vähän niin ei yleensä tulee mitään pelkotiloja yms, on jotenkin rennompi olo. Tää kyl mulla selvästi liittyy siihen että oon riippuvainen muiden mielipiteistä, pelkään aika et joku ei hyväksy mua yms. Johtuu ilmeisesti siitä ettei isäni hyväksynyt mua pienenä vaan haukkui ja en ollut ikinä hyvä missään :'( Se myös "opetti" että muiden mielipide on tärkeämpi kuin oma ja muita mitää miellyttää yms. On rasittavaa kun oon jossain yleisellä paikalla niin seuraan aina katsooko joku mua, ja jos katsoo niin ajattelen et mussa on varmasti jokin vika yms. Siis uskomatonta miten huonosti lastaan kohdellut vanhempi voi totaalisesti pilata sen koko elämän :(
Yleislääkäristä on ihan hyvä aloittaa, hän osaa sitten neuvoa sinua eteenpäin. Lääkäri saattaa määrätä sinulle esimerkiksi beetasalpaajia, joilla voidaan hillitä juuri noita tärinöitä ja punasteluja. Beetasalpaajat eivät ole psyykenlääkkeitä ja niitä otetaan vain tarvittaessa. Ei lääkitys tietenkään kaikkea ratkaise, ja terapiaan voi tosiaankin olla vaikea päästä. Kannattaa kuitenkin hakea mahdollisimman pian apua, eikä jäädä yksinään murehtimaan.
Beetasalpaajia on monenlaisia ja yksi niistä auttaa vain jännitysoireisiin eli propral. Propral on nykyään psyykelääke käytössä ja mitä pahaa siinä on. Tällä palstallahan ihmiset juuri tarvitsevat psyykelääkkeitä eli mitä sitä kieltäminen.
jos haluat kirjoitella, niin ilmoittele!
Mutta ei siihen muu auta kuin opittava rentoutumaan ja olemaan oma itsensä omassa itsessään rennosti.
Katso ympärillesi, kaikki on aivan hyvin. Voit siis rentoutua. Kiinnitä huomio lihaksistoosi, asentoosi, hengitysrytmiisi. Ole rento. Vapautunut. Oma itsesi. Ei enempää, ei vähempää.
Ei tarvitse jännittää :)
Mulla sen verran paha toi ihmisfobia,että kauppaan menokin on kuin tervan juontia...
hohhoijaa...
Sama juttu täällä ;( Pelkään jopa hakea lapsiani päiväkodista, mies onneksi vie. Olen käyttänyt rauhoittavia 3v ja nyt yhtäkkiä lopetettiin, kun raskaana. Sain Sepram reseptin 20mg mutta en tällä ekalla kolmanneksella uskalla aloittaa. En tajua miten selviän ;( En muista koska olen rauhoittavienkaan kanssa kaupassa yksin ollut, aina on perhe tai ainakin lapsi mukana muuten olo olisi tosi turvaton ja tuntuu kun kaikki vaan tuijottais ;( Näkyyköhän se jännitys musta niin päälleppäin?
Eihän se jännitys päällepäin kovin helposti näy. Sitä vaan on niin kamalan herkkä tarkkailemaan itseään ja itseensä liittyviä asioita et luulee kaikkien muidenkin tekevän niin. Kuinka paljon sitä kiinnittää huomiota jokaiseen vastaantulijaan, yhtä paljon ne itseä tarkkailee...
Pitäisi pystyä ajattelemaan aina jotain muuta ja ikäänkuin unohtaa olevansa esim. kassajonossa kymmenien ihmisten "tarkkailtavana". Mutta kun ei pysty niin täytyy kikkailla...
Yks hyvä konsti on laittaa kuulokkeet korviin ja musiikki kovalle. Se eristää kivasti muusta maailmasta. Aurinkolasit on myös poppakonsti, siis semmoset ettei silmät näy. Tai sitten lyö kaiken päinvastoin. Pistää päälle jotain niin ällistyttävää että kaikki varmasti tuijottaa. Usein on helpompaa olla kylähullu kuin vakavasti otettava kansalainen.
Mutta jostain kun löytyisi se oikea apu. Viina, lääkkeet, poppakonstit ja varmaan hyvin pitkälle terapiatkin on vain oireiden helpottamista. Mikä hitto saa ihmisen niin kovin epäilemään oman itsensä oikeutta just siihen tilaan ja arvoon jossa hän on...?
lääkäreiltä, ne on yllättävän usein täysin ilmaisia.
mun kaveri kävi 3 vuotta mehiläisen kautta terapiassa, kela maksoi kaiken.
minä käyn toisessa paikassa eikä sekään maksa mitään.