Lapsen keliakia

Tytär oli 9-vuotias kun keliakia todettiin. Huomattavina vaivoina oli varsinkin iltaisin esiintyvät vatsakivut, oli normaalia että nukkumaanmenon jälkeen tuli puolen tunnin sisällä itkevä ja vatsaansa valittava lapsi pois sängystä!!

Meidän 4 vuotias ei koskaan valittanut vatskipuja, ilmaa oli tosin ja jatkuvasti paukutteli. Ulostekin oli normaalia. Vasta-aineet oli kokeissa yli 100 josta gastrokopiaan, ja lisä labrakokeita. ohutsuolinukka oli aivan graavi eli nukkaa ei ollut, mutta silti mitään puutostiloja ei verikokeissa näkynyt ( kuulemma harvinaista ettei ole puutostiloja tai anemiaa )
Keliakia voi puhjeta milloin vain ihan pienillekin jotka ovat aloittaneet viljatuotteet.
Huonotuulisuus, ruoasta kieltäytyminen, ruokahaluttomuus, masentuneisuus, paikalleen jääminen ( ei leiki paljon ) yms voivat olla merkki. Meillä ei tosin ollut minkäänlaisia merkkejä muu kuin ilmavaivat, ruokahalukin on aina ollut kunnioitettava . Lapsetkin yksilöllisiä kuten miten keliakia kullakin oireilee.

Kahdella lapsella keliakia, todettiin 7-vuotiaana, ja 6-vuotiaana. Oireina laihtuminen, ihottumaa polvissa, kyynärpäissä ja pakaroissa, mahakipuja päivittäin, ruokahaluttomuutta, kasvun hidastumista. Toisella lapsista oli kyllä keliakia ollut jo jonkin aikaa ennenkuin tajusimme asian/todettiin, ihottumakin ehti jo aika pahaksi.

Meidän tyttö oli noin 3-vuotias kun lakkasi kasvamasta, mahakipuja oli aina ruuan jälkeen,jotka kuitenkin menivät melko pian aina ohi. Lapsi oli kalpea ja vatsa turvoksissa jatkuvasti, vaikka söi tosi hyvin ja ulkoiltiin paljon. Neuvola kiinnitti huomiota siihen, ettei lapsi kasva ja lisäkokeiden ja tähystyksen jälkeen diagnosoitiin keliakia. Sukurasite toisen vanhemman puolelta.
Ensin tuntui, että mitenhän tästä nyt mennään eteenpäin, mutta nyt tytär on kaunis 11-vuotias ja voi todella hyvin. Anemiaa ei ole ollut enää vuosiin ja lapsi on reipas ja iloinen. Vatsa tuntuu olevaan melko herkkä muutoksille, mutta tasaisella ruokailu- ja välipalarytmillä asia pysyy hallinnassa. Seurannassa käydään nyt vuosittain ja se riittää mainiosti, verikokeet ovat olleet 'puhtaat' ruokavalion aloittamisen jälkeen.
Jälkeenpäin ajatellen oli 'hyvä' että lapsi sairastui niin nuorena. Hän ei enää muista esim. miltä ruisleipä maistuu, eikä osaa kaivata 'tavallisia' viljatuotteita. Ja lapsesta asti opittu ruokavalio pysyy paremmin osana normaalia arkea, eikä sitä tarvitse koko ajan painottaa ja erikseen keskittyä asiaan. Tytär on itse oppinut huolehtimaan syömisensä esim. kylässä, kysyy toki tarvittaessa apua meiltä vanhemmilta, mutta aina vaan harvemmin. Ja meillä on menty periaatteella; jos et ole varma voitko syödä, niin älä syö.
Omasta mielestäni keliakia ei ole maailman loppu eikä edes katastrofi, sen kanssa pystyy elämään ja on myös siitä armelias sairaus, että ei tarvitse lääkehoitoa, oikean ruuan nauttiminen parantaa. Perheemme ruokatalous parani tyttären sairastuttua, koskapa einekset ja useat puolivalmisteet jäävät kaupanhyllyyn. Tarkkaan lukien vehnäjauhoja on uskomattomissa tuotteissa.
Hyvää syksyn jatkoa....