Heips.
Aloitan siitä, että minulla on hölmö pelko. Pelkään vatsatautia aivan suunnattomasti. Siis aivan älyttömästi. Liikaa.
Yhtenä päivänä kävikin sitten niin, että kun tuli huono olo, vasta oli ruikulilla ja kipeä, eikä iltapäivään mennessä laantunut, sain kauhean paniikkikohtauksen(ko?) Aloin siis täristä, täytyi alkaa haukkomaan henkeä, pelotti, itkin hirveästi ja naama, sekä toinen kämmen sormia myöten meni tunnottomaksi. Sormet jäivät koukkuun eikä ranne taipunut.
Näin käy siis joka kerta, kun vasta (erityisesti ylävatsa) on kipeänä ja olo on huono, mitä tuntuu tapahtuvan yhä useammin...
Huolehdin käsihygieniasta niin hyvin kuin suinkin voin, juon useammankin pullon sitä activia (L.casei defensis-maitohappo) jogurttia päivässä jne...
En siis oikein tiedä, pitäisikö tämä aihe laittaakin johonkin vatsa-osioon. Ongelma vain kun on, että en tiedä, onko ongelmanani vatsa, vai teenkö itse oloni huonoksi pelkäämällä niin paljon? Tuon paaniikkikohtauksen jälkeen olo kuitenkin yleensä helpottuu... Vai johtuuko kaikki oireet vain pahamaineisesta murrosiästä, jonka tosin luulin jo päättyneen?
Aloitan siitä, että minulla on hölmö pelko. Pelkään vatsatautia aivan suunnattomasti. Siis aivan älyttömästi. Liikaa.
Yhtenä päivänä kävikin sitten niin, että kun tuli huono olo, vasta oli ruikulilla ja kipeä, eikä iltapäivään mennessä laantunut, sain kauhean paniikkikohtauksen(ko?) Aloin siis täristä, täytyi alkaa haukkomaan henkeä, pelotti, itkin hirveästi ja naama, sekä toinen kämmen sormia myöten meni tunnottomaksi. Sormet jäivät koukkuun eikä ranne taipunut.
Näin käy siis joka kerta, kun vasta (erityisesti ylävatsa) on kipeänä ja olo on huono, mitä tuntuu tapahtuvan yhä useammin...
Huolehdin käsihygieniasta niin hyvin kuin suinkin voin, juon useammankin pullon sitä activia (L.casei defensis-maitohappo) jogurttia päivässä jne...
En siis oikein tiedä, pitäisikö tämä aihe laittaakin johonkin vatsa-osioon. Ongelma vain kun on, että en tiedä, onko ongelmanani vatsa, vai teenkö itse oloni huonoksi pelkäämällä niin paljon? Tuon paaniikkikohtauksen jälkeen olo kuitenkin yleensä helpottuu... Vai johtuuko kaikki oireet vain pahamaineisesta murrosiästä, jonka tosin luulin jo päättyneen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla on vaikea paniikkihäiriö ja kun täytyisi lähteä jonnekin,ylipäätään ulos niin iskee mahan ihan veteläks ja alkaa huipata,tuntuu kuin maha kääntyisi ympäri* yms
Siis jonkinlainen yli-reagointi,en tiedä onko itselläsi miten paljon paniikki kohtauksia tai muita mielenterveydellisiä ongelmia mutta omasta kokemuksesta jotenkin pystyin samaistumaan kertomaasi.
Jos tätä ei ole itselläsi kestänyt kauan niin voi olla että olet syönyt jotain sopimatonta,allergia tai jokin bakteeri suolistossa,suosittelen myös kokeilemaan esim vatsan terveys palstalta.
Jos olet tressaantunut tai muutoin ala-kuloinen niin myös sekin voi aiheuttaa mahan kipuja,ruokavalio on myös yksi tärkeä vaihto ehto,eli syötkö monipuolisesti ja terveelisesti?
Myös "naisten vaivat",kuukautiset voisi olla,itse en niistä miehenä tiedäkkään muutakuin että ne vaikuttaa vahvasti joskus..
Toivottavasti nyt ainakin olin jonkinlaista apua ja toivottavasti löydät vastauksesi.
häiriöstä. Vatsassa *voi* olla oikeasti vika, jonka aiheuttamat oireet laukaisevat psykologisena reaktiona ahdistusta ja panikointia.
Toinen mahdollisuus on ahdistuneisuuden aiheuttama autonomisen hermoston toimintahäiriö, joka tulee esille levottoman paksusuolen oireyhtymänä.
Itse sain vatsan toiminnan kuriin kahden askeleen ohjelmalla. Ensin kartoitin kaikki haitalliset aineet, joita käytin ja poistin ne ruokavaliostani. Siinä lähtivät samalla kertaa kaikki, jotka aiheuttavat vatsaongelmia, alkoholi, kofeiini, sokeri, hiivatuotteet jne.
Toinen askel käsitti vatsan normaalia toimintaa edistävien lisäravinteiden kartoittaminen. E-EPA, karnosiini,maitohappobakteerit, magnesium,b-vitamiini. Vatsa tuli kuntoon alle kahdessa viikossa, kivut katosivat, samoin ripulointi ja liian kovat ulosteet.
Minulla suurimmaksi pahantekijäksi paljastui kahvi, se aiheutti selkeästi vatsaan toiminnallisia häiriöitä. Kofeiini tuhoaa aivojen kemiallisen tasapainon ja pitkäaikaisessa käytössä se häiritsee suolen liikettä, aiheuttaen ripulia ja kiputiloja.
Minulla myös masennus, ahdistus ja paniikkihäiriö olivat kahvittelun aikaansaannosta, vuosikausia kestänyt psyykkinen rääkki katosi täysin neljässä kuukaudessa kahvinjuonnin lopettamisen jälkeen.
Olen muutaman kerran kokeillut miten teen sisältämä kofeiini vaikuttaa olooni, vaikutus on aivan selvä, ahdistus alkaa tuntua tunnin sisään ja viipyy noin 3 vrk yhdestä teekupposesta, sama tapahtuu jos nautin sokeria esim. karkkipussillisen verran.
Itselläni on aivan sama vatsatauti pelko. En ymmärrä mistä se juontuu, mutta lapsuuden kokemuksista olettanen. Minut valtaa suunnaton ahdistus, jos tiedän, että vatsatautia on lähipiirissä liikkeellä. Olen yrittänyt miettiä, mikä siinä on niin kamalaa. Kauhukuvani on se, että joudun sairaalaan tiputukseen asti. Eli tässäkin asiassa katastrofiajatukset valtaavat mielen, kuten paniikkihäiriössä on tapana.
Itse uskon, että vatsaongelmasi johtuvat paniikkikohtauksista. Itselläni on ollut joskus pahoja vatsavaivoja, ripulointia, joka johtui psyykkisistä syistä. Mutta kehotan sinua kuitenkin käymään lääkärissä, elleivät oireet helpota.
Toivotan sinulle tsemppiä ja jos ongelmat tuntuvat ylivoimaisilta, kannattaa mennä juttelemaan esim. terapeutin kanssa. Itse käyn ja siitä on valtava apu. Älä siis pitkitä pahaa oloasi liiaksi. Terapeutit ovat mukavia ja auttavat ja ymmärtävät vaivaasi varmasti!
Olen aina ollut kamala pelkuri, jos puhutaan mahataudeista tai mistään mahaan liittyvästä. Vapisin ja tärisin ja itkin aina, kun kuulin kenenkään edes sanoneen mahansa olevan kipeä.
Koska pelko sitten oksentamalla poistui, tajusin (psykologin avustuksella) kanavoivani vain pelon johonkin. Olin ehkä järjettömän ahdistunut. Elämäntilanne oli kamala.
Nykyään pelot on vaihdelleet käärmeistä kaikkeen mahdolliseen. Ja se on sitten semmoista pelkoa, että helvetti irti.
On tullut kumminkin niin paljon muutakin, masennusta ja ahdistusta äärettömän pelon lisäksi. Tajusin olevani sitten yleisnimikkeellisesti ahdistunut. Ja se, jos joku helpottaa. Sitten ei enää edes niin paljoa pelkää, kun tietää, että se pelko tulee juuri omasta päästä.