Olen 17vuotias tyttö (ensi vuoden huhtikuussa täytän 18v.)MUlla on 19 vuotias poikaystävä ollaan seurusteltu yli 3 vuotta ja ollaan mietitty jo pitkän aikaan et jos hankittais sellanen ihana pieni käärö meille =) Oonko liian nuori äidiksi?Asun vielä vanhempien luona ja nähdään poikaystäväni kanssa vaan viikonloppuisin koska hän on töissä ja minä koulussa viikot. Mutta kovaa vauhtia olen ettinyt omaa asuntoa ja äitini on auttanut minua. Haluan itsenäistyä ja saada oman perheen. se on ihanaa. Mietityttää vaan se kun poikaystäväni menee Tammikuussa 2009 armeijaan .niin saako hän sieltä tulla synnytykseen vai pitääkö minun mennä yksin tai ottaa esim. sisko tai kaveri mukaan? kai sitä pystyy sit lykkäyttämään. ja mulla on ihan hirvee vauvakuume. ollaan myös mietitty menevämme tällä viikolla kihloihin. ja olemme tosissamme. vauvat on ihania pakkauksia. ja osaan kyllä hyvin hoitaa niitä itselläni on 6 pikkusisarusta ja 1 isosisko. on kyllä tullu hoideltua niitä pikkuvauvoja enemmän tai vähemmän =)=D. Nään jo vauvoista unta ja joskus tulee sellasia unia kun sisustan jo huonetta sille vauvalle ja sitä ei saa mielestä pois millään. Tiedän että kun täyttää 18 sitä ei iha sillee vaa lähdetä juhlimaan syntymäpäiviä =) pitää huomioida myös pikkuveitikka. kyllä sitä kerkee myöhemminki. olisinko teidän mielestä hyvä äidiksi? Kiitos jo etukäteen vastanneille. ja yritän vastailla takas päin myös sitä mukaa kun kerkeen!! =))
=))
hendskuuu
161171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Niin tosiaan ei vauvat kaan vauvoina pysy kovin kauaa.. Kyllä mun oma mielipide on että kannattaisi ensin olla töissä ja säästää rahaa lapseen/tarvikkeisiin. ei välttämättä vanhempasi tykkäisi jos nyt lapsen saisit. Että sinuna kannattaisi odottaa ja katsoa ensinnäkin että teidän suhde tulee kestämään.. ei kovin moni helua heti isäksi kun täysi ikäiseksi tulee..kerkee niitä lapsi tekemään myöhemminki.
noh kiitos kun vastasit.
kiitos kuitenki kaikille ketkä vastasivat viestiini. Kyllähän mä sen tiedän että se on aika aikaista hommata lapsia mut itehän me päätämme sen yhdessä aivan mitä sitä kyselemään netistä tuntemattomilta ihmisiltä. Hyvää jatkoa kaikille! =) Saa sanoa positiivista ja negatiivista niin paljon kun huvitttaa kuhan sanotte totuuden =)
Teillä ei siis ole vielä minkäänlaista kokemusta perheen pyörittämisestä kun ette ole omillanne asuneet yhdessä lainkaan. Menkää naimisiin ja asukaa yhdessä vähintään vuosi ennen ehkäisyn poisjättämistä. Kolme vuotta seurustelua ei ole kovin pitkä aika.
Te ette ole valmiita hankkimaan lasta vaikka hormonihuuruissasi sinusta siltä tuntuisi! Vauvakuume on yksi huonoimmista syistä lapsen hankintaan! Annat kroppasi viedä sinua ilman että asiassa on järjen häivääkään. Siitä lapsesta tulee hetkessä kiukutteleva teini ja sen jälkeen aikuinen. Haluatko tähän maailmaan uuden aikuisen vai ihanan vauvan? Niin pitkään kun haluat enemmän ihanaa vauvaa ei lasta kannata tehdä. Hän kun on vain vuoden se vauva mutta kymmeniä vuosia aikuinen.
Voit olla aivan hyvä äiti, mutta se ei riitä. Sinun on pystyttävä elämään isukin kanssa yhdessä raskasta arkea, pystyttävä rahoittamaan lapsi (rahaa oikeasti kuluu paljon) ja teidän molempien on oltava kykeneviä luopumaan omastanne lapsen vuoksi. Miehesi on myös kyettävä elättämään sinut lapsen hoidon ajan. Miettikää myös sitä mihin tenava pistetään kun alatte opiskella. Jos teillä on lapsia on kummankin teistä käytävät töissä opiskelun ohella. Missä välissä meinasitte olla lapsen kanssa?
Valitettavasti en näe teillä olevan vielä minkäänlaisia edellytyksiä perheen perustamiseen. Rakkaus ja halu tulla äidiksi ei riitä.
Ei lastenhankinta ole opiskelusta ja rahasta kiinni. Ei opiskelijavanhempien tarvitse töissä käydä, onhan olemassa tuet ja lainat. Vaatteet ym tarvikkeet saa käytettyinä ja joskus sukulaisetkin avittaa (emme ole kyllä kertaakaan itse pyytäneet). Kyllä se riittää että on hyvä äiti ja isä. jotka ymmärtävät vastuun ja lapsen tarpeet rajat ja rakkauden ja yhdessäolon tärkeyden. Kyllä minun mielestäni reiman 100e pukua tärkeempää on lapsen kanssa touhuaminen. Tarkoitan siis sitä että vaikka ei ole varaa ostaa kalleinta pukua voi ostaa halvemman ja silti olla hyvä aiti. Toki rahaa menee, mutta vähemmälläkin pärjää ja lapsen on silti hyvä olla. Ei lapsi välitä ainakaan pienenä että minkälaisissa haalareissa hiekkalaatikkoa koluaa vaan välittää siitä kuinka hyvää huolta vanhemmat hänestä pitävät.
Meille tosin raskaus oli yllätys, mieli tekisi toista ja vauvakuume jyllää, mutta koska nyt suunnitellaan raskaus, annetaan odottaa opiskelujen yli. Eli ehkä vauvaa ei suunnittelemalla kannata tehdä tällaiseen tilanteeseen, mutta jos se tulee niin ei rahat ja opiskelu ole este.
Mun mielestä et oo valmis äidiksi. Se käy ilmi kirjotuksesta, ja ylipäänsä siitä että täältä sitä kyselet -> ei kukaan muu osaa siihen vastata.
Oishan kaikkien mielestä semmonen pieni nyytti kiva- entä sitteku se kasvaa?
"Tiedän että kun täyttää 18 sitä ei iha sillee vaa lähdetä juhlimaan syntymäpäiviä =) pitää huomioida myös pikkuveitikka. kyllä sitä kerkee myöhemminki."Voin sanoa Ei kyllä todellakaan kerkeä, jos nyt aiot hankkia lapsia niin unohda kaikenmaailman juhliminen. Jos tanssijalka vipattaa, niin älkää missään nimessä siihen lasta hankkiko! Nauttikaa vaan nuoruudesta ja juhlimisesta ja kun olette siitä saaneet tarpeeksenne, niin sitten on lasten aika.
Muutenkin puhut hirveän ruusuisesti vauvasta ja lapsista, huoneen sisustamisesta jne, just niinkuin jostain ihanasta leffasta. Lapsi tarkoittaa myös vastuuta. Eikä se käärö aina niin ihana ole. Se rääkyy, valvottaa, on huoli lapsen terveydestä jne. täytyy myös ajatella rahaa, kouluja ym.
Kyllä lapsen ihanuus ja kasvun seuraaminen kuitenkin palkitsee huonotkin päivät, enkä todellakaan tarkoita sitä että lapsi olisi kamala koko ajan. Tarkoitaan siis sitä, että vauvaelämä ole niin vaaleanpunaista kuin tekstissäsi annat ymmärtää.
Onko vauvan juuri nyt hyvä tulla elämäänne, miksei vähän myöhemmin? Olin itse kaksi vuotta vanhempi kuin sinä kun sain pojan ja raskaus oli yllätys. Olin silloinkin vielä lapsellinen, mutta ymmärsin vastuuni heti, ja tiesin sen että se ei tule helppoa olemaan. Nyt mielestäni lapsi voi hyvin, kumpikaan meistä ei hingu juhlimaan eikä minnekkään vaan nautitaan ihan toisenlaisista asioista.
Muuttakaa yhteen, katsokaa armeija pois alta ja koulut, kyllä te kerkiitte vielä niitä lapsia tekemään! Tsemiä teille molemmille !
Hei!
Mulla on kolme lasta, isommat ovat nyt 11- ja 10-vuotiaat tyttö ja poika ja nyt on pieni vauva!Olin silloin 22 (eli neljä vuotta vanhempi kuin sinä nyt)kun sain esikoisen ja sanon, että monta asiaa tulee nyt tehtyä toisin kuin silloin nuorempana, olen nyt 33v.Vauvat on ihania ja päivääkään en kadu, että lapseni tein nuorena, mutta kyllä mulla joskus oli sellainen tunne kun samanikäiset kaverini joilla ei ollut lapsia kulkivat ja bilettivät kun itse hoidin kahta ikiliikkujaa kotona, että oiskohan keretty myöhemminkin?Nyt osaa vauvan hoidosta ja koko lapsesta nauttia aivan erilailla kuin silloin nuorena...arki astuu kuvioon aina ja vauvat ovat vauvoja vain vähäaikaa...palautusosoitetta ei ole sille taaperolle joka on joka paikassa...=)tai jos se "ihan pieni käärö" huutaa aamusta iltaan.Päätös lapsen saamisesta on koko elämän pituinen asia, ei vain se vauvahuuma...Mun mielestä ootelkaa vielä jonkin aikaa ja katelkaa ja kulkekaa ihan kahelleen...!!!T:Onnellinen "iltatähden" äippä
en tiedä miten kerron isännälle että en haluakkaan vielä lasta kun hän odotttaa innolla . en halua että hän pettyy ..:/ oma äitini sai siskoni 15vuotiaana. niin miksen minäD 18vuotiaana ja oon valmistunut jo äitiyteen todella hyvin. olen pienest' pitäen hoitanut vauvoja kaksosia myös kun olin noin 12 vuotias ja he olivat silloni noin 1v.. ja hyvin meni leikin olin niiden kanssa pihalla ja muuta ...
En minä sitä ettetkö olisi valmis äidiksi, minusta jokainen on joka lapsen synnyttää...SE ON ERIASIA SOPEUTUUKO UUTEEN ELÄMÄNTILANTEESEEN JA KYKENEEKÖ OTTAMAAN VASTUUN, ja vaikka sopeutuukin ja kykenee ottamaan vastuun, ONKO ONNELLINEN JA TYYTYVÄINEN ELÄMÄÄNSÄ SITTEN?Elämä muuttuu kokonaan erilaiseksi se kannattaa muistaa!Ei ole enää vain sinä ja kumppani vaan on LAPSI, sinä ja kumppani...ei voi lähteä hetken mielijohteesta iltaa istumaan tai muuta kaikki täytyy ottaa huomioon lapsen kannalta...jokainen tekee itse omat päätöksensä haluavatko jatkaa huoletonta nuoren elämää pidempään vai ottaa vastuun uudesta ihmisestä ja sitä kautta muuttaa elämänsä aivan erilaiseksi jokainen haluaa varmasti joskus sen tehdä toiset nuorempina ja toiset vanhempina!Onnea päätökseenne!T:Itse lapset nuorena tehnyt...joskus vuosia sitten salaa harmitellut menetettyä vapauttaan (lapsiani olen kuitenkin rakastanut aina)...mutta tällä hetkellä ONNELLINEN kahden koululaisen ja yhden vauvan äiti!
Leikit niiden kanssa pihalla? Vou, olitpas hyvä hoitaja, sehän onkin sama asia kuin äitiys. Tämä haiskahtaa kyllä provolle, mutta silti on pakko sanoa, että kasva aikuiseksi ihan rauhassa.
pahalla mutta minun "korvaani kuulostat" pennulta joka yrittää leikkiä aikuista, toisin sanoen pikku vanhalta, muuta ensin sen kollin kanssa yhteen niin tiedät noin parin vuoden sisällä haluatko ollenkaan kyseisen miehen kanssa lapsia, sillä totuus ihmisen kaikista puolista tulee esiin vasta yhteen muutettaessa
luin tämän kirjoitelman ihanista kääröistä, niin olen ehdottomasti sitä mieltä että kasva vielä muutama vuosi. Sitten ei tarvitse mietiskellä voiko armeijasta tulla synnyttämään. Voithan sä unissasi niitä vauvoja hoidella. Osta vaikka baby born ja hoida sitä. Niillehän on nykyään vaippoja ym muuta oheis tarviketta.
Että näin--Ps: ota ne vaaleanpunaiset aurinkolasit pois silmiltä onhan se niin iihaanaa!!
Heippa!.
Ajattelin nyt vastata vaikken nyt tiedä mitä sanoisin tähän.
Itse tulin raskaaksi 17 vuotiaana, täytin 18 muutama kuukausi ennen synnytystä.
Minun elämääni raskaus ei muuttanut niinkään kun en ole ikinä välittänyt juhlimisesta ja muista menoista.
Vauvan syntymä muutti tottakai eläämääni huomattavasti.
Minulla ei ole koulutusta,muutakuin peruskoulu pohjalla,lapseni isä oli töissä mutta minimipalkalla ja hänelle myöhemmin kehkeytyi alkoholi ja peliriippuvuus ja erosimme kun poikani oli noin vuoden ikäinen.
Elämä on rankkaa pienen vauvan kanssa, poikani oli koliikkilapsi ja hoidin häntä yksin.
Tottakai lapsi tuo elämään roppakaupalla hyvää, mutta kannattaa miettiä asioita kaikilta kanteilta,vauvakuume kun on niin petollinen että siinä tahtoo keskittyä vain positiivisiin asioihin,mutta kannattaa ajatella myös mahdolliset negatiiviset puolet.
Olen elänyt hyvin tiukilla,pitää opetella todella hyvin rahankäyttö ja muistaa että lapsen kanssa kaikki on monimutkaisempaa, itse esimerkiksi yksinhuoltajana koen huomattavaa päänvaivaa jatkuvien menojen kanssa(omat lääkärit muut hoidettavat asiat), kun kaikkiin on otettava lapset mukaan.
Olen juuri täyttänyt 21 vuotta ja olen siis jo kahden lapsen äiti. Moni näkee tilanteessani paljon moitittavaa ja en sitä kiellä mitenkään ettenkö joskus olisi ajatellut että mihin on tullut pää pistettyä. Lapseni ovat 3v ja 8kk ikäisiä, toisella uhma ja toinen tekee hampaita ja voin sanoa että elämä on rankkaa mutta toki myös antoisaa. Olen edelleen kouluttamaton,pystyn juuri ja juuri elättämään lapseni mutta ei minulla ole tässä mitään valitettavaakaan.
Mutta suosittelen ainakin koulujen käymistä loppuun silloin asiat on huomattavasti helpompaa, koska se on ihan totta että opiskelu varsinkin kahden lapsen äitinä on todella rankkaa!.
päätellen et tosiaankaan ole valmis äidiksi.
Odota nyt hyvä tyttö edes kolmisen vuotta, että kypsyt hieman. En sano tätä pahalla, vaan totuus on että tarkoituksella ei kannata vielä sinun iässäsi hankkia lapsia. Itsekin olin kauheassa vauvakuumessa teinivuosista lähtien ja koin olevani 16 vuotiaasta lähtien valmis äidiksi.
Nyt olen 24 ja odotan ensimmäistä lastani ja näin jälkeenpäin voin todellakin sanoa, etten olisi ollut alaikäisenä "valmis" vanhemmaksi. Toki olisin varmasti hoitanut lasta hyvin jne, mutta kun vanhemmuuteen kuuluu tai pitäisi kuulua niin paljon enemmänkin.
muistan itse, kun kirjoittelin tänne 5 vuotta sitten samantyylisiä tekstejä :)
kannattaa asua samassa edes vuosi, ennen kun rupeaa lapsia tekemään... se ei aina onnistu. itse seurustelin 9 luokan alusta asti 6vuotta saman pojan kanssa, jonka kanssa asuin 2vuotta ja yritimme 1 vuoden saada lasta..
onneksi emme saaneet lasta, koska tajusin itsekin että hän ei ollut oikea minulle! se 2vuotta sai minut tajuamaan, mihin olin ryhtymässä...
tosin heti tuon suhteen jälkeen löysin itselleni ihanan miehen, ja hänen kanssaan meillä on nyt 2 pientä poikaa :)
suosittelen, että muutatte yhteen, ja ottakaa ihan rauhallisesti!