Viimeksi eilen se tapahtui: olin totaalisen väsynyt, rikki ja poikki ja tunsin hirveää syyllisyyttä siitä kuinka kamala äiti olen, kun hermot eivät aina kestä. Itkin ja olo oli niin paha, että kerroin viimein olosta miehelleni.
Se oli virhe. Sain kuulla, ettei ole ihme, jos ei osaa olla hyvä äiti, kun yrittää elää lääkkeiden avulla. (masennuslääkkeen) Hänellä itsellään ei ole ongelmia lasten kanssa lainkaan (silloin kuin todella harvoin heidän kanssa yksin onkaan). Mies ihmetteli kovasti, mitä minä teen niin väärin lasten kanssa, että elämä on sellaista, että hermot menevät. (Lapset ovat pieniä, rasittavia, uhmaikäisiä jne.) Itkin entistä enemmän ja sanoin, että haluaisin vain lohdutusta ja tukea, on niin paha olla. Mies mietti, miten voin selvitä lasten kanssa, kun en selviä itsenikään kanssa ja meni sitten nukkumaan. Olen rikki ja eniten kaikesta kaipaan lohtua, vaikka sitä tuskin tulen koskaan mieheltäni saamaan. Välillä menee ihan ok, mutta sitten tulee taas tällaista...:/
Mukava olisi kuulla, miten muiden masentuneiden tai väsyneiden äitien miehet tilanteeseen suhtautuvat. Onko haaveilemani tuki ja lohdutus oikeasti mahdotonta?
Se oli virhe. Sain kuulla, ettei ole ihme, jos ei osaa olla hyvä äiti, kun yrittää elää lääkkeiden avulla. (masennuslääkkeen) Hänellä itsellään ei ole ongelmia lasten kanssa lainkaan (silloin kuin todella harvoin heidän kanssa yksin onkaan). Mies ihmetteli kovasti, mitä minä teen niin väärin lasten kanssa, että elämä on sellaista, että hermot menevät. (Lapset ovat pieniä, rasittavia, uhmaikäisiä jne.) Itkin entistä enemmän ja sanoin, että haluaisin vain lohdutusta ja tukea, on niin paha olla. Mies mietti, miten voin selvitä lasten kanssa, kun en selviä itsenikään kanssa ja meni sitten nukkumaan. Olen rikki ja eniten kaikesta kaipaan lohtua, vaikka sitä tuskin tulen koskaan mieheltäni saamaan. Välillä menee ihan ok, mutta sitten tulee taas tällaista...:/
Mukava olisi kuulla, miten muiden masentuneiden tai väsyneiden äitien miehet tilanteeseen suhtautuvat. Onko haaveilemani tuki ja lohdutus oikeasti mahdotonta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miehesi ei osaa/pysty antamaan sinulle tukea. Ei halua, eikä ehkä halua yrittääkään. Minulla oli sama tilanne, kun lapset olivat pieniä.
Jos sinulla on hyviä ystäviä, käänny heidän puoleensa. Ota vapaailta lapsista, sanot miehellesi, että haluat tavata ystäviäsi, mies hoitakoon lapset, ja juttele ystäväsi/ystäviesi kanssa. Nainen osaa paremmin lohduttaa naista, näin itse ainakin huomasin. Kiitos parin erittäin hyvän ystäväni selvisin, nousin jaloilleni ja olen nyt vahvempi kuin koskaan.
Ota viikonloppu lomaa ja anna miehesi olla lasten kanssa. Älä myöskään tee sitä virhettä että tekisit kaiken valmiiksi täksi viikonlopuksi miestäsi varten. Jos miehelläsi ei ole kokemusta lasten arjesta, ei hän pysty kuvittelemaan sinun tuen tarvettasi! Anna hänelle mahdollisuus ja mene itse vaikka ystävän kanssa kylpylään.
Mies ei pysty lukemaan ajatuksiasi vaan tarvitsee oman kokemuksen asiasta.
tuolla tavalla mieheltäsi lohdutusta.
Itku ei auta markkinoilla, ja miehet pitävät iloisista, reippaista naisista. Niitä riittää kodin ulkopuolella.
Tämä ei ole tarkoitettu arvosteluksi, vaan on elämänkokemuksen antama käsitys.
Yritä löytää tarvitsemasi voima sisimmästäsi ja kasvaa vahvaksi. Keskity niihin päiviin, jolloin kaikki menee ok, ja muistele niitä silloin, kun on vaikeampaa. Kerro miehellesi myös iloisista hetkistä lastesi kanssa.
Olisi hyvä ja olisi oikein, että miehesi lohduttaisi sinua. Mutta ketään ei voi muuttaa eikä pakottaa toimimaan jollakin tietyllä tavalla, korkeintaan joskus itseään.
Itse kun sanoin miehelleni, että nyt kaipaisin rohkaisua, niin, toinen totesi, -"että, ryyppyäkö?"
(olen aivan absolutisti)
naiset venuksesta --- miehet marssista.
luin muut vastaukset..ja se riippuu ihan mieshestä ja miten asiat hänelle kerrot. ei sun todellakaan tarvi aina olla iloinen ja pullantuoksuinen äiti!!!!
sulla on oikeus olla surullinen, näyttää tuntees, kokea huonoa äitiyttä. kukaan, ei kukaan ole täydellinen äiti.
keskustele miehesi kanssa, tai kirjoita kirje. ja tee niinkuin yksi ehdotti, lähde lomalle pariksi päivää äläkä todellakaan tee mitään herralle valmiiksi. oppikoon itse millaista on olla kotona lasten kanssa ja samalla hoitaa kämppää, tehdä ruokaa, siivota. jos hän ei tajua sinua ja oloasi loppujen lopuksi, niin sano että jätät hänet. se viimeinkiin ehkä saa hänet miettimään muitakin kuin itseään. mun ukko tajusi asiat vasta nyt kun ollaan oltu erossa yli 6kk, mutta oma on mokansa. kaksi vuotta yritin saada hänet tajuamaan asiat. olen siis itse kärsinyt masiksesta jne. oma mokansa sanon minä kun ei ajoissa tajunnu
on tärkeää, ja toivottavasti se auttaa. Tuskin kuitenkaan hetkessä kuin taikasauvan heilautuksesta.
Sen sijaan ehdottamaasi koirakouluun - lähde, älä tee mitään - en usko. Se, samoin kuin jättämisuhkaus, on äärimmäinen teko, eikä siitä ole enää oikein kunniallista paluuta.
"Tee niin ja niin tai jätän sinut!" Ikävää kiristystä, joka piankin kärsii inflaation.
Täällä näkee tarjottavan patenttilääkkeeksi kaikkiin ongelmiin neuvoa: "Heivaa ukko! Jätä mies!" Kertokaa minulle, miten se auttaisi tilanteeseen. Itse olen sitä mieltä, että ero aiheuttaa lisää ongelmia useimmissa tapauksissa.
Suosittelen, että jokainen perheellinen ajattelisi perheensä etua ja tekisi työtä sen eteen. Siinä ne surutkin unohtuvat.
mieheni on samanlainen, samaa sain kuulla itse kun sanoin etten jaksa, asiat muuttu nyt syyskuussa kun lähdin töihin ja nuorimmainen aloitti päiväkodin, nyt jaksaa paljon paremmin mutta saa nähdä jaksaako tuota miestä kohta enää katella kun ei se siitä kumminkaan mihkään muutu.
Isiä alkaa monesti vituttamaan se, että nainen on tosiana niin kiinni lapsissa, että seksikin jää. Toki miehilläkin on oma syynsä asiaan. Miesten kun pitäisi antaa sitten naiselle sitä lohtua ja hellyyttä ilman seksiä useasti, että vaimo syttyisi.
Ei mies haluaisi vittuilla, mutta kokee sen olevan ainoa keino protestoida seksittömyyttä vastaan. "jos minä olen ilman seksiä, joka on minulle paras ja hienoin tapa kokea rakkautta ja hellyyttä omalta vaimoltani, niin olkoot vaimo sitten ilman tukeani ja hellyyttä. sittenpähän tuntee, miltä minusta tuntuu".
Miehes on varmasti yhtä turhautunut! Eihän tuo oikein ole tehdä noin, kuin miehesi tekee.
Teidän pitäs voida keskustella asioista. Koittakaas järjestää keskustelutuokio. Punakynällä vaan kalenteriin eikä mitään muuta sille päivälle. Lapsille kodinhoitaja tai mummolle kylään. Mieheltä saa paljon paremmin tukea ja hellyyttä silloin, kun se puhe tulee hyväntuulisesta suusta eikä itkun ja epätoivon säestämänä. Epätoivoinen ihminen väsyttää ennen pitkää.