Vasta lähiaikoina olen tajunnut, että en tarvitse ketään. Ystäviä ei ole, eikä oikeastaan koskaan ole ollukkaan. Poikaystävistä ei tietoakaan. Oon siis 19 v.
En ole tehnyt tikkua ristiin sen eteen että olisin tutustunut ihmisiin. Ei vain kiinnosta. Nautin yksinäisyydestä, stressaannun jos minulle joku soittaa ja minun on vaikea olla ihmisten kanssa luontevasti. Mulla epäillään aspergerin syndroomaa.
Te jotka valitatte jatkuvasta yksinäisyydestä; tehkää jotain! Minäkin tekisin jos kaipaisin sairaalloisesti seuraa. Joskus luulin että tarvitsen ihmistä rinnalleni, mutta en enää. Yksin olen paljon vahvempi!
En ole tehnyt tikkua ristiin sen eteen että olisin tutustunut ihmisiin. Ei vain kiinnosta. Nautin yksinäisyydestä, stressaannun jos minulle joku soittaa ja minun on vaikea olla ihmisten kanssa luontevasti. Mulla epäillään aspergerin syndroomaa.
Te jotka valitatte jatkuvasta yksinäisyydestä; tehkää jotain! Minäkin tekisin jos kaipaisin sairaalloisesti seuraa. Joskus luulin että tarvitsen ihmistä rinnalleni, mutta en enää. Yksin olen paljon vahvempi!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sama täällä. Kavereita on ollut joskus vuosien varrella muutamia, mutta niihinkin on yhteydet katkenneet jo aikaa sitten. Varsinaisia ystäviä mulla ei ole koskaan ollut. Enkä minä ole niitä tarvinnutkaan. Yhtä hyvin tai paremmin olisin pärjännyt ilman. En ole kiinnostunut ihmisten tapaamisesta, mutta jos joku haluaa tutustua minuun niin mikäs siinä, mutta omalla vastuulla :D Tuttuja tyyppejä on kyllä monia, joita tapaan päivittäin. Heistä moni voisi olla mun kaveri, mutta ei vain jotenkin kiinnosta. Hyviä jätkiä ne on mutta ennemmin silti rokkaan yksin. Btw.. minullakin on diagnosoitu asperger joskus, vaikkakin yhtä hyvin olisi voinut kuulemma jättää diagnosoimatta, olen rajatapaus :D
kysyä s.posti osotteita..? :D
Olen jo pienestä pitäen viihtynyt hyvin myös yksin, vaikka kavereita kouluaikana olikin. Keksin helposti mielekästä tekemistä yksin ollessani ja harrastan nykyisin paljon eri juttuja. Minulla on tulevaisuuden suunnitelmia ja unelmia joiden eteen teen töitä vapaa-aikanani. Kun on ollut sinkkuna näinkin kauan, niin on tottunut tekemään asiat tietyllä tavalla - usein tuntuu että muut ihmiset vain sotkevat kuvioitani. Pidän esimerkiksi matkustamisesta ja matkustan lähes aina yksin. Nautin siitä vapauden tunteesta, kun matkalla voi tehdä juuri niitä asioita, jotka itseä kiinnostavat. Toimivat ihmissuhteet taas vaativat lähes aina jotain kompromisseja, jotta ihmisten erilaiset mieltymykset voidaan sovittaa yhteen.
En koe olevani erityisen yksinäinen, koska minulla on hyvät suhteet perheeseen ja mukavia työkavereita. Kuitenkin asia jota tässä olen paljon tänä kesänä pohtinut on, että vaikka nyt koen olevani melko tasapainoinen, niin iskeekö jossain vaiheessa myöhemmällä iällä ahdistus ja tyhjyyden tunne päälle - onko esimerkiksi hyvä parisuhde kuitenkin se ainut avain aidosti onnelliseen elämään? Aloittajalle voisin sanoa, että olet sen verran nuori, että vaikka nyt koet olevasi yksin vahvempi, niin tuo tunne voi muuttua. Asian tajuaminen, sosiaalisen toiminnan harjoittelu ja ystävien löytäminen on kuitenkin paljon helpompaa 19 vuotiaana kuin kolmekymppisenä...
Kuulostat kyllä aivan minulta :)
Minullakaan ei ole ystäviä,eikä ole enää vuosiin ollutkaan...joskus ala -asteella oli kavereita...jotain vaan tapahtui sen jälkeen...vetäydyin omiin oloihin...kukaan ei edes pyydä minua minnekään,eikä se edes minua haittaa...ei kiinnosta ketään...ei kiinnosta mennä tuolla muiden mukana ja vetää joka v-loppu pää täyteen,niinkun "pitäisi" ,jotta mukaan sopeutuisi....olen mieluummin yksin ja saan olla just sellainen kun olen ja tehdä mitä haluan...En vaan tarvitse ketään,en ole riippuvainen muista...
Ite oon kohta 17 ja eipä oo pahemmin kavereita. Ainakun oon koittanut luoda niin ei ei ei mitään ja ikinä kysytä minnekään. Amiksen ekalla kun olin niin heti kaikki oli kaverina ja sitten jossain vaiheessa jouduin luokan silmätikuks joka päivä. Nyt välivuosi ja mikään ei kiinnosta. Oon syntyny väärään aikaan ja väärään elämään. Oon siis ihan sosiaalinen, kuntosalia ja jalkkista ja pidän huolta ittestä. Nytkin näin vanhan yläasteluokan ketkä oli mun kavereita jokainen niin veti kaljaa kaikki porukalla paitsi mua ei oltu kysytty. Ei vaan tiedä mitä tehdä, en viihdy yhtään yksin, nytkin tekisi niin mieli lähteä pihalle, mutta mitä teen sielläkään sitten yksin. orbital - box