Matti Suon kirjasta "Salattu viisaus".
En tiedä kuinka monelle palstan lukijalle Matti Suon kirjoitukset ja saarnat ovat tuttuja.
Hänen Siionin Lähetyslehteen lähettämistään kirjoituksista on kuitenkin SRK, vuonna 1969, julkaissut kirjan.
Matti Suo syntyi v. 1861 ja kuoli 1927.
Löysin kirjan, raivatessani hyllyjä ja laatikoita edessä olevan muuttomme yhteydessä. Löysin todellisen aarteen.
Huomasin, muuttokiireen keskellä kirjaa: ”Salattu Viisaus”, lukiessani, että Jumalan Sanaa saarnattiin puhtaana, ainakin vielä Matti Suon eläessä.
Siteeraan siis tänne muutamia kohtia hänen kirjoituksistaan, joista SRK:n työvaliokunta prologissaan kirjoittaa muun muassa seuraavaa:
>>Ominaista Matti Suon kirjoituksille on niiden raamatullisuus. Kristuksen oppi pyhän kirjan valossa tulee uudelleen ja uudelleen esille.>Olen monta kertaa ihmetellyt vielä ihmettelemästä päästyänikin, miksi ihmislapset eivät tyydy tuohon Jumalan järjestykseen, kun Hän on kaikki niin hyvin ja aivan valmiiksi asti tehnyt.
Hän on omassa Pojassansa lankeemisen suuren vahingon kokonansa korjannut ja kaikki Aadamin lasten synnit viattomalla verellä maksanut ja nyt on lastensa kanssa ja keskellä, antaa aina kaikki synnit anteeksi, puhdistaa, pesee ja kaunistaa, ja viimein vie iäistä ilojuhlaa viettämään rauhan paratiisiin.
Tämän kaiken Hän tekee aivan lahjaksi, ilman vähintäkään ansiotamme, työtämme eli mahdollisuuttamme, jonka kaiken Hän niin selvästi ja yksinkertaisesti tiettäväksi tekee evankeliuminsa kautta.
Oma kommentti:
Tämä siis kumoaa täydellisesti SRK:n nykyiset opinkäsitykset, että Herramme Jeesuksen Kristuksen rinnalle (tai jopa ohitse) tulisi asettaa seurakunta ja Saara äiti!
Uusi sitaatti:
>>Mutta sinä Jumalan ihminen, seuraa vielä vähän aikaa Jeesustasi, joka niin hellällä huolella omiansa hoitaa, että helmassansa niitä kantaa. Jes. 40:11.
Hän kantaa hamaan vanhuuteen ja siihen asti, kuin harmaiksi tulemme.
Hän lupaa; ”Minä sen teen, minä nostan, kannan ja pelastan”. Jes. 46:4.
Siis saamme veljet ja sisaret, olla hyvässä turvassa esikoisveljemme Jeesuksen verisessä armohelmassa. Hän on luvannut olla lastensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti. Matt. 28:20.
M.Suo.
Siionin Lähetyslehti n:o 10 1925.
Oma kommentti:
Juuri tämänlaiseen uskoon ja oppiin tein aikoinaan parannuksen.
En ole käsitystäni opista vaihtanut muuhun, koska lukiessani, kuinka ENNEN uskottiin, huomaan, että SRK on poikennut pois Jumalan Pyhästä sanasta.
Huomatkaa esimerkiksi se, että ”Hyvä Paimen” – Jeesus, on syrjäytetty SRK:n väärässä opissa ja opetuksessa. Häntä tuskin enää mainitaan saarnoissa – päinvastoin kuin miten ennen saarnattiin.
Ennen ”hoitokokoushajaannusta” kaikui seuroissa kiitosäänet:
”Herra Jeesus ole kiitetty, kiitetty”. Tai ruotsiksi: ”Herren Jesus vare evigt tack och lov”.
Ei ääneen kiitetty ”Saara äitiä” tai ”seurakuntaa”, vaan Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta.
Ihmekös se, että kiitosäänet ovat vaienneet SRK:n seuroissa.
Nyt yritetään ”paimentaa” seurakuntaa eräänlaisella tekohengityksellä, jossa lainataan vanha hokema sieltä täältä, vaikka elävä henki saarnoista puuttuukin.
Terveisin Alpo.
En tiedä kuinka monelle palstan lukijalle Matti Suon kirjoitukset ja saarnat ovat tuttuja.
Hänen Siionin Lähetyslehteen lähettämistään kirjoituksista on kuitenkin SRK, vuonna 1969, julkaissut kirjan.
Matti Suo syntyi v. 1861 ja kuoli 1927.
Löysin kirjan, raivatessani hyllyjä ja laatikoita edessä olevan muuttomme yhteydessä. Löysin todellisen aarteen.
Huomasin, muuttokiireen keskellä kirjaa: ”Salattu Viisaus”, lukiessani, että Jumalan Sanaa saarnattiin puhtaana, ainakin vielä Matti Suon eläessä.
Siteeraan siis tänne muutamia kohtia hänen kirjoituksistaan, joista SRK:n työvaliokunta prologissaan kirjoittaa muun muassa seuraavaa:
>>Ominaista Matti Suon kirjoituksille on niiden raamatullisuus. Kristuksen oppi pyhän kirjan valossa tulee uudelleen ja uudelleen esille.>Olen monta kertaa ihmetellyt vielä ihmettelemästä päästyänikin, miksi ihmislapset eivät tyydy tuohon Jumalan järjestykseen, kun Hän on kaikki niin hyvin ja aivan valmiiksi asti tehnyt.
Hän on omassa Pojassansa lankeemisen suuren vahingon kokonansa korjannut ja kaikki Aadamin lasten synnit viattomalla verellä maksanut ja nyt on lastensa kanssa ja keskellä, antaa aina kaikki synnit anteeksi, puhdistaa, pesee ja kaunistaa, ja viimein vie iäistä ilojuhlaa viettämään rauhan paratiisiin.
Tämän kaiken Hän tekee aivan lahjaksi, ilman vähintäkään ansiotamme, työtämme eli mahdollisuuttamme, jonka kaiken Hän niin selvästi ja yksinkertaisesti tiettäväksi tekee evankeliuminsa kautta.
Oma kommentti:
Tämä siis kumoaa täydellisesti SRK:n nykyiset opinkäsitykset, että Herramme Jeesuksen Kristuksen rinnalle (tai jopa ohitse) tulisi asettaa seurakunta ja Saara äiti!
Uusi sitaatti:
>>Mutta sinä Jumalan ihminen, seuraa vielä vähän aikaa Jeesustasi, joka niin hellällä huolella omiansa hoitaa, että helmassansa niitä kantaa. Jes. 40:11.
Hän kantaa hamaan vanhuuteen ja siihen asti, kuin harmaiksi tulemme.
Hän lupaa; ”Minä sen teen, minä nostan, kannan ja pelastan”. Jes. 46:4.
Siis saamme veljet ja sisaret, olla hyvässä turvassa esikoisveljemme Jeesuksen verisessä armohelmassa. Hän on luvannut olla lastensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti. Matt. 28:20.
M.Suo.
Siionin Lähetyslehti n:o 10 1925.
Oma kommentti:
Juuri tämänlaiseen uskoon ja oppiin tein aikoinaan parannuksen.
En ole käsitystäni opista vaihtanut muuhun, koska lukiessani, kuinka ENNEN uskottiin, huomaan, että SRK on poikennut pois Jumalan Pyhästä sanasta.
Huomatkaa esimerkiksi se, että ”Hyvä Paimen” – Jeesus, on syrjäytetty SRK:n väärässä opissa ja opetuksessa. Häntä tuskin enää mainitaan saarnoissa – päinvastoin kuin miten ennen saarnattiin.
Ennen ”hoitokokoushajaannusta” kaikui seuroissa kiitosäänet:
”Herra Jeesus ole kiitetty, kiitetty”. Tai ruotsiksi: ”Herren Jesus vare evigt tack och lov”.
Ei ääneen kiitetty ”Saara äitiä” tai ”seurakuntaa”, vaan Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta.
Ihmekös se, että kiitosäänet ovat vaienneet SRK:n seuroissa.
Nyt yritetään ”paimentaa” seurakuntaa eräänlaisella tekohengityksellä, jossa lainataan vanha hokema sieltä täältä, vaikka elävä henki saarnoista puuttuukin.
Terveisin Alpo.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Edesmennyt veljemme E. Reinikainen käsitti SRK:n johdon ja SRK:n johtoa "Saaran" kuuliaisuudessa seuranneen saarnamiesten joukon erehdykset ja oli halukas julkituomaan erehdykset ja myös korjaamaan väärät opit ja teot.
Edesmennyt veljemme tukeutui paljolti Matti Suon saarnoihin ja Kristinopin opetuksiin. Matti Suon käsitys oli että elävässä kristillisyydessä Totuus ja Rakkaus kuuluvat yhteen. Jos toinen puuttuu on silloin päällä paha vika. SRK:n nykyjohdon ja hengellisessä vallassa olevien tahojen kesken heillä on syvä keskninäinen rakkaus mutta Totuuden he kieltävät eivätkä halua uskoa tosiasioita mm. hoitokokouksista.
Heidän oppinsa nojaa siihen että he edustavat Hengellisenä hallituksena Moosesta ja Aaronia ja Jumala puhuu Mooseksen ja Aaronin suulla kansalle joka suu on Jumalan suu ja se suu on erehtymätön ja se suu on Saara äidin elin -ja syntymäpaikka.
>>En tiedä kuinka monelle palstan lukijalle Matti Suon kirjoitukset ja saarnat ovat tuttuja.
...Väinö Havaksen sanoin:
>>V: Joskus 70-luvun aikoihin saimme käsiimme Matti Suon kirjoituksia.