Tuntui niin yksinäiseltä kun olen ollut sinkkuna vuosia, koska en halua mitään laastari tms. suhdetta vaan ihan oikean suhteen, jossa on sitä kemiaa. Kuitenkin yksinään eläminen rassaa nykyisin jo enemmänkin ja haluaisin löytää hyvän luotettavan ja turvallisen ihmissuhteen.
No, toissapäivänä heräsin ja tunsin "kolmannen" käden, - siis omani lisäksi - ylimääräisen käden käsieni välissä. Nukuin siis oikealla kyljelläni kasvot seinään päin ja tunsin vasemman käden ja kylkeni välistä käden joka piti oikeasta kädestäni kiinni ja vasen käteni piti kiinni tästä kädestä. Eli tämä kolmas käsi oli käsieni välissä ja piti kiinni kädestäni ja vasen käteni siitä. Heräsin siis tähän tunteeseen ja kerkesin havainnoida sitä muutaman sekunnin ajan, kunnes vedin ensin vasemman käteni pois varmistuakseni ettei se pitänyt oikeasta kädestäni kiinni ja että siinä tuntui ihan oikeasti se ylimääräinen käsi. Hämmästyin, mutta en pelästynyt, koska se käsi tuntui turvalliselta ja sellaiselta huolehtivaiselta ja välittävältä. Hämmentyneenä menin sitten keittämään kahvia ja pohdin tuota tunnetta jonkin aikaa. Tosin tilanteen rauhallisuuteen minun suhteessani vaikutti se, ettei tämä ollut ensimmäinen vastaavanlainen kokemus. Tätä tapahtumaa ennen edelsi päivää ennen se, että olin youtubessa kuuntelemassa musiikkia ja tauotin sen alkuun hakeakseni kahvia kun takaisin tullessani yläkertaan rappusissa kuulin sen musiikin soivan ja ihmettelin kuka oli laittanut sen päälle, vaikka minä tauotin sen ja se ei alkanut soimaan, ennenkuin olin puolessa välissä rappusia. Yrittikö joku ilmaista jotain? Kummitus tai jotain. Mitä tämä on?
Uskon Jumalan olemassa oloon, mutta uskon niin moneen muuhunkin. Voinko kuollessani ottaa yhteyttä vastaavalla tavalla eläviin - vai onko tämä niinkuin jotkut täällä hysterisoivat, paholaisen temppuiluja?
Asuessani eräässä toisessa talossa, koin myöskin vastaavaa ja jopa onnistuin kommunikoimaan ilmiön kanssa. Ilmiö räpsytteli TV:tä ja valoja. Pyysin, että hän jättää TV:n rauhaan ja kommunikoisimme valojen kanssa. Sanoin, että kyllä-vastaus on kaksi valojen räpsytystä ja ei-vastaus on yksi valojen räpsytys. Näin sitten kysyin muutamia kysymyksiä ja jo kaksi kysymystä saivat karvani pystyyn, koska tämä kommunikointiyritys todellakin toimi ja ei tarvinnut odottaa vastausta. Lisäksi näin myöhemmin miehen - samalla lailla kun normaalisti miehen nyt katsomalla näkee. Sanottakoon, että elin tuolloin parisuhteessa, joten miehenpuutteesta ei voinut olla kysymys. Asiat joita kysyi, oli ensinnäkin se, että onko hän edesmennyt pikkusiskoni, johon tuli kieltävä vastaus. En muista mitä kaikkea kysyin, mutta kysyin niin monta kertaa, että sattumaa tuo valojen räpsytys ei ollut.
Kerrottakoot vielä että koira myös reagoi muutama päivä sitten johonkin näkymättömään.
Kerron vielä senkin, että sänkyni vieressä on kaunis raanu, jossa on vanhanaikaiset taistelevat purjelaivat. Alan ounastella, että liittyykö se ilmiöön mitenkään, kun edellisessä talossa asuessani sen myöskin ollessa sängyn yläpuolella tapahtui outoja ja epäilin silloin jo sitä raanua. Uusi raanu oli kirpparilla markka-aikaan 100mk, vaikka muut vastaavat raanut maksoivat 1000mk ja siitä ylöspäin.
No, toissapäivänä heräsin ja tunsin "kolmannen" käden, - siis omani lisäksi - ylimääräisen käden käsieni välissä. Nukuin siis oikealla kyljelläni kasvot seinään päin ja tunsin vasemman käden ja kylkeni välistä käden joka piti oikeasta kädestäni kiinni ja vasen käteni piti kiinni tästä kädestä. Eli tämä kolmas käsi oli käsieni välissä ja piti kiinni kädestäni ja vasen käteni siitä. Heräsin siis tähän tunteeseen ja kerkesin havainnoida sitä muutaman sekunnin ajan, kunnes vedin ensin vasemman käteni pois varmistuakseni ettei se pitänyt oikeasta kädestäni kiinni ja että siinä tuntui ihan oikeasti se ylimääräinen käsi. Hämmästyin, mutta en pelästynyt, koska se käsi tuntui turvalliselta ja sellaiselta huolehtivaiselta ja välittävältä. Hämmentyneenä menin sitten keittämään kahvia ja pohdin tuota tunnetta jonkin aikaa. Tosin tilanteen rauhallisuuteen minun suhteessani vaikutti se, ettei tämä ollut ensimmäinen vastaavanlainen kokemus. Tätä tapahtumaa ennen edelsi päivää ennen se, että olin youtubessa kuuntelemassa musiikkia ja tauotin sen alkuun hakeakseni kahvia kun takaisin tullessani yläkertaan rappusissa kuulin sen musiikin soivan ja ihmettelin kuka oli laittanut sen päälle, vaikka minä tauotin sen ja se ei alkanut soimaan, ennenkuin olin puolessa välissä rappusia. Yrittikö joku ilmaista jotain? Kummitus tai jotain. Mitä tämä on?
Uskon Jumalan olemassa oloon, mutta uskon niin moneen muuhunkin. Voinko kuollessani ottaa yhteyttä vastaavalla tavalla eläviin - vai onko tämä niinkuin jotkut täällä hysterisoivat, paholaisen temppuiluja?
Asuessani eräässä toisessa talossa, koin myöskin vastaavaa ja jopa onnistuin kommunikoimaan ilmiön kanssa. Ilmiö räpsytteli TV:tä ja valoja. Pyysin, että hän jättää TV:n rauhaan ja kommunikoisimme valojen kanssa. Sanoin, että kyllä-vastaus on kaksi valojen räpsytystä ja ei-vastaus on yksi valojen räpsytys. Näin sitten kysyin muutamia kysymyksiä ja jo kaksi kysymystä saivat karvani pystyyn, koska tämä kommunikointiyritys todellakin toimi ja ei tarvinnut odottaa vastausta. Lisäksi näin myöhemmin miehen - samalla lailla kun normaalisti miehen nyt katsomalla näkee. Sanottakoon, että elin tuolloin parisuhteessa, joten miehenpuutteesta ei voinut olla kysymys. Asiat joita kysyi, oli ensinnäkin se, että onko hän edesmennyt pikkusiskoni, johon tuli kieltävä vastaus. En muista mitä kaikkea kysyin, mutta kysyin niin monta kertaa, että sattumaa tuo valojen räpsytys ei ollut.
Kerrottakoot vielä että koira myös reagoi muutama päivä sitten johonkin näkymättömään.
Kerron vielä senkin, että sänkyni vieressä on kaunis raanu, jossa on vanhanaikaiset taistelevat purjelaivat. Alan ounastella, että liittyykö se ilmiöön mitenkään, kun edellisessä talossa asuessani sen myöskin ollessa sängyn yläpuolella tapahtui outoja ja epäilin silloin jo sitä raanua. Uusi raanu oli kirpparilla markka-aikaan 100mk, vaikka muut vastaavat raanut maksoivat 1000mk ja siitä ylöspäin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen itse kokenut samaa.Olin kirkossa ja rukoilin ahdistuneena asioideni puolesta, kun olin suunnitellut meneväni naimisiin.Istuin yksin joten vieressäni ei ollut ketään .Tunsin lämpimän käden hartioillani ikäänkuin lohduttavana halauksena.Luulin että joku ihminen tuli viereeni ja halusi olla lähelläni ja kun sitten katsoin ympärilleni ei siinä ollut ketään elävää ihmistä ympärilläni.Ymmärsin sen niin että en ole yksin asioideni kanssa myöskään avioliitossa vaan Jumala on minun kanssani kuljenpa mihin hyvänsä.
Jumala on rakkaus ja hän on meidän lähellämme aina ja joskus yksinäisyydessäni koin suurta lohtua hänen läsnäolostaan.Se voi tuntua ihan fyysisenä olona.
Kiitos kiinnostuksestasi palstan keskusteluja kohtaan. Ja ilmeisesti vilpittömästä halusta antaa omakohtaisiin kokemuksiin ja uskomuksiin perustuvia neuvoja. Jokaisella on oikeus keskustella ja esittää näkemyksensä palstalla, erittäinkin kun pohjana on omakohtaisia kokemuksia. Ja sefuna pidän huolta että sinulla edelleenkin on samanlainen oikeus keskusteluun kuin muillakin palstalle kirjoittavilla. Mutta on hyvä käyttää myös malttia ja miettiä kommenttejaan. Viittaan muutama rivi alempana olevaan keskusteluun "Joku sanoi nimeni" ja aloittajalta saamaasi palautteeseen.
Sitten sefun roolista tavalliseksi palstakeskustelijaksi, missä ominaisuudessa otan kantaa joihinkin viesteihisi...
Ensinnäkin, koska uskot Jumalaan ja käyt seurakunnissa tai ainakin seurakunnassa, rohkaisen sinua ottamaan selvää, mistä kristillisessä uskossa todellisesti on kyse. Ettet olisi pelkästään seurakunnasta tulevien ohjeiden varassa vaan voisit elää uskosi todeksi henkilökohtaisen suhteen kautta, koska silloin myös seurakunnasta tulevat ohjeet voi parhaiten sisäistää ja ymmärtää, sen, mikä niissä on varteenotettavaa ja olisi sinulle tärkeää.
Kummallista on esimerkiksi, että jos sinulla on suhde Jumalaan ja siis Jeesuksen tuntemisessa avautunut hengellinen elämä, joka on tai ainakin tulisi olla rikasta ja hedelmällistä, mielenkiintoista ja sisäisesti tyydyttävää, miksi pitää etsiä viihdykettä Manaaja-elokuvista ym.?
Toisaalta en usko että kuristuskokemus mistä kerrot (keskustelussa Puppua! noin 20 riviä alempana) että koit sen aiheutuvan Manaaja-elokuvan katsomisesta, aiheutuisi PELKÄSTÄÄN elokuvan katsomisesta vaikka niinkin voi olla, yleensä on lisäksi muitakin altistavia tekijöitä ja on todennäköisesti tässäkin tapauksessa ollut. Vastauksesi (keskustelussa Mielikuvitustako) antaakin siitä jo viitteitä: ajatuksesi kuolleiden hengistä liikkumassa ympäriinsä ym.
Älä sekoita kuolleiden henkiä eli tästä ajasta kuoleman kautta siirtyneitä henkilöitä, jotka kuoltuaan menee iankaikkisuuteen ja odottaa lopullista osaansa eräänlaisessa välitilassa eli tuonelassa, mistä sitten tilinteon jälkeen siirtyvät joko Jumalan luo tai kadotukseen, kummituksiin, jotka ovat pahojen henkien tuottamia ilmiöitä. Nämä henkiolennot eivät ole kuolleita ihmisiä mutta voivat kylläkin tekeytyä kuolleiksi ihmisiksi, esiintyä poissiirtyneiden henkinä.
Tämä täsmennyksenä, koska sanot uskovasi Jumalaan ja käyväsi seurakunnassa. Eri asia sitten jos kyseessä ei ole kristillinen seurakunta vaan esimerkiksi jehovat tai mormonit tai muu lahko. Sitten en ihmettele...
Hengellisen elämän keskeisin periaate ja ydin on Jumalan ja sitä kautta totuuden tunteminen kasvaen Hänen henkilökohtaisessa tuntemisessaan. Yhteys Jumalaan on kahden persoonan välistä seurustelua, jossa olemme valmiit laskemaan kaikki omat näkemykset "ristin juurelle" ja pyydämme valoa Häneltä. Siksi se onkin mielenkiintoista, koska se ei ole suhde johonkin ajatusrakennelmaan vaan ainoaan todellisesti Hyvään, joka auttaa ja opastaa. Jos sitten jostain kummallisesta syystä kiinnostumme hengellisistä tai henkisistä ilmiöistä, yliluonnollisista kokemuksista ja "Jumalan" kosketuksista enemmän kuin Hänestä itsestään ja ristin juurella eli oppilaana olemisesta, voi todella käydä niin, että kosketukset tulevat jostain ihan muualta kuin Jumalalta ja kyky arvioida niitä puuttuu, koska puuttuu Jumalan läsnäolo ja Pyhän Hengen valo.
Enimmäkseen lienen kanssasi samaa mieltä. Esimerkiksi viestisi Kellot ja soittimet, keskustelussa Lukekaa pliis tää: totta, on esineitä jotka kantavat mukanaan pahan vaikutusta.
Lopuksi...
Sefun rooliani ajatellen kyse ei ole siitä olenko kanssasi tai jonkun toisen kanssa samaa tai eri mieltä asioista sinänsä, vaan että keskustelu palstalla pysyisi mahdollisimman asiallisena.
Siksi:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001150&posting=22000000037316390
Ystävällinen halaus.
Kiitos kommenteistasi ja kirjoittele edelleen jos siltä tuntuu mutta käytä harkintaa.
Äläkä unohda tärkeintä.
Ystävällisesti sinua neuvoen
Mika.
No olihan siinä asiaa.Tarkennukseksi kerron sulle kun näin hienosti vaivauduit mulle kirjoittamaan, että oin lapsena luterilainen ( siis vanhempieni mukana kastettu ja ripitetty)ja parikymppisenä tulin uskoon pystymetsästä keskellä korpea josta mut johdatettiin hengelliseen kokoukseen samana iltana.paikka oli urheiluhalli enkä tiennyt edes että siellä oli hengellinen kokous ennenkuin olin siellä rappusilla.Olin 15 vuotta tuossa Baptistiseurakunnassa mukana kunnes avioliittoni särkyi ja erosin miehestäni ja siitä porukasta.Oli liian kipeää mennä sinne yksin.Ne ihmiset oli mulle niin rakkaita etten halunnut pahoittaa niitten mieltä enempää.Ei kertakaikkiaan ollut sanoja siinä tuskassa.Nuolin haavojani luterilaisen kirkon takapenkillä Jumalaani luottaen ja lohtua hakien.Minun Jumalani asuu kaikkialla ja myös sydämessäni.Nykyään olen melko etäällä hengellisistä asioista ja käyn tosi harvoin kirkossa.Yritän mennä aina kun pääsen.Ei minusta ole opettajaksi kenellekään-olen vain halunnut heittää eri vaihtoehtoja esille, josko niistä jotain apua jollekin.Jokaisella on itsellään vastuu totuuksiensa löytämiseksi.Pyhää henkeä kaipaan eniten.Täällä maailman tuulissa palelee.
herkästä ja kovin avoimesta kirjoituksesta, kauniisti kirjoitat. Toivon koko sydämestäni sinulle kaikkea hyvää. Jumalan läheisyyttä ja lämpöä. Ehkä haluaisin vielä sanoa jotain mutta liikutaan sellaisten kysymysten ja sielunelämän herkkien asioiden äärellä että vaikea löytää sanoja ja toisaalta tämä palsta ei ehkä ole oikea paikkakaan sellaiseen keskusteluun.
Pyhä Henki on jokaisen Jeesukseen turvaavan kanssa joka on Hänet ottanut vastaan. Hänen läsnäoloaan ei aina voi samalla tavalla kokea, eri syistä johtuen, mutta onneksi se ei ole kokemuksessa eikä tunteessa vaan Jeesuksen lupauksessa... Tärkeintä on olla rehellinen ja vilpitön ja suostua totuuden tietä kulkemaan niin kuin Hän osoittaa.
Toivon että Jeesus yhä edelleen parantaa sisimpäsi kipua niin että saat elämäniloa ja uutta elpynyttä toivoa Jumalan sylissä. Olet rakas ja kallis ihminen. Voi hyvin.
se kädestäpitäjä oli Jumala tai Saatana. Luterilaiseksi minut on kasvatettu, mutta en tunnusta itseäni mihinkään uskonlahkoon. En kiellä jumalan olemassaoloa, mutta olen avarakatseinen kaikelle oudolle. Ei kaiken oudon tarvitse olla Saatanasta. Tulee ihan skitso olo ajatellakin sellaista.
Kyllä mulla on tunne, kuka tämä "lohduttaja" on ja haluan uskoa siihen. Hän on hyvin tärkeä ihminen (tai oli) elämässäni, joka poistui aivan liian aikaisin ja ajoittain häntä surenkin. Kerran aikaisemminkin nimittäin sattui sellainen juttu, että heräsin selältäni ja ennen kuin aukaisin silmäni, tunsin jonkun pitävän minua molemmista olkapäistä kiinni. Se oli samanlainen tunne kuin tämä kädestä pitäminen. Ja tässäkin tapauksessa oli hyvin turvallinen olo. Tosin erotuksena oli, että nukuin alakerran makuuhuoneessa, enkä yläkerran jossa on se raanu. Silloinkin ennen nukahtamista ajattelin tätä kuollutta ystävääni.
Jos oletetaan kristinuskon mukaan, että kyseessä on ilmiö nimeltä Saatana tai joku vastaava, niin mitä se voittaisi lohduttamalla? Mitä hyötyä siitä olisi Saatanalle? Tai riivaajalle? Ei lohdutus ole pahasta, päin vastoin, se on hyvinkin parantavaa ja on auttanut minua.
Mutta olen minä kokenut myöskin pahoja ilmiöitä, jotka ovat kuin yö ja päivä näiden lohduttavien ilmiöiden vastineeksi ja sen vuoksi en pysty kieltämään Jumalaa. Tiedän että minusta taistellaan, mutta kuka sitten minua suojeleekin on tähän asti ollut aika pätevä ottaen huomioon kaiken kokemani. Ja kokenut olen siksikin paljon, että olen halunnut testata Jumalan ja Saatanan olemassaoloa.
Mutta haluan uskoa myös, että tuo edesmennyt ystäväni kulkee rinnallani lohduttaen ja myös suojellen minua. Kuolemakaan ei pysty Rakkauttamme tappamaan ja kaikessa raadollisuudessaan se on voima joka kantaa. Jos antaisin periksi tuhoaisin elämäni, mutta sitä minä en tee, sillä silloin häviäisin taisteluni.
Ei ole vain yhtä totuutta - kaikki on samaa totuutta.
Totean tässä nyt että en syö minkäännäköisiä pillereitä enkä koskaan ole syönytkään antibiotteja ja kipulääkkeitä enempää. Aika harvoin tarvitsen buranaa. En juo alkoholia, en tupakoi, en nuuskaa, en haistele liimaa tms.
En halua tähän jatkoksi mitään Jumala- tai Jeesus- saarnoja, sillä mulla on omanlainen suhde Jumalaan joka toimii. Se riittää mulle. Merkkejä oon pyytänyt ja niitäkin saanut. Ovatko ne siten Saatanasta? Tuskin.
Mihinkään lahkoon mua on turha pyytää. Eräs helluntalainen oikein suuttui kun kävi muutaman kerran pyytämässä ja en lähtenyt. Sitten hän rupesi hyvinkin ilkeäksi ja voin sanoa, että hänen katseensa oli kuin itse pirun katse sen jälkeen ja yritti hankaloittaa elämäämme, kun elin vielä parisuhteessa.
Ajatelkaa mitä ajattelette, mulle se on ihan sama. Tiedän, ettei tämä elämä ole helppo ja tiedän senkin, että itse olemme valinneet tänne syntymisemme.
Moni pitää itseään uskovaisena,
tuomitsee toiset joiden mielipiteet eroavat.
Asettavat itsensä ylemmäksi "muita".
Ovat ehdottomia uskossaan,
näkemättä omia virheitään,
vaikka toimisivat itse samoin.
Moni lahko kieltää omiaan,
tuottaa tuskaa läheisilleen.
Pitää kaikkea Saatanasta lähtöiseksi,
jota ei ymmärrä tai halua ymmärtää.
Koska ovat niin peloissaan.
Mutta jos he todella uskoisivat Jumalaan,
miksi he pelkäävät kaikkea outoa?
Eikö he sitten uskokaan,
vaan uskottelevat vain uskovansa?
Heips. En todellakaan uskalla kommentoida onko kyseessä ns. unihalvaus (TOIVON TODELLA NIIN) vai voiko kyseinen asia johtua muusta mutta itsellänikin on usein hetkiä kun yritän herätä, mutta mikään jäsen ei liiku, ääntä ei tule eikä mitään muutakaan ennenkuin on aikansa yrittänyt. Tunne on kamala, mutta menee ohi kun aikansa heräilee. Olen huomannut, että jos nukun liikaa, ilmiö on läsnä, mitä enemmän nukun,sen useammin hereille pääsy on kyseistä tapahtumaa ja olen tullut tulokseen, että liika nukkuminen menee epäterveelle puolelle jolloin tällaisia ns unihalvaustilanteita tulee. Kun olen normaalin unensaannin rajoissa tällaista ei tapahdu. Seuratkaapa vaikka...