Oon nyt 21 v. nainen, ja tänään hain ekaa kertaa apua masennukseeni. "Kohtaus" yllätti mut melkeen ku salama kirkkaalta taivaalta, yhtäkkiä aloin vaan eilen itkeä hysteerisesti, mulla oli niin paha olla. Itkin koko päivän.. Töihinmenosta ei siis tällä kertaa tullu mitään.
Mun lapsuudessa perheessäni oli faijan alkoholismi- ja väkivaltaongelmia (mutsia kohtaan). Saatiin siskon ja mutsin kanssa välillä pelätä ihan kunnolla. No, onneks vanhemmat tajus erota ku olin 12v. Huoli faijasta oli silti kova, hän oli masentunu ja yksinäinen muutettuaan pois meijän luota. Pari vuotta myöhemmin siskoki muutti pois, me muutettiin mutsin kanssa kahestaan muualle. Mulla on aina ollu etäiset välit perheeseeni ja muihin sukulaisiin. Ei pahemmin nykyäänkään pidetä yhteyttä.
Joskus sitte teininä aloin kokeilee ryyppäämistä, ja jäin ite sille tielle. Aluks se oli vaan joka viikonloppusta kavereitten tapaamista ja muutaman siiderin nauttimista, mut paheni koko ajan. Alettiin käydä alaikäsinä rafloissa, tuli sitte mukaan myös miehet ja seksi. Ja sydänsurut, pelot seksitaudeista jne.
Mulla ei y-asteen jälkeen oikeen ollu ystäviä, me kun lähettii kaikki eri paikkoihin opiskelee. Nähtiin vaan vkonloppusin viinan merkeissä. Sekin sitte jäi, ku mun kaverit alko seurustelee.
Oli pelkkä koulu. Ja vkonloppusin kännireissut vaikka sitte yksin, aina löysi miesseuraa (niiltä miehiltä hain sitä hellyyttä ja läheisyyttä, tunnetta et joku välittää ja arvostaa, yhen yön, tai vaikka pari viikkoa..). Lopetin sen koulun (reilun vuoden sinnittelyn jälkeen), alko tuntuu henkisesti liian raskaalta ja vaikeelta. Aloin nukkuu tosi paljon, päivisinkin. Ja aloin myös juomaan viikolla himassa. Mutsi näki et mulla ei ollu asiat kunnossa, mut sen kehotuksista huolimatta en hakenu apua/hoitoa mistään. Tota jatku vuoden. Tosin hakeuduin uudelle alalle opiskelee, siellä jaksoin käydä vaan pari kuukautta. Samaan aikaan mun silloinen poikaystävä (sekin suhde kesti vaan n. 2 kk) raiskas mut.. En kertonu siitä kellekään. Sillon tuntu parhaalta lopettaa koulu. Olin ihan shokissa ja masentunu pitkään sen jälkeen. En pystyny lähtee himasta ulos, en jaksanu käydä suihkussa jne.
Rahat alko kuitenki loppua, oli pakko hankkia töitä. Sainkin onnekseni niitä aika helpolla. Ja nyt oon ollu 3 vuotta töissä. Saanu pitää vaan yhen kesäloman siinä ajassa. Jossain vaiheessa tein paljon ylitöitäkin. Sillon olin tosi onnellinen ku jaksoin ja tykkäsin käydä töissä, ja sain paljon rahaa.
1½ Vuotta sitte löysin myös baarireissultani (ne väheni huomattavasti, ku en enää töiltäni ehtiny ja jaksanu lähtee) nykyisen avomieheni. Suhde alko varovasti, ja nyt ollaan vuoden verran jo asuttukin yhessä. Nyt on ollu jo jonkun aikaa jo ongelmia seksielämän puutteesta ja mun masennuksen oireista. Sillon ennen meillä oli seksiä paljon ja usein, nyt ei enää ku ehkä kerran-pari kertaa/ kk. Mä en enää halua. Mietin, että oisko se masennuksen syytä? Masennuksesta ja raiskauksesta kyllä selvisin ajan kanssa, ja nykyiseen mieheenkin tutustuin kunnolla ennen seksin alottamista. Luottamus pelaa jne.
Mulla on rankka vuorotyö, vuorot vaihtelee aamu kuudesta ilta yheksään, ja tietysti menee matkoissakin aikaa. Viikonloppusinkin saattaa olla töissä. Myyjän töitä, eli henkisesti ja fyysesti raskasta. Viime viikolla nukuin muutamana yönä keskimäärin 4-5 tuntia, ja päivällä päiväunia, mulla on vuorokausirytmikin ihan sekasin. Olin lähinnä vaan väsyny ja kiukkunen hereillä ollessani.
Tänään kävin itkemässä työterveyskeskuksessa, että oon liian väsyny tekemään mitään. Tunne alko olee samanlainen ku sillon masennuksen aikaan. Ja sitä se kuulemma on. Sain viikon sairasloman (diagnoosi F32) ja reseptin lääkkeeseen Emocal 20 mg. Sekä Stilnoct 10 mg nukahtamislääkettä (jota tosin en tiiä aionko ees käyttää). Lääkäri antaa mun ite siis miettiä ja päättää, alotanko lääkityksen vai etsitäänkö muita keinoja masennuksen voittamiseen. Mun olis jo vuosia sitte pitäny hakea apua, nyt sitte aion todella kokeilla tota Emocalia. Lääkärin kanssa meillä on tapaaminen parin viikon päästä, tuntuukin ettei tänään ehtiny kaikkea tarpeellista kertomaan ja kysymään.
JA NYT, HEI TE MUUT; Koska mä oon ihan "alottelija" noissa lääkeasioissa yms. ois ihana kuulla joltain faktoja niistä. Mitä tarkottaa F32? Minkä asteisesta masennuksesta vois olla kyse? Onko jotakuta lääkkeet auttanu? Tuliko sivuvaikutuksia? Ja mites sitten alkoholi? Oon kyllä tietonen että se vähentää ton lääkkeen tehoa/ vaikutusta. Mutta onko haitallista ottaa esim. sillon tällön pari lasillista viiniä ruuan kanssa? Alkoholisti en enää oo.. Vai pitääkö ruveta kokonaan absolutistiksi lääkityksen ajaksi? Ja, miten teillä on/ ois viikko sairaslomaa töistä riittäny? Vai vaatiko pidemmän ajan poissaoloon? Kumpi on parempi, olla töissä missä kuitenki viihtyy, vai kotona rauhassa kerätä voimia?
Oisin kauheen kiitollinen jos muut jaksais kirjotella mulle omia (selviytymis)tarinoita, vointeja ja lääkityksiä.. Autetaan toisiamme paranemisessa.. =)
Mun lapsuudessa perheessäni oli faijan alkoholismi- ja väkivaltaongelmia (mutsia kohtaan). Saatiin siskon ja mutsin kanssa välillä pelätä ihan kunnolla. No, onneks vanhemmat tajus erota ku olin 12v. Huoli faijasta oli silti kova, hän oli masentunu ja yksinäinen muutettuaan pois meijän luota. Pari vuotta myöhemmin siskoki muutti pois, me muutettiin mutsin kanssa kahestaan muualle. Mulla on aina ollu etäiset välit perheeseeni ja muihin sukulaisiin. Ei pahemmin nykyäänkään pidetä yhteyttä.
Joskus sitte teininä aloin kokeilee ryyppäämistä, ja jäin ite sille tielle. Aluks se oli vaan joka viikonloppusta kavereitten tapaamista ja muutaman siiderin nauttimista, mut paheni koko ajan. Alettiin käydä alaikäsinä rafloissa, tuli sitte mukaan myös miehet ja seksi. Ja sydänsurut, pelot seksitaudeista jne.
Mulla ei y-asteen jälkeen oikeen ollu ystäviä, me kun lähettii kaikki eri paikkoihin opiskelee. Nähtiin vaan vkonloppusin viinan merkeissä. Sekin sitte jäi, ku mun kaverit alko seurustelee.
Oli pelkkä koulu. Ja vkonloppusin kännireissut vaikka sitte yksin, aina löysi miesseuraa (niiltä miehiltä hain sitä hellyyttä ja läheisyyttä, tunnetta et joku välittää ja arvostaa, yhen yön, tai vaikka pari viikkoa..). Lopetin sen koulun (reilun vuoden sinnittelyn jälkeen), alko tuntuu henkisesti liian raskaalta ja vaikeelta. Aloin nukkuu tosi paljon, päivisinkin. Ja aloin myös juomaan viikolla himassa. Mutsi näki et mulla ei ollu asiat kunnossa, mut sen kehotuksista huolimatta en hakenu apua/hoitoa mistään. Tota jatku vuoden. Tosin hakeuduin uudelle alalle opiskelee, siellä jaksoin käydä vaan pari kuukautta. Samaan aikaan mun silloinen poikaystävä (sekin suhde kesti vaan n. 2 kk) raiskas mut.. En kertonu siitä kellekään. Sillon tuntu parhaalta lopettaa koulu. Olin ihan shokissa ja masentunu pitkään sen jälkeen. En pystyny lähtee himasta ulos, en jaksanu käydä suihkussa jne.
Rahat alko kuitenki loppua, oli pakko hankkia töitä. Sainkin onnekseni niitä aika helpolla. Ja nyt oon ollu 3 vuotta töissä. Saanu pitää vaan yhen kesäloman siinä ajassa. Jossain vaiheessa tein paljon ylitöitäkin. Sillon olin tosi onnellinen ku jaksoin ja tykkäsin käydä töissä, ja sain paljon rahaa.
1½ Vuotta sitte löysin myös baarireissultani (ne väheni huomattavasti, ku en enää töiltäni ehtiny ja jaksanu lähtee) nykyisen avomieheni. Suhde alko varovasti, ja nyt ollaan vuoden verran jo asuttukin yhessä. Nyt on ollu jo jonkun aikaa jo ongelmia seksielämän puutteesta ja mun masennuksen oireista. Sillon ennen meillä oli seksiä paljon ja usein, nyt ei enää ku ehkä kerran-pari kertaa/ kk. Mä en enää halua. Mietin, että oisko se masennuksen syytä? Masennuksesta ja raiskauksesta kyllä selvisin ajan kanssa, ja nykyiseen mieheenkin tutustuin kunnolla ennen seksin alottamista. Luottamus pelaa jne.
Mulla on rankka vuorotyö, vuorot vaihtelee aamu kuudesta ilta yheksään, ja tietysti menee matkoissakin aikaa. Viikonloppusinkin saattaa olla töissä. Myyjän töitä, eli henkisesti ja fyysesti raskasta. Viime viikolla nukuin muutamana yönä keskimäärin 4-5 tuntia, ja päivällä päiväunia, mulla on vuorokausirytmikin ihan sekasin. Olin lähinnä vaan väsyny ja kiukkunen hereillä ollessani.
Tänään kävin itkemässä työterveyskeskuksessa, että oon liian väsyny tekemään mitään. Tunne alko olee samanlainen ku sillon masennuksen aikaan. Ja sitä se kuulemma on. Sain viikon sairasloman (diagnoosi F32) ja reseptin lääkkeeseen Emocal 20 mg. Sekä Stilnoct 10 mg nukahtamislääkettä (jota tosin en tiiä aionko ees käyttää). Lääkäri antaa mun ite siis miettiä ja päättää, alotanko lääkityksen vai etsitäänkö muita keinoja masennuksen voittamiseen. Mun olis jo vuosia sitte pitäny hakea apua, nyt sitte aion todella kokeilla tota Emocalia. Lääkärin kanssa meillä on tapaaminen parin viikon päästä, tuntuukin ettei tänään ehtiny kaikkea tarpeellista kertomaan ja kysymään.
JA NYT, HEI TE MUUT; Koska mä oon ihan "alottelija" noissa lääkeasioissa yms. ois ihana kuulla joltain faktoja niistä. Mitä tarkottaa F32? Minkä asteisesta masennuksesta vois olla kyse? Onko jotakuta lääkkeet auttanu? Tuliko sivuvaikutuksia? Ja mites sitten alkoholi? Oon kyllä tietonen että se vähentää ton lääkkeen tehoa/ vaikutusta. Mutta onko haitallista ottaa esim. sillon tällön pari lasillista viiniä ruuan kanssa? Alkoholisti en enää oo.. Vai pitääkö ruveta kokonaan absolutistiksi lääkityksen ajaksi? Ja, miten teillä on/ ois viikko sairaslomaa töistä riittäny? Vai vaatiko pidemmän ajan poissaoloon? Kumpi on parempi, olla töissä missä kuitenki viihtyy, vai kotona rauhassa kerätä voimia?
Oisin kauheen kiitollinen jos muut jaksais kirjotella mulle omia (selviytymis)tarinoita, vointeja ja lääkityksiä.. Autetaan toisiamme paranemisessa.. =)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä tietoa diagnoosistasi:
(F32 MASENNUSTILA
Tyypillisessä lievässä, kohtalaisessa tai vaikeassa masennustilassa henkilö kärsii mielialan laskusta sekä tarmon ja toimeliaisuuden puutteesta. Kyky nauttia, tuntea mielenkiintoa ja keskittyä on heikentynyt, ja pienikin ponnistus johtaa uupumukseen. Tavallisesti uni on häiriintynyt ja ruokahalu vähentynyt. Itsetunto ja itseluottamus ovat melkein aina laskeneet, ja jopa lievässä masennuksessa esiintyy usein syyllisyyden ja arvottomuuden tunteita. Mieliala ei päivittäin juuri vaihtele, ja se on olosuhteista riippumaton. Mukana saattaa olla ns. somaattisia oireita, joita ovat mielenkiinnon ja mielihyvän menettäminen, herääminen aamuisin monta tuntia tavanomaista aiemmin, masennuksen paheneminen aamuisin, huomattava psykomotorinen hidastuminen, kiihtymys, ruokahalun puute, painon lasku ja seksuaalisen halukkuuden väheneminen. Oireiden määrän ja vaikeuden perusteella masennustila voidaan määrittää lieväksi, kohtalaiseksi tai vaikeaksi.
Sisältää:
Masennusreaktion yksittäinen jakso
Psykogeenisen masennuksen yksittäinen jakso
Reaktiivisen masennuksen yksittäinen jakso)
Olisin kyllä kuvitellut, että olisit saanut hieman pitemmän sairasloman . Ainakin kuukausi pitäisi olla levossa ja ilman mitään ajatuksia töihin menosta.
Tuossa tietoa lääkkeestäsi:
(Vaikuttavat aineet:
Sitalopraami, joka kuuluu masennus- eli depressiolääkkeisiin.
Käyttötarkoitus:
Lääkettä käytetään eri syistä aiheutuneen vakavan masennuksen hoitoon.
Vaikutustapa:
Sitalopraami säätelee keskushermoston toimintaa ohjaavan serotoniinin vaikutuksia siten, että vaikeasti masentunut mieliala kohoaa. Vaikutus ilmaantuu tavallisesti 2 - 4 viikon kuluttua hoidon aloituksesta.
Annostus:
Lääkärin ohjeen mukaan. Lääkehoito kestää tavallisesti useita kuukausia, ja sitä voidaan jatkaa puolisen vuotta oireiden poistumisen jälkeen. )
Tuossa yllä oli sulle kerrottu sun taudin luokitus ja lääkkeesi vaikutus.
Alkoholin jättäisin nyt kokonaan pois, vaikka vähäinen ei varmasti haittaa, mutta kuitenkin olisi hyvä, että aivosi saisivat rauhassa tottua ja saada vain tuota ainetta mitä sinulle on määrätty.
Niitä unilääkkeitä kannattaisi ottaa mikäli et saa nukutuksi, mutta vain ja ainoastaan jos tulee nukkumisongelmia, jos pärjäät ilman niin hyvä, mutta muista että valvominen lisää masennusta, siksi sinun olisi hyvä nukkua kunnon yöunet.
Lisäksi nuo unilääkkeet tehostavat tuon masennuslääkkeen vaikutusta.
Menisin kyllä ja pyytäsin sinuna hieman pitemmän sairasloman, että saisin kunnolla kootuksi itseni.
Tuon lääkkeen vaikutuskin alkaa tulla esiin vasta muutaman viikon kuluttua. Vasta silloin luulisin, että olisit vasta työkykyinen.
Minä olen syönyt seromexiä ja se on auttanut. JJokaiselle ei sovi sama lääke.Mutta katso nyt kun olet syönyt muutaman viikon , miten tuo lääke auttaa.
Minun masentuneisuutta ei voi verrata lainkaan sinun kokemuksiisi, sillä olen kroonikko.
Mutta musitan nuo ajat kun masennus puhkesi. Se oli kauheaa aikaa. Itketti, väsytti ei jaksanut mitään. Vasta muutaman viikon lääkkeiden käytön jälkeen alkoi helpottamaan, mutta en oikein palautunut kunnolla. Kukin on yksilö ja luulisin, että sinun kohdallasi tuo masennuksen pahin vaihe menee ohi hyvinkin nopeaa ja jos pääset heti lääkityksestä huolimatta kiinni työelämään , niin uskon sinun selviytyvän ilman suurempia ongelmia.
Pää pystyyn ja katse eteenpäin.
Kyllä tuo tuosta lähtee menemään. Muistat nyt vain levätä. Hae ihmeessä pitempi sairasloma ja nuku riittävästi vaikka sitten niitten pillerien avulla.Ja vältä alkoholia.
ei muuta kuin tsemppiä ja onnea eteenpäin:))
Tässä tietoa diagnoosistasi:
(F32 MASENNUSTILA
Tyypillisessä lievässä, kohtalaisessa tai vaikeassa masennustilassa henkilö kärsii mielialan laskusta sekä tarmon ja toimeliaisuuden puutteesta. Kyky nauttia, tuntea mielenkiintoa ja keskittyä on heikentynyt, ja pienikin ponnistus johtaa uupumukseen. Tavallisesti uni on häiriintynyt ja ruokahalu vähentynyt. Itsetunto ja itseluottamus ovat melkein aina laskeneet, ja jopa lievässä masennuksessa esiintyy usein syyllisyyden ja arvottomuuden tunteita. Mieliala ei päivittäin juuri vaihtele, ja se on olosuhteista riippumaton. Mukana saattaa olla ns. somaattisia oireita, joita ovat mielenkiinnon ja mielihyvän menettäminen, herääminen aamuisin monta tuntia tavanomaista aiemmin, masennuksen paheneminen aamuisin, huomattava psykomotorinen hidastuminen, kiihtymys, ruokahalun puute, painon lasku ja seksuaalisen halukkuuden väheneminen. Oireiden määrän ja vaikeuden perusteella masennustila voidaan määrittää lieväksi, kohtalaiseksi tai vaikeaksi.
Sisältää:
Masennusreaktion yksittäinen jakso
Psykogeenisen masennuksen yksittäinen jakso
Reaktiivisen masennuksen yksittäinen jakso)
Olisin kyllä kuvitellut, että olisit saanut hieman pitemmän sairasloman . Ainakin kuukausi pitäisi olla levossa ja ilman mitään ajatuksia töihin menosta.
Tuossa tietoa lääkkeestäsi:
(Vaikuttavat aineet:
Sitalopraami, joka kuuluu masennus- eli depressiolääkkeisiin.
Käyttötarkoitus:
Lääkettä käytetään eri syistä aiheutuneen vakavan masennuksen hoitoon.
Vaikutustapa:
Sitalopraami säätelee keskushermoston toimintaa ohjaavan serotoniinin vaikutuksia siten, että vaikeasti masentunut mieliala kohoaa. Vaikutus ilmaantuu tavallisesti 2 - 4 viikon kuluttua hoidon aloituksesta.
Annostus:
Lääkärin ohjeen mukaan. Lääkehoito kestää tavallisesti useita kuukausia, ja sitä voidaan jatkaa puolisen vuotta oireiden poistumisen jälkeen. )
Tuossa yllä oli sulle kerrottu sun taudin luokitus ja lääkkeesi vaikutus.
Alkoholin jättäisin nyt kokonaan pois, vaikka vähäinen ei varmasti haittaa, mutta kuitenkin olisi hyvä, että aivosi saisivat rauhassa tottua ja saada vain tuota ainetta mitä sinulle on määrätty.
Niitä unilääkkeitä kannattaisi ottaa mikäli et saa nukutuksi, mutta vain ja ainoastaan jos tulee nukkumisongelmia, jos pärjäät ilman niin hyvä, mutta muista että valvominen lisää masennusta, siksi sinun olisi hyvä nukkua kunnon yöunet.
Lisäksi nuo unilääkkeet tehostavat tuon masennuslääkkeen vaikutusta.
Menisin kyllä ja pyytäsin sinuna hieman pitemmän sairasloman, että saisin kunnolla kootuksi itseni.
Tuon lääkkeen vaikutuskin alkaa tulla esiin vasta muutaman viikon kuluttua. Vasta silloin luulisin, että olisit vasta työkykyinen.
Minä olen syönyt seromexiä ja se on auttanut. JJokaiselle ei sovi sama lääke.Mutta katso nyt kun olet syönyt muutaman viikon , miten tuo lääke auttaa.
Minun masentuneisuutta ei voi verrata lainkaan sinun kokemuksiisi, sillä olen "kroonikko".
Mutta muistan nuo ajat kun masennus puhkesi. Se oli kauheaa aikaa. Itketti, väsytti ei jaksanut mitään. Vasta muutaman viikon lääkkeiden käytön jälkeen alkoi helpottamaan.
Kukin on yksilö ja luulisin, että sinun kohdallasi tuo masennuksen pahin vaihe menee ohi hyvinkin nopeaa ja jos pääset heti lääkityksestä huolimatta kiinni työelämään , niin uskon sinun selviytyvän ilman suurempia ongelmia.
Pää pystyyn ja katse eteenpäin.
Kyllä tuo tuosta lähtee menemään. Muistat nyt vain levätä. Hae ihmeessä pitempi sairasloma ja nuku riittävästi vaikka sitten niitten pillerien avulla.Ja vältä alkoholia.
ei muuta kuin tsemppiä ja onnea eteenpäin:))