Ihminen on edelleenkin eläin. Eläin tyydyttää perustarpeensa. Laumaeläimellä toki on myös sosiaalisia tarpeita. Ihminen nousee tarvehierarkiassa näiden yläpuolelle, mutta monille riittää pelkkä perusturva. Tyyliin sossun luukulta rahat ja baariin. Miksi tehdä työtä kun tulee toimeen yhteiskunnan avun turvinkin. Miksi opiskella kun voi mollata muita peruskoulutasoltakin. Länsimainen demokratia tarvitsee keskinkertaisten laumansa, miten muuten paimentaa tuhansia pelkällä tikulla ja porkkanalla.
Suomalainen nainen, tohtori, joka opiskeli ja teki paljon myös töitä ulkomailla kirjoitti runossaan. "älä suostu surulliseen laumaan, älä paimenna turhaan tuhansia, ne vievät sinun huuliltasi suolan taakseen katsomatta".
Tämä on esimerkki esteettisyyden tarpeen tyydyttämisestä. Se lienee edelleen tarvehierarkian huipulla?
Alisuorittajakin voi olla älykäs ja nokkela. Mutta huipulle noustaan sivistyksen turvin.
Ihmisten älykkyydestä ja erilaisuudesta ei saa kirjoittaa. Linnut -lehden viimeisimmässä numerossa on artikkeli "Lintujen älykkyys". Eläinten älykkyydestä siis saa kirjoittaa painettuun sanaan jonka lapsikin voi lukea. Eläinkunnassa etsitään ja löydetään joka päivä uusia tuntemattomia lajeja ja luonnossa erilaisuus on rikkautta jota suojellaan lailla ja asetuksilla.
Mutta ihmisten erilaisuus on tabu.
Vielä viime vuosikymmenellä heräsi kohu siitä että väitettiin tiettyjen ihmisrotujen olevan vähemmän älykkäitä kuin toiset. Tällä vuosikymmenellä on todistettu ettei rotuja ole olemassakaan. Biologisesti näin on, mutta henkisesti ja taloudellisesti yhteiskunta jakautuu luokkiin. Kun ihmisten välillä ei pystytä tekemään "biologista luokkajakoa" jaetaan meidät sitten kulttuurin, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen mukaan omiksi lajeikseen. Täällä sitä sitten kirjoitellaan lesbojen pienessä piirissä koko ihmiskunnan ja yhteiskunnan kokoisista asioista ja ollaan viisaita. Tässä porukassa tällainen tyhmäkin voi esittää viisasta ja keskinkertaisuus voi olla lähes täydellisyyttä. Tämä on osa tätä keppi ja porkkana -systeemiä jolla meidät voidaan pitää tyytyväisinä. Kirjoitan täällä, en siis ole tekemässä vallankumousta :)
Suomalainen nainen, tohtori, joka opiskeli ja teki paljon myös töitä ulkomailla kirjoitti runossaan. "älä suostu surulliseen laumaan, älä paimenna turhaan tuhansia, ne vievät sinun huuliltasi suolan taakseen katsomatta".
Tämä on esimerkki esteettisyyden tarpeen tyydyttämisestä. Se lienee edelleen tarvehierarkian huipulla?
Alisuorittajakin voi olla älykäs ja nokkela. Mutta huipulle noustaan sivistyksen turvin.
Ihmisten älykkyydestä ja erilaisuudesta ei saa kirjoittaa. Linnut -lehden viimeisimmässä numerossa on artikkeli "Lintujen älykkyys". Eläinten älykkyydestä siis saa kirjoittaa painettuun sanaan jonka lapsikin voi lukea. Eläinkunnassa etsitään ja löydetään joka päivä uusia tuntemattomia lajeja ja luonnossa erilaisuus on rikkautta jota suojellaan lailla ja asetuksilla.
Mutta ihmisten erilaisuus on tabu.
Vielä viime vuosikymmenellä heräsi kohu siitä että väitettiin tiettyjen ihmisrotujen olevan vähemmän älykkäitä kuin toiset. Tällä vuosikymmenellä on todistettu ettei rotuja ole olemassakaan. Biologisesti näin on, mutta henkisesti ja taloudellisesti yhteiskunta jakautuu luokkiin. Kun ihmisten välillä ei pystytä tekemään "biologista luokkajakoa" jaetaan meidät sitten kulttuurin, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen mukaan omiksi lajeikseen. Täällä sitä sitten kirjoitellaan lesbojen pienessä piirissä koko ihmiskunnan ja yhteiskunnan kokoisista asioista ja ollaan viisaita. Tässä porukassa tällainen tyhmäkin voi esittää viisasta ja keskinkertaisuus voi olla lähes täydellisyyttä. Tämä on osa tätä keppi ja porkkana -systeemiä jolla meidät voidaan pitää tyytyväisinä. Kirjoitan täällä, en siis ole tekemässä vallankumousta :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Melkein ku cee kirjoitti,muttei ihan.
Luin saman Linnut-lehden jutun. Olen itse asiassa aina pitänyt joitakin lintuja älykkäinä. Ehkä ennen oli tarvetta korostaa ihmisen ainutlaatuisuutta ja siksi ihmisestä tehtiin älykkäämpi kuin eläimistä.
Yhtenä kesänä minä sain variksen seurakseni. Minä raakuin sille, se raakkui minulle ja hakkasi nokallaan. Se seurasi minua kaupungilla, ihmiset katsoivat ihmeissään.
Sitten näin toisia variksia. Poikanen surkeana kerjäsi emoiltaan. Emo hakkasi maata nokallaan. Selkeästi opetti poikaselle, miten nälkä saadaan pois.
Minua seuraava varis siis leikki, että minä olin sen nälkäinen poikanen. Kuinkas muutenkaan, enhän minä edes pystynyt lentämään vaan avuttomana pysyin maan kamaralla.
????????????????????????????? Nyt kyl putosin kärrylöiltä!!!!Varmasti fiksua ja älykästä tekstiä juu mut meikä ei ymmärtänyt hevonhuttua!
fiksut,akateemikot ja muuten älykkäät lesbot on töissä tähän aikaan!
Mut niillä on kohta lounastauko.Ja kun niitä ei hyväksytä akkojen kahvipöytään,ne tulee lounastaa meijän kanssa:D
ohiviuhahtelevan miehen yritys uida kekusteluihin.
Joku tässä nyt tuntuu tutulta...hmmm?
pahoittelen.
Itseäni älykkyyskeskusteluissa häiritsee kuitenkin useimmiten niiden yksipuolisuus. Älykkyytenä nähdään ja ymmärretään hyvin usein vain tietyt kriteerit omaavat suoritukset ja elämäntavat. Akateemisuus, logiikka, matemaattiset suoritukset, koulumenestys - esimerkiksi.
Itse kannatan Howard Gardnerin linjaa, jonka mukaan älykkyyden lajeja on monta ja useimmilla ihmisillä on niistä useita mutta ei kaikkia. Korkeimmalle kehittyvät ne kyvyt, jotka yksilön elinympäristössä ja kulttuurissa ovat tärkeitä ja hyödyllisiä.
Ja miksi kannatan? Siksi, että mielestäni ihminen on moninverroin monipuolisempi, monitahoisempi, rikkaampi olento kuin se ainoastaan kirja nenässä muiden laatimaa tietoa päähänsä pänttäävä tyyppi. Yksinkertaisesti siksi. Olen itsekin istunut ja istun nenä siinä kirjassa kiinni mutta en todentotta pidä sitä älykkyyteni lähtökohtana, koska haluan olla paljon muutakin. Paljon, paljon muuta. Ja toivon aina, etteivät muutkaan rakentaisi itselleen turhia karsinoita.
Eläminen ihmisenä ja ihmiseläimenä tässä maailmassa ja maailman yhteisössä on varsin kokonaisvaltainen asia ja vaatii hyvin monenlaisia taitoja, hyvin monenlaista älyllisyyttä ja osaamista. Sinä päivänä kun älykkyydestä aletaan keskustella tästä näkökulmasta, minäkin osallistun mielelläni.
Vaikka en ole erityisen tarkasti perehtynyt Gardnerin linjaa, sen verran olen siitä lukenut, että huomaan sen osuvan - ja uppoavan minuun. Akateemisen maailmaan ja älykkyyden en näe todellakaan kulkevan aina käsikädessä. Väittäisin jopa, että usein tietemaailmassa pitkälle edenneiltä puuttuu sosiaalinen älykkyys tai se on heikko. Kaikessa kun ei voi olla huippu.
Onko ihminen kiistattomasti maapallon elävistä olennoista älykkäin?
Minusta ei ole. Ihminen on älykäs omassa maailmassaan ja omassa tavassaan elää mutta muut elävät olennot ovat tasan yhtä älykkäitä omaan elämäntapaansa nähden. Me emme selviäisi omilla taidoillamme niissä kuvioissa päivääkään.
Tosin en usko kyllä ihmisen kiistattomaan älykkyyteen edes tässä ihmiselämässä. Siitä on todisteita vaikka millä mitalla. En itse asiassa usko koko kiistattomaan älykkyyteen. Ajattelen, että se on paljon monimuotoisempi asia kuin mitä sillä yleisesti käsitetään, elävämpi, joustavampi ja muuttuvampi. Jos niin annettaisiin olla yleisesti, maailma näyttäisi aivan toisenlaiselta.