Kymmenen vuoden aikaperspektiivi -mitä se on? Lyhyt vai pitkä, se riippuu.
Vuosi 1998. Elokuu. Sataa vettä. Herään tukkoisena, suussa paha maku. Koetan muistella edellistä iltaa, mutta kuvat siitä ovat hajanaisia. Huomaan, että valkoinen kauluspaita on päälläni, ryppyisenä. Sen edustassa on verta! Puku on ryntättynä sängyn viereen lattialle myttynä. Mitä ihmettä? Eikös vaimon kanssa ollut eilen puhetta että lähdetään illalla stadiin viihteelle. Käännyn sängyssä kohti vaimoa. Hän nukkuu. Mitä helvettiä! Hänen silmien ympärystät ovat mustana ja turvoksissa. Mitä on tapahtunut?
Vuosi 1998. Joulukuu. Koetan siivota asuntoa, se on täynnä villakoiria ja lehdet lattialla hujan hajan. Aurinko paistaa niin että krapulaista olotilaani häikäisee. En jaksaisi. Ei auta, laahustan vapisevana keittiöön ja otan esille Leijona-viinapullon. Lantraan sitä vedellä ja kiskaisen ekan paukun -vahvan sellaisen- naamaani. Jo jaksaa siivota. Pullo kuluu, samoin aika. Kas, asunto on siivottu. Tilaan taksin ja hurautan lähihuoltamolle ostamaan kassillisen keppanaa. Kyytipojaksi ja pohjiksi poikamiesiltaa ja kapakkakierrosta varten. Huomaan taksin takapenkiltä, että ihmiset lenkkeilevät iloisin mielin aurinkoisessa säässä. On lunta. Ihmettelen miten joku viitsii lenkkeillä, kun voi samaan aikaan humaltua, juoda alkoholia. Ja mennä viihteelle. Tulee alkuilta, pimenee. Tuijotan parvekkeella riippuvaa kynttilälyhtyä. Sen vaimo hankki syksyllä ja totesi että tämän valossa on sitten joulun alla kiva istua olohuoneessa ja odottaa yhteistä joulua. Liikutun ja alan kännissä itkemään. Vaimo on lähtenyt pois kaksi viikkoa aiemmin eikä palaa. Miten tässä näin kävi?
Vuosi 2008. Elokuu. Puolipilvistä. Kymmenen vuotta aikaa. Satoja litroja alkoholia. Useita käräjätuomioita. Irtosuhteita. Kolhuja. Lompakoita. Putkapidätyksiä. Rattijuoppous. Muistelen noita asioita, kymmenen vuoden takaa. Tuntuu niin läheiseltä ja onneksi niin kaukaiselta. Olen helpottunut. Elämä on muuttunut vuodesta 1998. Mikä sen teki? En yksin, en ammattiauttajien avulla, vaan AA:n ja korkeamman voiman tuella. Pääsin vuonna 1999 AA:han. Nyt voin elää, tuntea, ja olla vapaa. Vapaa alkoholin hirvittävästä pakkomielteestä ja vankeudesta.
Kiitos raittiista päivästä!
Vuosi 1998. Elokuu. Sataa vettä. Herään tukkoisena, suussa paha maku. Koetan muistella edellistä iltaa, mutta kuvat siitä ovat hajanaisia. Huomaan, että valkoinen kauluspaita on päälläni, ryppyisenä. Sen edustassa on verta! Puku on ryntättynä sängyn viereen lattialle myttynä. Mitä ihmettä? Eikös vaimon kanssa ollut eilen puhetta että lähdetään illalla stadiin viihteelle. Käännyn sängyssä kohti vaimoa. Hän nukkuu. Mitä helvettiä! Hänen silmien ympärystät ovat mustana ja turvoksissa. Mitä on tapahtunut?
Vuosi 1998. Joulukuu. Koetan siivota asuntoa, se on täynnä villakoiria ja lehdet lattialla hujan hajan. Aurinko paistaa niin että krapulaista olotilaani häikäisee. En jaksaisi. Ei auta, laahustan vapisevana keittiöön ja otan esille Leijona-viinapullon. Lantraan sitä vedellä ja kiskaisen ekan paukun -vahvan sellaisen- naamaani. Jo jaksaa siivota. Pullo kuluu, samoin aika. Kas, asunto on siivottu. Tilaan taksin ja hurautan lähihuoltamolle ostamaan kassillisen keppanaa. Kyytipojaksi ja pohjiksi poikamiesiltaa ja kapakkakierrosta varten. Huomaan taksin takapenkiltä, että ihmiset lenkkeilevät iloisin mielin aurinkoisessa säässä. On lunta. Ihmettelen miten joku viitsii lenkkeillä, kun voi samaan aikaan humaltua, juoda alkoholia. Ja mennä viihteelle. Tulee alkuilta, pimenee. Tuijotan parvekkeella riippuvaa kynttilälyhtyä. Sen vaimo hankki syksyllä ja totesi että tämän valossa on sitten joulun alla kiva istua olohuoneessa ja odottaa yhteistä joulua. Liikutun ja alan kännissä itkemään. Vaimo on lähtenyt pois kaksi viikkoa aiemmin eikä palaa. Miten tässä näin kävi?
Vuosi 2008. Elokuu. Puolipilvistä. Kymmenen vuotta aikaa. Satoja litroja alkoholia. Useita käräjätuomioita. Irtosuhteita. Kolhuja. Lompakoita. Putkapidätyksiä. Rattijuoppous. Muistelen noita asioita, kymmenen vuoden takaa. Tuntuu niin läheiseltä ja onneksi niin kaukaiselta. Olen helpottunut. Elämä on muuttunut vuodesta 1998. Mikä sen teki? En yksin, en ammattiauttajien avulla, vaan AA:n ja korkeamman voiman tuella. Pääsin vuonna 1999 AA:han. Nyt voin elää, tuntea, ja olla vapaa. Vapaa alkoholin hirvittävästä pakkomielteestä ja vankeudesta.
Kiitos raittiista päivästä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuttuja muistoja. Näitä on hyvä palautella mieleen välillä. Sen jälkeen on aina vain helpompi sanoa tuo tuttu: kiitos raittiista päivästä.
Aivan kuin minun elämästä
takas??
En saanut.