Tapaamisoikeus meillä
Eromme alkaessa lapsemme oli 4kk. Minä sain yksinhuoltajuuden. Lastensuojeluvalvojan mukaan
noin pienelle lapselle 2h alkuun hyvä aika tavata lasta.
Ja minulla yksinhuoltajuus niin minulle oikeus sanoa, missä ja milloin tapaaminen tapahtuisi. Ehdotin alkuun, että 2h minun luona. No, näin teimme että kerran viikossa 2h mun luona.
Meidän isillä viihde menee lapsen edelle. Juuri sossunmuija selosti miehelle, että sinä voit menojasi sopia ajoissa joten lapsen tapaaminen tärkeämpi ja ensisijaisempi kuin muut menot.
Heti eka tapaamisena, mies oli sopinut heti päällekkäin jonkun fysioterapian. Tapaaminen oli 3 päivää tuosta sossu käymisestä.
Heti siis päällekkäinen meno. Hän tiesi että klo 12 on tapaaminen, mutta siltin sopi tuohon ton oman menonsa.Noh tämän kerran annoin anteeksi. Sitten kun hän tuli mun luokse tapamaan tytärtään, huomasin että hän tutkiskellut mun kaappeja, laatikoita yms.. tuli olo että ei tuu mittää.. no annoin tonkin sit ns anteeks, kun herra kerta vanno ettei tee enää tota. Seuraavalla kerralla, kun tulin kotiin niin lapsi huusi pöydän alla isi lukevinaan lehteä, selvästi taas jotain touhunnut, kun ilme niin hätäinen. Aloin taas miettii, ettei tapaminen luona mun tykönä onnistu. Sitten kävelimme yhtenä päivänä puistossa, ja isä tuli meitä vastaan uuden naisensa kanssa. Huomasi, muttei moikannut meitä, näki mutta ei moikannut. Tajusin että, jaa a.. mies ei kehtaa lastaan esitellä uudelle.. tuli ilmi myös se, että isi ei kehdannu mennä lapsen kanssa kävelylle edes, koska häpesi ja pelkäsi että joku näkee..
no otin asian sitten esille uudelleen sossumuijan kanssa, sanoin että tapaamisesta ei tule mittään, kun mies ei hoida lasta mielestäni niin kuin pitäisi. No, meillä ei paperille merkitty klon aikaa eikä tapaamispaikkaa, joten mun oli oikeus sanoa ei mun luona tapaamiselle, isälle jäi vaihtoehdoksi ensi-ja turvakodissa tapaaminen. Ja minulle sanottiin, että isä ottaa yhteyttä sitten heihin ja sopii tapaamisen heidän kanssaan. Annoin numeron isille, että soita tuonne. Ei kun hän alkoi intätä vastaan,ei halua tuolla. No sitten annoin ehdot, alat noudattaa meidän päivärutiineita, kirjoitin ylös mitä illlalla tehdään. Sanoin, että menet ulos lapsen kanssa ja annat iltapalan yms. laitat nukkumaan kuten mekin teemme.. no asia toimi taas hetken. Sitten muutimme tapaamispaikkaa. Isän luokse.
Se sujui hyvin. Isän kans sitten sovittiin, että lisätään tunteja pikku hiljaa eka oli 1h lisää. Sitten oli tarkoitus lähteä siihen että la 5-6h. Eka kerta la isin piti tulla, eikä näkynyt.. no soitin.. isi ei ajokunnossa :(. No taas sitten sovittiin että sunnuntaina isä sitten hoitaa tuon tapaamisen, (joo sovihan tuossa itse menojasi kun ei tiedä tuleeko isi vai ei. ) Lapsi sairastu ja minulla oli menoja, soitin isille että voisiko se tulla flunssasen lapsen kanssa sen verran, että pääsen asioille. Ei hän voi tulla kun 40km päässä :(. Ei lähe ajelee tuhraan. Ota hoitaja lähempää. Joo o, no minusta flunssasen lapsen kans on hyvä olla tuttu ja se seuraava hoitaja meillä on minusta isi. Ei kun isi ei voi ajaa 40km. Minusta 40km voi ajaa jos lapsesta kysymys. Muutenkin sanoin, että hän voisi olla passissa jos me joudutaan lähtee vaikka sairaalaan, on ajokunnossa, mut joo ei hän lähe 40km, mut kun hätätilanteessa :(. Mitäs mieltä, onko tuo isi? Isillä mielessä kaikki muu, alkoholi, raha yms.. menee lapsen edelle? En tiedä uskallanko antaa lasta yöksi edes isänsä kanssa? Minusta tapaaminen olisi parasta ensi-ja turvakodissa? jossa valvoja joka kattoo että isi tulee ja ajallaan, jne..?
Eromme alkaessa lapsemme oli 4kk. Minä sain yksinhuoltajuuden. Lastensuojeluvalvojan mukaan
noin pienelle lapselle 2h alkuun hyvä aika tavata lasta.
Ja minulla yksinhuoltajuus niin minulle oikeus sanoa, missä ja milloin tapaaminen tapahtuisi. Ehdotin alkuun, että 2h minun luona. No, näin teimme että kerran viikossa 2h mun luona.
Meidän isillä viihde menee lapsen edelle. Juuri sossunmuija selosti miehelle, että sinä voit menojasi sopia ajoissa joten lapsen tapaaminen tärkeämpi ja ensisijaisempi kuin muut menot.
Heti eka tapaamisena, mies oli sopinut heti päällekkäin jonkun fysioterapian. Tapaaminen oli 3 päivää tuosta sossu käymisestä.
Heti siis päällekkäinen meno. Hän tiesi että klo 12 on tapaaminen, mutta siltin sopi tuohon ton oman menonsa.Noh tämän kerran annoin anteeksi. Sitten kun hän tuli mun luokse tapamaan tytärtään, huomasin että hän tutkiskellut mun kaappeja, laatikoita yms.. tuli olo että ei tuu mittää.. no annoin tonkin sit ns anteeks, kun herra kerta vanno ettei tee enää tota. Seuraavalla kerralla, kun tulin kotiin niin lapsi huusi pöydän alla isi lukevinaan lehteä, selvästi taas jotain touhunnut, kun ilme niin hätäinen. Aloin taas miettii, ettei tapaminen luona mun tykönä onnistu. Sitten kävelimme yhtenä päivänä puistossa, ja isä tuli meitä vastaan uuden naisensa kanssa. Huomasi, muttei moikannut meitä, näki mutta ei moikannut. Tajusin että, jaa a.. mies ei kehtaa lastaan esitellä uudelle.. tuli ilmi myös se, että isi ei kehdannu mennä lapsen kanssa kävelylle edes, koska häpesi ja pelkäsi että joku näkee..
no otin asian sitten esille uudelleen sossumuijan kanssa, sanoin että tapaamisesta ei tule mittään, kun mies ei hoida lasta mielestäni niin kuin pitäisi. No, meillä ei paperille merkitty klon aikaa eikä tapaamispaikkaa, joten mun oli oikeus sanoa ei mun luona tapaamiselle, isälle jäi vaihtoehdoksi ensi-ja turvakodissa tapaaminen. Ja minulle sanottiin, että isä ottaa yhteyttä sitten heihin ja sopii tapaamisen heidän kanssaan. Annoin numeron isille, että soita tuonne. Ei kun hän alkoi intätä vastaan,ei halua tuolla. No sitten annoin ehdot, alat noudattaa meidän päivärutiineita, kirjoitin ylös mitä illlalla tehdään. Sanoin, että menet ulos lapsen kanssa ja annat iltapalan yms. laitat nukkumaan kuten mekin teemme.. no asia toimi taas hetken. Sitten muutimme tapaamispaikkaa. Isän luokse.
Se sujui hyvin. Isän kans sitten sovittiin, että lisätään tunteja pikku hiljaa eka oli 1h lisää. Sitten oli tarkoitus lähteä siihen että la 5-6h. Eka kerta la isin piti tulla, eikä näkynyt.. no soitin.. isi ei ajokunnossa :(. No taas sitten sovittiin että sunnuntaina isä sitten hoitaa tuon tapaamisen, (joo sovihan tuossa itse menojasi kun ei tiedä tuleeko isi vai ei. ) Lapsi sairastu ja minulla oli menoja, soitin isille että voisiko se tulla flunssasen lapsen kanssa sen verran, että pääsen asioille. Ei hän voi tulla kun 40km päässä :(. Ei lähe ajelee tuhraan. Ota hoitaja lähempää. Joo o, no minusta flunssasen lapsen kans on hyvä olla tuttu ja se seuraava hoitaja meillä on minusta isi. Ei kun isi ei voi ajaa 40km. Minusta 40km voi ajaa jos lapsesta kysymys. Muutenkin sanoin, että hän voisi olla passissa jos me joudutaan lähtee vaikka sairaalaan, on ajokunnossa, mut joo ei hän lähe 40km, mut kun hätätilanteessa :(. Mitäs mieltä, onko tuo isi? Isillä mielessä kaikki muu, alkoholi, raha yms.. menee lapsen edelle? En tiedä uskallanko antaa lasta yöksi edes isänsä kanssa? Minusta tapaaminen olisi parasta ensi-ja turvakodissa? jossa valvoja joka kattoo että isi tulee ja ajallaan, jne..?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos nuo tapaamiset ovat isukille noin vaikeita, kannattaako ylipäätään? Älä ainakaan sovi menoja niille tapaamis kerroille. Kannattaisiko antaa iskän itse päättää jos haluaa tavata lastaan? Tiedän et lapsella on oikeus nähdä isäänsä, mutta onko se sen arvoista?
Täytyy taas palauttaa mieleen se vanha sanonta: "mies kun mies voi siittää lapsen mutta isäksi ei joka miehestä ole".
Keskity lapseesi ja omaan elämääsi ja anna moisen äijän olla.
voin kertoa yhden näkökulman minun mieheni puolesta:
Minun mieheni erotessaan entisestä vaimostaan koki ensimmäisenä ajatuksenaan vääryyttä itseään kohtaan. nainen vain petti ja lähti ja vei lapset mukanaan. no aikaa meni niin hän koki elämänsä helpommaksi kun hänen ei tarvitsenut enää elää tossunalla määräilevälle vaimolleen. Hän sai pitää yhteyttä veljeensä, jota ei ollut saanut tehdä yli 13 vuoteen koska ex ei pitänyt veljestä. Hän sai kulkea harrastuksissa ja piettää itsestä huolta. Kuitenkin kaiken tämän kaiken keskellä hän sai olla isä omille rakkaille lapsilleen.
No ex:n yhtäkkiä alkaessa vinkumaan takaisin mieheni tykö hän pohdinnan jälkeen päätyi siihen että mielummin elää eronneena, koska elämä on helpompaa näin. Tästä ex riemastui ja alkoi haukkumaan miestäni huonoksi isäksi kun ei halua perhettä kasaan.
Ex alkoi määräilemään lasten tapaamisten suhteen. Hän lateli ehtoja lasten tapaamisiin.
-silloin kun lapset ovat isän tykönä niin siellä ei saa olla vieraita ollenkaan. Ainoastaan isovanhemmat jos on ihan pakko
- Jos isä alkaa seurustelemaan niin tyttöystävä ei saa olla isän tykönä tapaamisaikana, koska tapaaminen on isän ja lasten välistä aikaa.
- Isän pitää hommata lapsille sitä ja tätä että lapset tuntevat olonsa tervetulleeksi isän tykö.
- Isän pitää keksiä lapsille ohjelmaa koko tapaamisajaksi, koska jos lapsilla ei ole hauskaa isän tykönä niin lasten ei tarvitse enää tulla isän tykö.
- Lasten isän pitää ottaa kaikessa ex vaimo huomioon koksa ex vaimo huolehtii hänen lapsistaan.
-lasten isän ei tarvitse tietää lasten puhelinnumeroa, koska jos isällä on lapsille asiaa niin ne voi hoitaa tapaamisajalla.
- Lasten isän ei tarvitse tietää lasten osoitetta, koska mitä se hälle kuuluu?
Tuollaiseksi se meni pikku hiljaa.
Mieheni koki että erosta huolimatta hän eli exänsä talutusnuorassa ja kaikki hänen elämästään kuului exälle sillä perusteella että heillä on yhteisiä lapsia.
Hän alkoi kapinoimaan exäänsä vastaan hänen määräyksiä kohtaan ja ex rankaisi häntä rajoittaen lasten tapaamisia.
Minä en liioittele. Nämä laput kaikista määräyksistä on lapulla ex-vaimon kirjoittamana varmassa tallessa.
voisiko sinun lapsesi isällä olla samanlainen ongelma. Eli hän kokee että sinä määräät hänen elämäänsä? Tuli vain heti mieleen kun moneen kertaan panotit sitä että koska sinulla on yksinhuoltajuus niin sinä sait määrätä tapaamisajat. et sanonut että sovitte että tapaaminen on silloin ja silloin.
Satunnainen tapaaminen puistossa ei ole kritisoimisen aihe. Et tiedä heidän suhteestaan mitään. Voihan olla että he eivät vielä seurustelleet tosissaan ja eivät olleet valmiita esittelyyn. Et voi vaatia sitä exältäsi että hän esittelee sinut ja yhteisen lapsen. Hän esittelee sitten kun on valmis siihen.
Tapaaminen exän tykönä voi olla ahdistava kokemus. Minusta ei ainakaan olisi mukava mennä exän tykö viettämään aikaa.
Ja lisäksi vielä se että sinä annat anteeksi sen että miehesi SAI fysioterapia-ajan? Minä ainakin olen jonottanut fysioterapialle jo pitkän aikaa.
Hän on vain isä joka ei ole kerennyt luoda suhdetta omaan lapseensa. Lapsi oli sen verran nuori vielä kun erositte että hänelle ei välttämättä ole kehittynyt suhdetta lapseen. Se pitää ottaa sinun huomioon. Hän on kuitenkin lapsesi isä ja sinulla ei olisi juuri tätä lasta jos ex-miestäsi ei olisi. Ja haluat kuitenkin varmaan että lapsellasi on aikuisenakin isä ja lapsesilapsella pappa.
Exäsi ei ole velvollinen ajamaan edes viittä kilometriä sen takia että sinulla on menoja. Sinä olet oma persoonasi ja sinä olet velvollinen hoitamaan asiasi yksin. Et voi soittaa exällesi että nyt pitää tulla ja mollata sitä sen johdosta. exäläsi ei ole velvollisuuksia sinua kohtaan. Ainoastaan lastasi kohtaan. sinun täytyy vaan opetella se että ex miehesi ei ole enää käskyvallan alainen.
Kyllä, kantaaottamatta sinun nyksäsi eksän mielenkiemuroihin allekirjoitan loppuosuuden.
Tarkat tapaamissopimukset, joita rukataan sopivimmiksi lapsen kasvaessa on aloittajan tapauksessa paras mahdollinen. Isä hakee lapsen tapaamiseen/luokseen ja se on sitten hänen valintansa ottaako vai jättääkö. Jos jättää hakematta, seuraavaan sopimukseen laaditaan hiukan harvemmin tapaamisaikoja ja siitä tapaamiset sitten loppuvat kokonaan pikkuhiljaa.
Tuo etän kuskaamiskäskyttäminen on varmasti monelle lähiäidille itsestäänselvyys, vaikka hänellä ei siihen mitään oikeutta ole eikä etäisällä velvollisuutta. Yksinhuoltajuus on yksinhuoltajuutta. Silloin etä maksaa elarit (jos maksaa) ja tapaa, jos tapaa.
Ei yksinhuoltajuus anna oikeutta määrätä tapaamisista. Outoa toimintaa lastenvalvojalta, jos näin on päässyt tapahtumaan.
Kyllä me sovittiin se aika ns yhdessä, kuten muutenkin nyt ollaan tehty. Mutta se justi kuy isä ei noudata sopimuksiaan. En määrää hänen elämäänsä, mutta jos sovitaan jotain niin siit pitäisi sitten kiinni. ja jos tulee meno niin ilmoittelee ajoissa. Lähinnä toivon, että isä olisi läsnä enemmän lapselle. Tottakai kysyn eka häneltä että tulisiko hän hoitamaan, koska on isä. Lapsella olisi tutun ja turvallisen ihmisen kanssa silloin, kun on kipeä. Minusta mies saa ja kykenee muuttmaan menojansa, eri tavoin ku mä. Minunkin kuuluu joskus päästä ns. tuulettumaan. Hoitajia käytän kyllä tarvittaessa. EN määrää isin menoja, enkä muutakaan. Mutta se jos ei kehtaa näyttätytä lapsen kanssa, se on minusta todella loukkavaa lasta kohtaan. En käskytä, vaain oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoisuutta kuitenkin halua tässä, ja että lapsi kokee että hänellä on edelleen vanhemmat, vaikka asuvat erilleen. Isällle pitää antaa mahdollisuus olla lapsen kanssa, jotta oppii kantamaan vastuutta myöskin. Ja tutustuu lapseen paremmin, mitä useimmin tapaavat. EIkä hänen naisensa tarvitse mun kans olla tekemisissä sen enempää. Normaalia minusta, että on lapsi isällä ja erottu, en näe siinä mitään kummallista etteikö voi moikata lastaan edes hiukan. :)