Tilanne tämmönen:
Meillä poika 5v. ja on tosi rauhallinen, ei ilkeile eikä juuri mitään uhmaakaan ole ollut. Tykkää leikkiä itekseenkin ja viihtyy yksin esim. jos siivoilen, teen ruokaa ym. etten ehdi olla seurana. On pienestä saakka yritetty rohkaista leikkimään itekseenkin. Nyt ollaan aloittamassa kerhoa, kun muutettiin lähemmäs kerhotaloa, että poikaa on helpompi viedä ja hakea. Kerho on 3h. päivässä 4 päivänä viikossa. Siellä 4-6v. lapsia. Varmasti tulee pärjäämään hyvin ja odottaa jo innolla sitä, eikä oo meille ollu ongelma tää kerhojuttu.
Mutta se on, kun poikaa ei suostuis kukaan ottaa hoitoon. Tiiän että varmasti saan nyt vastauksia, että ei lapsia tehdä siksi että ne viedään muualle hoitoon ym. mutta ei tässä siitä ole kysymys. Vaan kun isovanhemmat ei "kerkee" ottaa poikaa luokseen enää, luulen että syy on siinä, kun poika on kasvanut isommaksi, niin isovanhemmat kokee, että joutuu viihdyttään ja keksimään tekemistä. Tulee liikaa vaivaa. Samoin kummit ei ota, kun on omassa 2v, niin paljon tekemistä kuulemma. Siis ettei voi edes tunniksi viedä, kun itellä olis vaikka lääkäriaika.
Ollaankin otettu Mannerheimin lastensuojeluliiton kautte pari kertaa lukioikäinen hoitaja ja hyvin on menny. Poikakin on tykänny kun tapaa muitakin kuin omat vanhemmat. Ja muukin leikkii hänen kanssaan. Poikamme on siis sosiaalinen, iloinen ja pirteä. Tosi helppo hoitoinen. Kaipais vain sitä huomiota toki muiltaki kuin vanhemmilta.
Isovanhemmilta alko loppua tää hoitoinnostus sillon, kun poika tuli n. 2,5v. Eli se vauvaikä alko olla takana ja alko se leikki-ikä. Ei enää kiinnosta ottaa hoitoon. Miehen vanhemmat on 55v. ja 56v. molemmat jo eläkkeellä maatilahommista ja aikaa on. Eivät juuri harrasta ja ovat paljon kotona. Vissiin ovat tulleet vain niin mukavuudenhaluisiksi, etteivät jaksa viihdyttää poikaa ja ottaa hoitoon.
Minun vanhemmat asuu n. 20km:n päässä että vähä kauempana kuin parin kilsan päässä olevat appivanhemmat. Minun isä on eläkkeellä 59v. ja äiti 52v. on vielä töissä, joten en niin viiti kyselläkään enää, ottaisivatko edes hetkeksi poikaa. Molemmille on ainut lapsenlapsi. Sillon kun synty ja oli vauva, niin kyllä soiteltiin kummastakin taloudesta usein, että tuokaa nyt hoitoon ja saako tulla hoitamaan. Olihan se kiva että sai sitä omaakin aikaa, jos halusi. Sillon jopa tuntu että liiankin kanssa haluavat hoitaa ja välillä sanoinki että halutaan olla pojan kanssa nyt vaan kotosalla. Innostusta tosiaan riitti tonne leikki-ikään asti. Ja uhmakaan ei voi olla syy, kun semmosta ei juuri oo ollu. Ja aina on hyvin menny.
Viimeksi poika ollu appivanhemmilla joulukuussa, kun vietettiin hääpäivää miehen kanssa. Eli yli puoli vuotta sitten. Sillonkin mies joutui monta kertaa pyytää ja järjestellä asiaa, että suostuivat ottaa pojan. Kuulemma oli niin kiirettä ja joulusiivotkin jo tehty ettei viitsineet ottaa sotkemaan. Poika taas oli onnesta soikea kun pääsi mummulle ja vaarille kylään. Vaari siellä ainakin puuhas pojan kanssa mutta mummu kuulemma ei paljon ollu leikkiny - näin poika ite kerto. Mummu sano että ihan hyvin meni mutta kuulemma oli raskasta kun tottuneet omaan rauhaan.
Kun ei niin edes tarvittais kuin hätätapauksissa, jos ite on meno johonkin ettei voi perua ja mies töissä eikä voi ottaa aina vapaata, kun itellä hammaslääkäri, lääkäri tai muu. Ja kun pojallekin tekis hyvää nähdä isovanhempia ite eikä aina vaan kun me käydään koko porukalla.
Toinen on että isä ei ehdi niin kovasti puuhata pojan kanssa. On väsyny kun tulee töistä (tekee n. 9-10h:n päiviä) ja arki-illat menee sohvalla nuokkuessa ja vähä jaksaa ehkä pleikkaria pelata pojan kanssa. Mies myös usein valittaa ettei keksi tekemistä pojan kanssa kun poika vielä niin pieni, ettei osaa tehdä tarpeeksi viihdyttäviä asioita. Harmittaa vähän sekin, että isä ja poika koko ajan etääntyy toisistaan kun isällä ei tarpeeksi kärsivällisyyttä tehdä "lapsellisia" juttuja pojan kanssa. On puhuttu paljon miehen kanssa ja aina lupaa parantaa kärsivällisyyttä, mutta väsyneenä kuulemma vaikeaa.
Meille on tulossa ensi kuussa vauva, tyttö tulossa. Heti on molemmat isovanhemmat olleet sanomassa että hoitoon saa vauvaa tuoda, että saadaan pojan kanssa aikaa kahdestaan! Niin että taas vauvaa saa viedä hoitoon, mutta poikaa ei. Kun vauvan tullessa olis pojallekin se seura kuitenkin kiva välillä kun itellä ei kuitenkaan aika riitä enää samoin kuin nykyään että ehtii kaiken vapaa-ajan olla vain pojan kanssa, kun vauva hoidettavana. Poika odottaa vauvaa innolla mutta on hieman ollut ihmeissään että vauvako vain saa mennä isovanhemmille, kun kuullut mitä isovanhemmat puhunu vauvan hoitoon viemisestä. Poika myös paljon kyselee isovanhempien perään ja kovasti haluaa sinne.
Miten keskustella isovanhempien kanssa asiallisesti? Tuntuu ettei tajua ollenkaan että pojan parasta minäkin vain aattelen tässä.. Oma äitini ainakin on myöntänyt ettei jaksa keskittyä koko ajan pojan juttuihin ja leikkeihin. Eikä tarviskaan joka minuuttia leikkiä, kun viihtyy yksinkin mutta ees jonku aikaa. Harmittaa niin pojan puolesta että jää ihan pimentoon.
Meillä poika 5v. ja on tosi rauhallinen, ei ilkeile eikä juuri mitään uhmaakaan ole ollut. Tykkää leikkiä itekseenkin ja viihtyy yksin esim. jos siivoilen, teen ruokaa ym. etten ehdi olla seurana. On pienestä saakka yritetty rohkaista leikkimään itekseenkin. Nyt ollaan aloittamassa kerhoa, kun muutettiin lähemmäs kerhotaloa, että poikaa on helpompi viedä ja hakea. Kerho on 3h. päivässä 4 päivänä viikossa. Siellä 4-6v. lapsia. Varmasti tulee pärjäämään hyvin ja odottaa jo innolla sitä, eikä oo meille ollu ongelma tää kerhojuttu.
Mutta se on, kun poikaa ei suostuis kukaan ottaa hoitoon. Tiiän että varmasti saan nyt vastauksia, että ei lapsia tehdä siksi että ne viedään muualle hoitoon ym. mutta ei tässä siitä ole kysymys. Vaan kun isovanhemmat ei "kerkee" ottaa poikaa luokseen enää, luulen että syy on siinä, kun poika on kasvanut isommaksi, niin isovanhemmat kokee, että joutuu viihdyttään ja keksimään tekemistä. Tulee liikaa vaivaa. Samoin kummit ei ota, kun on omassa 2v, niin paljon tekemistä kuulemma. Siis ettei voi edes tunniksi viedä, kun itellä olis vaikka lääkäriaika.
Ollaankin otettu Mannerheimin lastensuojeluliiton kautte pari kertaa lukioikäinen hoitaja ja hyvin on menny. Poikakin on tykänny kun tapaa muitakin kuin omat vanhemmat. Ja muukin leikkii hänen kanssaan. Poikamme on siis sosiaalinen, iloinen ja pirteä. Tosi helppo hoitoinen. Kaipais vain sitä huomiota toki muiltaki kuin vanhemmilta.
Isovanhemmilta alko loppua tää hoitoinnostus sillon, kun poika tuli n. 2,5v. Eli se vauvaikä alko olla takana ja alko se leikki-ikä. Ei enää kiinnosta ottaa hoitoon. Miehen vanhemmat on 55v. ja 56v. molemmat jo eläkkeellä maatilahommista ja aikaa on. Eivät juuri harrasta ja ovat paljon kotona. Vissiin ovat tulleet vain niin mukavuudenhaluisiksi, etteivät jaksa viihdyttää poikaa ja ottaa hoitoon.
Minun vanhemmat asuu n. 20km:n päässä että vähä kauempana kuin parin kilsan päässä olevat appivanhemmat. Minun isä on eläkkeellä 59v. ja äiti 52v. on vielä töissä, joten en niin viiti kyselläkään enää, ottaisivatko edes hetkeksi poikaa. Molemmille on ainut lapsenlapsi. Sillon kun synty ja oli vauva, niin kyllä soiteltiin kummastakin taloudesta usein, että tuokaa nyt hoitoon ja saako tulla hoitamaan. Olihan se kiva että sai sitä omaakin aikaa, jos halusi. Sillon jopa tuntu että liiankin kanssa haluavat hoitaa ja välillä sanoinki että halutaan olla pojan kanssa nyt vaan kotosalla. Innostusta tosiaan riitti tonne leikki-ikään asti. Ja uhmakaan ei voi olla syy, kun semmosta ei juuri oo ollu. Ja aina on hyvin menny.
Viimeksi poika ollu appivanhemmilla joulukuussa, kun vietettiin hääpäivää miehen kanssa. Eli yli puoli vuotta sitten. Sillonkin mies joutui monta kertaa pyytää ja järjestellä asiaa, että suostuivat ottaa pojan. Kuulemma oli niin kiirettä ja joulusiivotkin jo tehty ettei viitsineet ottaa sotkemaan. Poika taas oli onnesta soikea kun pääsi mummulle ja vaarille kylään. Vaari siellä ainakin puuhas pojan kanssa mutta mummu kuulemma ei paljon ollu leikkiny - näin poika ite kerto. Mummu sano että ihan hyvin meni mutta kuulemma oli raskasta kun tottuneet omaan rauhaan.
Kun ei niin edes tarvittais kuin hätätapauksissa, jos ite on meno johonkin ettei voi perua ja mies töissä eikä voi ottaa aina vapaata, kun itellä hammaslääkäri, lääkäri tai muu. Ja kun pojallekin tekis hyvää nähdä isovanhempia ite eikä aina vaan kun me käydään koko porukalla.
Toinen on että isä ei ehdi niin kovasti puuhata pojan kanssa. On väsyny kun tulee töistä (tekee n. 9-10h:n päiviä) ja arki-illat menee sohvalla nuokkuessa ja vähä jaksaa ehkä pleikkaria pelata pojan kanssa. Mies myös usein valittaa ettei keksi tekemistä pojan kanssa kun poika vielä niin pieni, ettei osaa tehdä tarpeeksi viihdyttäviä asioita. Harmittaa vähän sekin, että isä ja poika koko ajan etääntyy toisistaan kun isällä ei tarpeeksi kärsivällisyyttä tehdä "lapsellisia" juttuja pojan kanssa. On puhuttu paljon miehen kanssa ja aina lupaa parantaa kärsivällisyyttä, mutta väsyneenä kuulemma vaikeaa.
Meille on tulossa ensi kuussa vauva, tyttö tulossa. Heti on molemmat isovanhemmat olleet sanomassa että hoitoon saa vauvaa tuoda, että saadaan pojan kanssa aikaa kahdestaan! Niin että taas vauvaa saa viedä hoitoon, mutta poikaa ei. Kun vauvan tullessa olis pojallekin se seura kuitenkin kiva välillä kun itellä ei kuitenkaan aika riitä enää samoin kuin nykyään että ehtii kaiken vapaa-ajan olla vain pojan kanssa, kun vauva hoidettavana. Poika odottaa vauvaa innolla mutta on hieman ollut ihmeissään että vauvako vain saa mennä isovanhemmille, kun kuullut mitä isovanhemmat puhunu vauvan hoitoon viemisestä. Poika myös paljon kyselee isovanhempien perään ja kovasti haluaa sinne.
Miten keskustella isovanhempien kanssa asiallisesti? Tuntuu ettei tajua ollenkaan että pojan parasta minäkin vain aattelen tässä.. Oma äitini ainakin on myöntänyt ettei jaksa keskittyä koko ajan pojan juttuihin ja leikkeihin. Eikä tarviskaan joka minuuttia leikkiä, kun viihtyy yksinkin mutta ees jonku aikaa. Harmittaa niin pojan puolesta että jää ihan pimentoon.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos pojan oma isäkään ei jaksa leikkiä pojan kanssa, niin kuinkas hänen vanhempansa?
Jos isovanhemmat eivät ehdi, jaksa tai halua, niin sehän on heidän oma asiansa. Omilla vanhemmilla sen sijaan on vastuu lapsestaan.
Käykää yhdessä isovanhemmillanne, niin lapsi saa tavata heitä ja he lasta, vaikka he eivät jaksaisikaan häntä hoidettavakseen ottaa.
Taaperon vilkkaus voi tosiaan olla isovanhemmille ylivoimaisen raskasta. Siksi menettekin isovanhemmille aina koko perheen voimin. Näin isovanhempien ei tarvitse ottaa liian suurta taakkaa hoitaakseen ja he voivat keskittyä lapsen kanssa seurusteluun.
..vastaus tuo edellinen.
minä ainakin ymmärrän täysin että haluatte välillä viedä pojan hoitoon, eikä siihen tarvitse edes olla suurempaa syytä! kaikki ihmiset tarvitsevat omaa aikaa.
meilläkin puoli vuotias tyttö jota ainakin minun äitini innolla ottamassa hoitoon, toivottavasti meille ei käy noin, etteivät tytön varttuessa enää tahdokaan hoitaa.Isovanhemmista (ainakin omista vanhemmistani) on ollut niin paljon apua.
Mielestäni sinun kannattaisi pyytää miestäsi puhumaan omien vanhempiensa kanssa asiasta ja itse puhuisit omille vanhemmillesi.ja myös niille kummeille,että oliskos mahdollista välillä päästä vaikka kaupassa käymään itekseen,voisko kattoa sen aikaa.Itse olen kummi kahdelle lapselle ja vaikka minulla ei olekaan kokemusta kuin omastani, niin ottaisin kyllä jommankumman tarvittaessa hoitoon, sillä sitähän kummius on,autetaan ja tavallaan kasvatetaan lasta yhdessä vanhempien kanssa.Meillä ainakin näin.
Sanokaa isovanhemmillenne että tarvitsette heidän apuaan ja kysykää suoraan mikä on niin vaikeaa hoitoon ottamisessa.Muistakaa myös mainita että poika olisi iloissaan jos pääsisi useammin heille kylään :D
Tsemppiä!!!
ihan teijän puolesta.tosi ikävä tilanne, kun poika jo noin iso että tajuu varmaan jo itekkin ettei hänen seuraansa siellä isovanhemmilla kaivata. meillä ei vielä onneks ole tällasta tilannetta kun vauva vielä pieni(8kk), tosin ei vielä ole ollut hoidossa paljoakaan kun imetän eikä syö pulloa.kerran kaks vaan noin tunnin.
Kuinka läheiset välit sinulla on appivanhempiisi ja omiisi että voisitko koittaa puhua heille ihan suoraan asiasta ja selittää että poika ei ymmärrä että vauvan saa viedä ja häntä ei ja että poikaa harmittaa myös tilanne?
voithan sitten myös kokeilla että sanot että joko tai otatte myös pojan välillä hoitoon tai ei tule vauvakaan...voimia, toivottavastio asia ratkeaa parhain päin.
veisi vauvaakaan isovanhemmille hoitoon, koska isoveli kokee sen selvästi epäreiluna. Kyllähän ne lapset tarvitsisivat isovanhempia, mutta kun ei heillä mitään velvollisuutta ole uhrata aikaansa, niin ei sitten ole. Tosiasia vaan on, että helposti jää sitten lapsilta ja lapsenlapsiltakin aika uhraamatta isovanhemmille /vanhemmille, kun he sitä tarvitsisivat kunnon heikennyttyä.
Mutta kyllähän 5-vuotiaat ovat usein aika "rasittavia" kaikkine leikkeineen ja jatkuvine juttuineen. Sinä se itsekin tiedät.