Joo-o... Näin pääsi käymään, ja ihan omaa tyhmyyttäni kun en huolehtinut paremmin. En pysynyt perässä kun koirat olivat vapaina. Älkää siis kiertäkö veistä haavassa enempää, painaa mieltä ihan tarpeeksi muutenkin.
Pentuni on siis 3 kk ja kaverini spanieli kävi kiinni. Ihan kunnolla, pieni poloinen tietysti huusi kuin syötävä. Naamaan tuli pieni haava, nyt antibiootteja koska turposi aika paljon. Naama on jo paranemaan päin mutta ne henkiset arvet tässä tietenkin huolestuttavat (paljon), en usko että pennustani tulisi varsinaisesti arka (rohkea pk rotu kyseessä) vaan pelkään että jos alkaakin itse pelossansa ärhentelemään kaikille? Onko kellään mitään kokemuksia tai ylipäänsä mitään järkevää tai lohduttavaa sanottavaa tähän?!
Pentuni on siis 3 kk ja kaverini spanieli kävi kiinni. Ihan kunnolla, pieni poloinen tietysti huusi kuin syötävä. Naamaan tuli pieni haava, nyt antibiootteja koska turposi aika paljon. Naama on jo paranemaan päin mutta ne henkiset arvet tässä tietenkin huolestuttavat (paljon), en usko että pennustani tulisi varsinaisesti arka (rohkea pk rotu kyseessä) vaan pelkään että jos alkaakin itse pelossansa ärhentelemään kaikille? Onko kellään mitään kokemuksia tai ylipäänsä mitään järkevää tai lohduttavaa sanottavaa tähän?!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Toivottavasti koirallasi on paljon myös niitä positiivisia kokemuksia muista koirista enne tuota ikävää tapausta. Ja toivottavasti niitä annat sille jatkossakin.
Jos jotain lohduttavaa tähän voi sanoa, niin onneksi kyseessä on kovaluonteinen pk-rotu(?). Hiemankin pehmeämpi koira ei välttämättä tuon tapauksen jälkeen luottaisi sinuun tai muihin koiriin enää aikoihin. Sattui aika ikävään saumaan, pennun sosiaaliseen kehitysvaiheeseen..
Kyllä, ikävaihe ei olisi juri huonompi kyseisen tapaturman kannalta olla! No onneksi on niitä positiivisiakin kokemuksia vanhemmista koiramammoista, toinen vähän nosti ylähuulta kun pieni pomppi ja toinen ei edes sitä (katsoi vaan että annan mun kaikki kestää!) Samoin viikkoa nuoremman pennun kanssa on riehuttu pari kertaa =>
Suhtautumisessa minuun en onneksi ole (ainakaan vielä) huomannut mitään muutosta, tapahtuneen jälkeen tuli sisällä syliin istumaan ja oli siinä paijattavana noin 5 minuuttia ja takaisin lattialle (emme siis olleet kotona). Kotona on ollut ihan normaali tämän pari päivää, paitsi ko iltana nukkui sikeästi.
Nyt olen miettinyt jotakin sopivaa uutta koiraa johon seuraavalla erittäin tärkeällä kerralla tutustua... Ehdottomasti kiltti ja kärsivällinen olisi tämän koirun oltava!
Hauvavauvelini on siis narttuboksu
Miksi yleensäkään koiralla pitäisi olla "kavereita" oman laumansa lisäksi?
Koirakaveri antaa eläimelle paljon enemmän kuin ihminen koskaan voi tehdä. On hienoa, että koira saa joskus teuhata ja peuhata toisen koiran kanssa, purra, juosta, painia, vääntää ja käyttää koiramaisia eleitä. Siksi. Se tekee siis koiralle hyvää.
Toinen tärkeä vastaus kysymykseesi on se, että kun koira on sosiaalistunut toisen koiran kanssa, niin siitä tuskin tulee remmirähjää, aggressiivista pelkopurijaa ym. Ja kun on vielä kyse isosta rodusta, olisi tosi hyvä, ettei se vedä äristen kumoon omistajaa joka kerta, kun vastaan tulee koira. Näistä syistä.
En usko, että aloittajan koiralla on vielä peli menetetty. Koirat ovat uskomattoman joustavia ja antavat paljon anteeksi.
Monet ongelmakoirakouluttajatkin ihmettelevät. Kyllä pennusta kasvaa ihan sosiaallinen yksilö ilman vieraisiin koiriin tutustumistakin. Omat koirani(4kpl) eivät ole nähneet viraita koiria kuin vasta lähempänä vuoden ikää. Hyvin kuitenkin pärjäävät harrastuksissa ja näyttelyissä muiden koirien mukana.
Eilen oltiin koirulin kanssa pihalla ja pallo vieri tielle, jossa joku mies ulkoilutti koiraansa. Nappasin koiran kainaloon ja lähdin pallon perään, mies koirineen jäi odottamaan. Oli kova työ pitää koira sylissä kun häntä viuhuen rimpuili ja halusi päästä moikkaamaan, en kyllä todellakaan uskaltanut päästää! Ei siis ainakaan pelkoa osoittanut, ilmeisesti. Minä olen samaa mieltä näistä koirakontakteista, kyllä tekee hyvää nähdä lajitovereitaan. Näin "aavistuksen" yleistäen, ajattele ihmisiä joilla on koiria ympärillä mutta ei ystäviä? Hehee, älkää hermostuko =>
T: aloittaja
Pahin virhe on pitää pentua sylissä kun on muita koiria.
Puremisen kanssa voit lohduttautua ajatuksella, että pentu saattoi todennäköisesti provosoida aikuista koiraa, ja se isokoira näytti sille vain närhenmunat.
Jos koirasi ei ollut sylissäsi kun pureminen tapahtui, niin en usko että se liittää puremista siihen ettet olisi suojellut sitä.
Meillä on koiranpentu viety tikattavaksi joskus kun isovelinsä puri sitä,
mutta eipä pentukaan sen jälkeen mennyt toisen kupille ja rehvastellut muutenkaan. Eikä todellakaan ole pelännyt "kaikkia koiria" senjälkeen. Tietää vian nyt paikkansa suhteessa isompiin.
Ellei se toinen koria ole täysin luonnevikainen paska, niin todennäköisesti myös murahti pennulle varoitukseksi ennenkuin puri. Jolloin pentu tiesi että kohta pesee.
Vain pentusi ja tuo toinen koira tietää miksi pureminen oli tarpeen,
mutta vähennä sitä seikkailuasi koirapuistoissa, ja älä missään nimessä pahenna tilannetta nostelemalla koiraasi syliin koska SINÄ pelkäät.
Voit sitten vanhana manailla, että perhana kun sitä pääsi koira puremaan ja siksi rähisee,
vaikka todellisesti tuo pureminen ei sitä tule aiheuttamaan. vaan se kuinka nyt tästä eteenpäin rauhoitut etkä lietso pelkoa, huolehdit että sinun jaloissa ollessa koirallesi ei käy mitään, mutta jos se itse menee vittuilemaan jollein aikuiselle koiralle niin se ei ole sinun vikasi koiran mielestä.
Pidä nyt järki pässä, ne on eläimiä ja aina roiskuu kun rapataan.
Toinen vihje: älä ikinä anna koirasi leikkiä sellaisten omistajien koirien kanssa, jotka rapsuttelevat ja roikottavat omia koiriaan pannasta ja yrittävät sylissäpitämällä estää tappelut: ne koirat ärähtävät varmasti.
Emme siis olleet missään koirapuistossa vaan ystäväni pihalla kun hänen spanielinsa puri koiraani (molemmat olivat vapaana)
Toisekseen tämä "sylissäolotapaus", koirani ei ollut kiinni joten kutsuin sen luokseni ennen kun huomasi toisen koiran pihamme edustalla ja otin sen jo silloin syliin ja kävelin hakemaan sitä karannutta palloa. Koira ei siis mielestäni yhdistänyt toista koiraa syliinottamiseen, en vaan päästänyt sitä alas koska kuten sanoin, minulla ei ollut hihnaa mukana ja koira oli täysin vieras. Kauaa en kyllä enää jaksa nostellakkaan, koiru on jo yli 11 kg ja kasvaa vauhdilla =>
Viimeinen vihje oli hyvä ja varmasta paikkansapitävä, kiitos =>
Omaa koiraani purtiin monta monta kertaa pentuna.nyt uros koira on yli puoli vuotta ja ajattelin että siitä varmasti tulee vihainen tai että käy itsekin muiden koirien kimppuun,mutta ei kyllä kertaakaan näin ole ollut..en usko että tämä puremis tapaus vaikuttaa koiraasi milään lailla, ehkä vasta sitten jos näitä "päällekäymisiä" alkaa tapahtumaan useammin niin silloin se voi vaikuttaa..riippuu tietenkin koira rodusta myös.
Puolivuotias ei vielä kenenkään päälle käykkään. Jos kävisi, olisi se luonnevikainen. Odotahan, kunhan tulee murkkuikään ja hormonaalinen kehitys jyllää. Sitten tiedät, siinä puolentoista - kahden vuoden tietämissä, on uroksesi sosiaalinen muita koiria kohtaan vai ei.
Kolmikuisen kanssa sama juttu. Onneksi se on noinkin pikkuinen vielä, joten hyvinkin voi ymmärtää nyt tapahtuneen pelkäksi "vahingoksi". Tai sitten ei. Sosiaalisuus ja suvaitsevaisuus, tai niiden puute, ei tarvitse epämieluisia kokemuksia alle, mutta jos pentu olisi arka ja epäsosiaalinen jo nyt, purruksi joutuminen edesauttaisi kyllä sitä, että tapahtuma olisi jonkinsortin muistijälkenä takaraivossa koiran aikuistuessa, ja antaisi mallia miten se itse käyttäytyy muita koiria kohtaan kohtaamistilanteessa.
Mutta turha niitä on miettiä nyt, kun aikaa on vielä kuukausitolkulla edessäpäin. Toivotaan leppoisia jatkokokemuksia tessulle :)
Älä huolehdi turhia. Yksi tapaus ei teidän suhdetta romuta, ei luottamusta, eikä sen koiran itsetuntoa tai mitään muutakaan.
Toivottavasti vain haava paranee hyvin.
Nyt vain sinä katsot että et ala jännittämään niitä muita koiria. Minun vinkki on että unohda tapaus. Tosin voit miettiä sen että mikä siihen johti. Oliko koira kaverin koira vai tuntemattoman, kannattaisiko tälläiset tilanteen välttää ja antaa leikkiä vain muutaminen tuttujen koirien kanssa. Pennun tärkein leikkiseura olet kuitenkin SINÄ!!! Eli muista myös tämä.
Itse en anna koirieni leikkiä vieraiden tuntemattomien koirien kanssa. En kun niitä oli yksi, ja etenkään nyt kun niitä on kaksi.
MYöskään hihnassa ei nuuskita yhtään ketään.
Minä olen niiden tärkein ja ihanin leikkikaveri.
Muutaman ystävän koiran kanssa saa juosta metsässä ja peuhata mutta suurimmaksi osaksi ovat omissa oloissaan tai kahdestaan. Eli uskallan tosiaan väittää että eivät koirat tarvitse tuhottomasti lajitovereidensa seuraa jolleivat ne kuulu samaan laumaan.
Pennun sosialistaminen ei missään tapauksessa tarkoita sitä että sen pitää saada leikkiä vapaana vieraiden koirien kanssa tavata niitä niin paljon kuin vain sielu sietää. se on paljon muutakin. Eikä sitä pentua tarvitse pienenä raahata ties mihin. Kyllä se oppii läpi elämän.