Sinua, sinua rakastin,
vaan ei se ollut tarpeeksi.
Minua sinäkin, luulisin
ja se olisi ollut kylliksi.
***
Kun olen yksin, ajattelen,
milloin rakkaus riittää.
Koska voi olla onnellinen.
tyytyä siihen ja kiittää.
vaan ei se ollut tarpeeksi.
Minua sinäkin, luulisin
ja se olisi ollut kylliksi.
***
Kun olen yksin, ajattelen,
milloin rakkaus riittää.
Koska voi olla onnellinen.
tyytyä siihen ja kiittää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tästä runostasi tulee mieleen Kaj Chydeniuksen
levyttämä ' Sinua, Sinua rakastan '
Enkä usko, että vain luulit rakastavasi Häntä -
varmaan rakastit sydämestäsi.
Toinen runosi säe on pohdiskelua, yksinajattelua
rakkaudesta josta jäit yksin.
Kaunista ja haikeaa.
Olet varmaan oikeassa tämän runon ja mainitsemasi laulun yhtäläisyyksiin tai ainakin yhteyteen. Kun kirjoittaa runon, siihen vaikuttaa kaikki, mitä on kokenut, lukenut, kuullut. Ja muistan hyvin tämän laulun. Ehkäpä se soi päässä kirjoittaessani.
Runosi ovat miellyttäneet minua aina.
Eikä tämä tehnyt siihen sarjaan mitään
poikkeusta.
Kommenttejasi on aina yhtä mukava lukea; mikähän siinäkin on?