Gallub

Mielestäni hyvää aikaa ei ole jos niin ajattelee. Itse ajattelin joskus nuorempana että teen lapset sitten kun olen koulun saanut päätökseen ja hyvässä työssä jne. Hyvä mies tietenkin piti olla ja paljon rahaa että saa elätettyä lapsen jne..
Nyt odotan ensimmäistä lastani ja täytän ensi kuussa 26 vee. rahatilanne eikä työpaikka ei ole hyvä =D Mutta tapasin noin 1,5 vuotta sitten aivan ihanan miehen ja päätös lapsesta syntyi aivan itsestään. Enää en miettinyt mitään että milloin on hyvä aika tms. Olen sitä mieltä että kyllä sen itse sitten tietää tai huomaa kuin se oikea aika on :)

Koskaan ei ole tarpeeksi hyvä elämäntilanne, tarpeeksi hyvää autoa, tarpeeksi isoa asuntoa, tarpeeksi rahaa jne=)...

Mutta, vähemmälläkin pärjää. Itselläni oli/on edelleen sama mies, ammatti, töitä (ei vakituista paikkaa mutta miehellä oli), oma asunto ja se autokin;) joten elämäntilanne ihan passeli. Oltiin siinä jo muutama vuosi yhessä eletty ja tiedettiin mihin ruettiin. Esikoiseni sain kun olin 22v ja nyt odotan toista loppusuoralla, ikää nyt 24v.

Halusin aina saada lapsia nuorena ja onneksi olen saanut. Tavoitteeni oli että ehottomasti ennen kuin täytän 25v ois ainakin se yksi=) Toiveeni on toteutunut onneksi, kohta niitä on jo kaksi=)

Itse taisin olla 28, kun päätettiin, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen. Oli opiskeltu riittävästi, hankittu työkokemusta, ostettu asunto, auto jne, kaiken piti olla täydellistä vauvan tulla. Mutta vauvapa päätti odotuttaa itseään 4 vuotta. Pitkien hoitojen jälkeen se vihdoin saatiin alulle, tosiaan 4 vuoden yrityksen jälkeen. En tietenkään voi olla varma, mutta luulisinpa, että raskaus olisi alkanut helpommin, jos olisimme alkaneet yrittämään aikaisemmin, nuorempina. Mutta mistäpä sen tietää. Ja ehtii niitä tosiaan tehdä näin "myöhemmälläkin" iällä (vähän päälle kolmekymppisenä).

Itse olen aina kanssa halunnut nuorena lapset ja esikoiseni sain 23 vuotiaana ja hänellä nyt ikää 9kk. :)

Sisarus olisi jo suunnitelmissa, toivottavasti tärppää yhtä helposti kuin ensimmäinen. :)

Ja tosiaan elämäntilanne se et ollaan molemmat miehen kanssa opiskelijoita. Mies siinä sivussa freelancerina töissä, mutta oikein hienosti ollaan pärjätty! Sitä pärjää oikeasti yllättävän vähällä. :D Eikä edes koeta elävämme millään tavalla missään puutteessa.

Meillä toteutui nuo hyvän ajan määreet. Opiskelut oli hoidettu, molemmilla hyvä työ ja hyvät tulot (eli saan hyvät etuudet asuntolainaa on maksettu jo reilusti, voin myös olla niin pitkään kotona hoitamassa lapsia kun haluan, koska mieheni tulot riittävät hyvin). Olin 31v. kun esikoinen syntyi ja toinen lapsi tulee alkuvuonna, olen silloin 33v. Mies on saman ikäinen.

Emme todellakaan olisi olleet kypsiä vanhemmiksi aiemmin: viihdyttiin ravintoloissa, sosiaalinen elämä oli aika reipasta, harrastettiin ja matkusteltiin. Haluttiin nauttia kahdestaan (ja vähän itsekseenkin) menemisestä.

Oltiin oltu vuosia yhdessä ja naimisissa pari vuotta, kun tuntui, että aika on kypsä lapselle. Yritettiin kolme kuukautta ja yritys palkittiin, oltiin siis erittäin onnekkaita, että näin nopeasti onnistui. Tosin uskon, että jos jommasta kummasta johtuen raskautuminen olisi ollut hankalaa (lääketieteellinen syy), ei lapsen hankkiminen nuorempana olisi helpottanut asiaa juurikaan.

Suosittelenkin rauhassa odottamista. Moni ystäväni on tehnyt lapset aiemmin, eikä heillä ole asiat yhtään sen huonommin. Ajoitus siis riippuu aivan parista itsestään. Molempien on haluttava lasta ja sitouduttava proojektiin. Aika voi kuitenkin olla hyvä, tai täydellinen. Järkeä voi käyttää perheenkin perustamisessa ja oikeasti asiaa kannattaa katsoa vähän laajemmalla perspektiivillä, ei vaan tehdä päätöstä fiiliksellä, ainakin fiilistellä kannattaa mielummin vuosi-kaksi, kun pari kuukautta.

Turvallisuudentunne ja varmuus pärjäämisestä luo paremmat lähtökohdat perheelle, kun tiukka taloudellinen tilanne ja epävarmuus tulevasta. Hankkikaa edes hyvät naiset vähän työkokemusta ennen lasten hankintaa, mieluiten jopa vakituinen työ, johon palata.