Millä mielellä masentuneet aloittavat / eivät aloita uutta ihmissuhdetta? Onko se ehdoton ei vai mietitäänkö suhteen aloittamista tarkasti ja pitkään vai miten?
Masentunut ja
uusi suhde
5345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ainakin minulle se kaikki on täysin mahdotonta (ja oli jo silloinkin kun en edes ollut vielä masentunut). Ehkä se muille ihmisille on mahdollista, mutta ei minulle. Yksin oleminen sattuu ja kalvaa mutta en vain pysty tekemään sille mitään.
Joku joka rakastaisi. Joku joka halaisi. Joku joka hyväksyisi minut sellaisena kuin olen. Se olisi parasta mitä voisi tapahtua mutta ei. Tuntuu häpeälliseltä ajatella, että joku voisi edes pitää minusta ja haluaisi olla kanssani. Itse asiassa täysin mahdottomalta. En ole sen arvoinen, enkä minkään muunkaan.
Suuntautumiseni masennuksessa on ollut vetäytyminen eikä mieleeni ole todellakaan tullut uuden ihmissuhteen aloitus tai ainakin olen missannut, jos sellaiseen olisi ollut mahdollisuuksia. Jos hyvä uusi ihmissuhde masentuneen kohdalle osuu, uskon, että se on hyväksi.
tarrasin heti kiinni, jos yhtään sopivaa partneria näkyi maisemissa - eli taisin käyttää parisuhdetta hukkuvan oljenkortena. No, tulihan siitä ainakin hetkeksi parempi olo, olen "hyvä" ihastumaan ja rakastumaan, kun siihen on itsellä tarvetta. Ei tietysti ihan reilua toista osapuolta kohtaan; siis että käytän häntä "lääkkeenä", josta voin sitten aikanaan luopua, kun minulla menee paremmin ja pärjään paremmin itsekseni.
no itse ainakin kartan tilanteita joissa tutustuisin uusiin ihmisiin. kun nii kuitenkin käy niin ajattelen kaikista ja kaikesta hyvin negatiivisesti. -ei tuo ihminen voi olla mikään hyvä tyyppi. -ei tästä suhteesta kuitenkaan mitään voi tulla. -en tahdo edes tutustua tuohon tyyppiin petyn kuitenkin. jne.
Rakkaus on kaksiteräinen miekka. Toisaalta se on pirullisen hauskaa, mutta neniinsä voi saada ja helposti.
Tällä hetkellä olen itse rakastunut ystävääni, joka on todella hieno ihminen ja hänen kauttaan sosiaalinen verkostoni on kasvanut uskomattoman nopeasti, mutta rakkaus on auttamattoman yksipuolista. Ilman hänen ystävyyttään en ehkä olisi selvinnyt näin pitkälle elämässäni, mutta toisaalta en kestä olla hänen lähellään.
Rakkaus on vittumaista. Eihän siihen muuta voi oikein sanoa.