Ihan mielenkiinnosta kyselen että miten nukutatte "yöunille" noin 8kk ikäisiä vauvojanne?? Meillä syödään ensin iltapuuro ja sitten siitä noin puolen tunnin päästä mennään iltpesulle, sitten lämmitän tytölle "unimaidon" noin 180ml ja mennään noin klo: 20.00 meidän isoon sänkyyn jossa annan tytölle tämän unimaidon ja hyräilen hiukan unilaulua. Siihen tyttö sitten simahtaa heti maidon jälkeen tai joskus painii vielä hetken tyynyjen kanssa kunnes väsyy. Sitten siirrän hänet siitä omaan sänkyynsä joka on meidän sängyn vieressä.
Eli näin meillä... mietin vaan että koskahan vois alkaa yrittämään että tyttö nukahtais omaan sänkyynsä? Se helpottais tosi paljon kun tyttö osain pitää jo itse pullosta ja söis siellä itsekseen, mutta on vielä liian pieni osatakseen tollasta.
Nyt tyttö on alkanu vaatia öisin maitoa, heräilee niin kunnolla yöllä että on annettava maitoa ennen kuin taas suostuu nukahtamaan =( Tästä tavasta haluaisin mahdollisimman pian eroon, mutta saas nähdä miten onnistuu. Neuvolassa sanottiin että on kuulemma tämän iän ongelma että pitäis vaan olla kovana eikä antaa maitoa...? Ei me kyllä aleta tolle huutolinjalle =/
Kertokaahan miten teidän noin 8kk vauvat nukkuu ja miten heräilevät??
Eli näin meillä... mietin vaan että koskahan vois alkaa yrittämään että tyttö nukahtais omaan sänkyynsä? Se helpottais tosi paljon kun tyttö osain pitää jo itse pullosta ja söis siellä itsekseen, mutta on vielä liian pieni osatakseen tollasta.
Nyt tyttö on alkanu vaatia öisin maitoa, heräilee niin kunnolla yöllä että on annettava maitoa ennen kuin taas suostuu nukahtamaan =( Tästä tavasta haluaisin mahdollisimman pian eroon, mutta saas nähdä miten onnistuu. Neuvolassa sanottiin että on kuulemma tämän iän ongelma että pitäis vaan olla kovana eikä antaa maitoa...? Ei me kyllä aleta tolle huutolinjalle =/
Kertokaahan miten teidän noin 8kk vauvat nukkuu ja miten heräilevät??
Vastaukset 14
Vanhimmat
Pahasti kalskahti korvaani tuo: "mietin vaan että koskahan vois alkaa yrittämään että tyttö nukahtais omaan sänkyynsä? Se helpottais tosi paljon kun tyttö osain pitää jo itse pullosta ja söis siellä itsekseen."
Älä jätä pikkuista yksin syömään omaan sänkyynsä vaan syötä lähelläsi ja sitten lasket omaan sänkyyn tutun peiton kanssa ja ehkä hieman silität ja hyräilet (kuten tapana).
Vaikka puolivuotias osaisi pitää pulloa käsissä niin ei häntä kuulu yksin jättää tuttipullon kanssa vaan ruokahetki on oltava läheinen, turvallinen ja rauhallinen hetki.
aiheen vierestä, tai siis pojulla ikää vasta 4,5kk. Mutta siis illalla vaihdetaan vaippa ja yövaatteet päälle. Sitten syödään kasvissosetta ja sen jälkeen maitoa jos maistuu (syötän olohuoneessa sylissä) sitten vien pojan pinnasänkyyn, useimmiten on vielä hereillä ja jätän sinne. Sinne sitten nukahtaa itsekseen.
Älkää nyt hyvät ihmiset ajatelko että se on joku saavutus ja hyväkin asia jos lapsi nukahtaa yksin tai saatte hänet "opetettua" yksin nukkumaan. Nisäkkään pennun paikka on emonsa lähellä ja on epäluonnollista noin pienen olla yksin. Juuri noina kuukausina haetaan varhaista vuorovaikutusta ja syntyy perusta koko elämälle. Lapsi nukkuu äidin vieressä parhaiten ja kyllä hän siitä omaan sänkyynsä siirtyy kun on siihen valmis. Tiedän minäkin yhden lapsen, joka nukkui mielellään yksin, mutta hän osoittautui sittemmin asperger-lapseksi, joka ei voinut sietää toisen läheisyyttä.
aika kaukaa haettua, mielestäni. Tietääkseni asperger on neurologista, että jos vaikka ko lapsi ei olisi nukkunut yksin, niin tuskinpa hän olisi välttynyt sillä saamasta ko. oireyhtymään.
Meinaan aika pelottavaa, koska mun 8kk tyttö nukahtaa aina välillä, itse asiassa aika usein itsekseen omaan sänkyyn, hyvinkin tyytyväisen oloisena.Tosin tytön sänky on emonsa vieressä. En sitten tiedä.
Juu mä en tarkoittanut että se asperger aiheutui siitä yksin nukkumisesta ;-). Vaan sitä, että pienelle lapselle on epäluonnollista nukahtaa yksin. Se riittää joillekin, että sänky on vanhempien sängyn vieressä, tai samassa huoneessa, mutta jotkut tarvitsevat ihan iho kontaktina. Mua vaan vanhana ja kokeneena mammana hirvittää se, että kuvitellaan, että on jotenkin hienoa ja hyvää, kun lapsi osaa nukkua yksin. Ihminen on laumaeläin.
Niin niin... Nyt taas ylireagoitiin... Eli en mä nyt herranen aika tarkoittanu että ihan hulluna haluisin jättää lapseni yksi jonnekin nukkumaan tai että hän nyt jotenkin olisi epänormaali jos nukahtais yksikseen =/ miks täällä ollaan tollasia että heti tartutaan johonkin pieneenkin asiaan josta vois saada jotain pahaa sanottavaa??? Nytkään en ole saanut yhtään kunnon vastausta siihen mitä oikeasti kysyin???? Olisin ihan mielenkiinnosta kyselly muiden samanikäisten nukkumarituaaleja mutta nyt juututtiin tähän että jos vaikka nyt herranen aika jätän lapseni yksin nukkumaan =/
Selvennän nyt kaikille että lapseni siis saa nukahtaa joka ilta ihan kylkeeni ja siinä samalla syötän hänelle lämmintä maitoa ja hyräilen unilaulua ja silittelen uneen. Ja tytön sänky on ihan mun vieressä että en nyt usko että kannattaa hirveetä melua nostaa. Tarkoitin vaan sitä että se helpottaisi elämää paljon jos tyttö osaisi jo pitää pullosta itse niin että söisi itse vaikka ihan siinä mun kyljessäkin, tottakai silti vaikka hän söisi sen pullon omassakin sängyssään niin silti olisin nukahtamiseen asti siinä vierellä, ainakin alkuajat.
Olen vaan kuullut puhuttavan kun jotkut pienemmätkin jo nukahtavat IHAN TYYTYVÄISINÄ itsekseen jokellellen omaan sänkyynsä, ja neuvolastakin olen kuullut puhuttavan että on ihan hyvä totuttaa vauva välillä nukahtamaankin ilman että on ihan aina kyljessä kiinni. Enpä sitten tiedä... Älkää hermostuko ei minulla tosiaan ole tarkoitus nukuttaa lastani yksin missään eristetyssä kellarissa tai muuta vastaavaa...
Olisin vaan kysellyt muiden kokemuksia ja varsinkin noista yö syönneistä että miten kauan ne on teillä muilla kestäneet ja miten saitte tilanteen normalisoitua?
Vauvoja on erilaisia, toiset nukahtaa jo hyvin pienestä ilman "nukuttamista", toiset ei. Mä olen kuitenkin sillä linjalla, ettei vauvaa pidä yrittää mennä "koulimaan" itsekseen nukahtajaksi, vaan kyllä se siitä ajan kanssa muuttuu. Mulle on jotenkin vieras ajatus se että joissain perheissä muutaman vuoden ikäiset lapset menee nukkumaan itsekseen niin että sinne vaan sänkyyn ja öitä. Mulle se nukkumaan meneminen on mukavaa rauhallista yhdessäolo aikaa lapsen kanssa, jutustellaan hieman päivän tapahtumista, luetaan jotain satua,uniloruja, tms. Samoin mä jo vauvan kanssa jutustelen hiljaa mitä tehtiinkään päivällä ja mitähän keksitään huomenna :)
Meillä yleensä mennään vauvan kanssa sänkyyn (tytön sänky meidän sängyn vieressä ilman välilaitaa, eli käytännössä "samaa sänkyä"), otetaan unipupu kainaloon. Laulan ehkä jonkun laulun ja jutustellaan hiljaa. Siihen on turvallista nukahtaa :)
Oikein huvittuneena luin taas näitä vastauksia :) Voi että kun täällä sitten ollaan fanaattisia siitä, että lapsen paikka on äidin vieressä yölläkin, lasta ei saa jättää yksin nukkumaan ja blaa blaa...
Kyllä ainakin minun mielestäni jo tuon ikäistä voi pikku hiljaa lempein keinoin jättää harjoittelemaan yksin nukahtamista. Meidän poikamme, nyt 9 kk, siirrettiin puolivuotiaana omaan huoneeseen ja sen jälkeen on koko perhe nukkunut paremmin. Lapseni on yhtä herkkäuninen kuin minä ja niinpä me molemmat häiriinnyimme, kun nukuimme samassa huoneessa. Taisi jopa mieheni kuorsauskin haitata vauvaa. Kun vauva nukkui meidän makuuhuoneessa, heräili hän joka yö varmaan kymmenen kertaa. Otin yhteyttä unikouluun ja sielläkin ensimmäinen neuvo oli, että aina olisi sen parempi mitä useammin lapsi oppisi nukahtamaan yksin omaan sänkyynsä ja mieluiten omaan huoneeseen, mikäli on kovin herkkä heräilemään.
Ja meillä ainakin tämä lähti toimimaan kuin itsestään. Aluksi tietysti oli enemmän kitinää, mutta tämäkin loppui suht nopeasti, kun päättäväisiä oltiin. Lasta ei siis huudatettu, mutta rauhallisesti tassuteltiin, eikä kylläkään saman tien rynnätty hätiin kun vähän kuului itkua. Yleensä pikku natina loppui itsestään. Nykyisin poika jää iltavellin jälkeen, jonka siis jompikumpi vanhemmista juottaa, ihan mukisematta omaan sänkyynsä tutin ja unirätin kanssa. Jokeltelee ja ääntelee siellä noin kymmenen minuuttia, kunnes nukahtaa. Sama juttu aamulla kun heräilee, niin usein sängystä kuuluu iloista jokellusta jopa puoli tuntia ja vasta kun alkaa kyllästyttämään, rupeaa ääni pikkuhiljaa kohoamaan. Se on merkki vanhemmille, että nyt haluaa pikkumies nousta ylös :)
Toki kaikki vauvat ovat yksilöllisiä ja varmasti tuon ikäinen on jo erittäin ehdollistunut nukkumisasioihin ja yksin nukuttaminen voi olla hankalampaa, sen olisi ehkä pitänyt tapahtua aikaisemmin. Ainakin itse olen todella tyytyväinen, että aloimme noudattaa unikoulun neuvoja jo 6 kk ikäisenä, koska siinä vaiheessa ei ole vielä mitään takertumiskautta ym. vaihetta menossa. Tällä hetkellä meidän pojalla ainakin on kauhea vierastamiskausi ja itku tulee, kun äiti menee yksin vessaan, mutta nukahtaminen ja nukkuminen luojan kiitos onnistuvat, ainakin toistaiseksi.
Siitä siis vaan reippaasti harjoittelemaan yksin nukkumista. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen nukkuu omassa sängyssään parhaiten. Kyllä lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja olevansa rakastettu, kun hänen kanssaan touhutaan päivällä riittävästi. Ei yksin nukkuminen ole mikään peikko, vaan ainakin meidän perheessä se oli pelastus ja olen todella kiitollinen unikoululle. Selvästi monia vanhempia häiritsee nuo kaikenmaailman aikaavievät nukuttamisrituaalit ja samassa sängyssä nukkumiset. Kyllä, ole tosiaankin sen verran itsekäs, että kun olen koko päivän jo touhunut lapseni kanssa, niin haluan pyhittää illan vain itselleni ja miehelleni. Tätä helpottaa huomattavasti se seikka, ettei lasta tarvitse nukuttaa, vaan hän osaa sen aivan itse.
Kyllä se on hienoa luettavaa, kun Terve Maalaisjärki
antaa piut paut kaikille maailman lapsipsykologeille!
Entäs jos äiti ei halua syöttää lapselleen velliä?
Mitäs sitten tehdään?
Ai niin, eihän kukaan enää imetä 6 kk ja ala sitten vasta antamaan puuroa.
Ihmettelen näitä juttuja, kun kaiken pitää olla niin helppoa: korviketta, velliä ja omaa huonetta.
Turha varmaan kertoa, että terve itsenäistyminen syntyy läheisyyden ja turvan kautta.
Ei "eriyttämishoidolla" 6 kk iästä lähtien.
Luepa tuolta, opit sinäkin jotakin lasten sielunelämästä:
http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
....eräänlainen eriytyminen äidistä on monelle lapselle pakko tehdä jo todella varhaisessa vaiheessa esim. siitä syystä, että lapsi menee päivähoitoon. Ei sielläkään sitten enää äidin tissiä saa lutkuttaa milloin huvittaa, äiti nääs on töissä! Uskon, että sinä kuulut juuri sarjassamme niihin, jotka tulevat ensimmäisenä neuvomaan, että "älä nyt hyvä ihminen vie lasta hoitoon ennen kolmea ikävuotta, kyllä sitä aina jotenkin tulee toimeen kotihoidon tuellakin, kun niukasti elää"!
Valitettavasti perheemme taloudellisesta tilanteesta johtuen, asuntolainat, jatkuvasti kallistuvat ruokamenot ym., ainakin minä olen pakotettu menemään töihin, kun lapsi on vasta niukin naukin vuoden vanha. Kyllä sitäkin prosessia helpottaa huomattavasti, että on opittu edes nukkumaan yksin.
Niin PÄIVÄhoitoon vai oletko viemässä lastasi yöhoitoon?
Ja sitten vielä toisaalta, jos sinä et ole päivisin lapsen kanssa,
vaan hän on hoidossa, ei siellä ole äidin tissiä lutkutettavana.
Kyllähän lapsi nyt äidin ja hoitotädin erottaa...?
Eikä perhepeti estä äitiä käymästä töissä.
Mistä sellaisen johtopäätöksen teit?
...joutuvat viemään lapsensa usein myös yöhoitoon. Ja ylipäätään tarkoitin nyt sitä, että jonkunlainen itsenäistyminen ennen hoitoon viemistä on molempien etu, sekä äidin että lapsen. Perhepeti ei tuota itsenäistymistä ainakaan helpota...Kummastuttaa vaan suuresti, kun valtaosa tälläkin palstalla tuntuu ajattelevan, että yksin nukkuminen olisi lapselle jotenkin haitallista. Miksi olisi, jos hän siihen kerran hyvin sopeutuu? Ja uskallan väittää, että vanhempien parisuhdekin voi paremmin, kun samassa sängyssä ei möyri ketään ylimääräistä....
Olepas kaikenlaista kommenttia saanut..ihmeellistä, että heti hyökätään kimppuun ja syytetään vaikka mistä, mutta tässäpä nyt yksi asiallinen vastaus kysymykseesi:)
Meillä 8,5kk;n kanssa n. klo 19 tehdään ensin iltapesut, vaihdetaan yövaippa ja -vaatteet ja sitten mennään vellipullon kanssa sänkyyn. Ja vielä lisäyksenä että vellin teen itse sekoittamalla jauheesta tehdyn puuron maitoon. Ettei joku nyt pääse kertomaan, että kaupan valmisvellit ovat huono ratkaisu, joten en siis käytä niitä:)Velli vaan on illalla meillä todettu paremmaksi tavaksi kuin puuro. Sitten mennään sänkyyn ja vauva laitetaan unipussiin, sanotaan hyvät yöt ja lämmin velli annetaan vauvalle sylissä. Syötön jälkeen vauva nostetaan omaan sänkyyn(on meidän sängyn vieressä) ja sinne sitten nukahtaa yleensä melko pian. Välillä vähän silitellään ja taputellaan.
Kokeile vaan vauvaa omaan sänkyyn, voi olla että nukahtaa sinne paremmin kuin luuletkaan. Meillä ainakin perhepedistä omaan sänkyyn siirtäminen onnistui tosi hyvin, vaikka ajattelin ,että vaikeuksia voi tulla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että sylistä kannattaa antaa vielä maito/velli, vaikka osaisi itse pulloa pidelläkin.
Meillä vauva heräilee aamuyöstä n. klo 5 ja saa silloin vielä maidon. Nukkuu sitten vielä n. pari tuntia. Olen maidon antanut, koska muuten tyttö varmaan haluaisi nousta ylös jo 5-6 aikaan. Mielestäni ihan hyvin voi aamuyöstä vielä maidon antaa, en myöskään lähde huudattamaan. Eri asia, jos syö useasti tai heti alkuyöstä. Meidän likalla ainakin on nälkä, koska reippaasti syö koko pullollisen ja sitten nukahtaa. Joskus neiti herää myös jo ennen syöntiä, mutta nukahtaa usein kun hiukan silittää tai antaa tutin.
aina löytyy näitä ihme syyllistäjiä ja kaikki äidit ovat erilaisia niinku vauvatkin..itse sanon että meillä esikoinen nukkui tosi levottomasti 9kk asti, ja nukahti vaan silittelyyn ja sylittelyyn ja hyssyttelyyn..yritin nukutttaa omaan sänkyyn mutta aina oli otettava yöllä viereen jossain vaiheessa että rauhoittuisi ja sitten ei kyllä kumpikaan mieheni kanssa nukkunut kun toinen hyörii ja pyörii..
neuvolasta hain apua kun väsyin ja ensi ohje oli että opettakaa nukahtamaa itse omaan sänkyyn, koska vauva palauttaa nukahtamistilanteen yöllä mieleensä ja jos on nukahtanut illalla syliin, tarvitsee hän sylin yölläkin tms..
4 iltaa oli aika taistelua, annettiin itkeä hetki ja sitten tassuteltiin, mutta sen jälkeen alkoi nukkua ja nukkunut siitä asti läpi yöt hyvin! ja nyt 4 vuotiaana aivan ihana poju ja ei ole kyllä millään tavalla kärsinyt siitä!