lapsettomuus on surullinen asia ja voin vain kuvitella miten rankkoja hoidot ovat niin henkisesti kuin fyysisesti.
mutta onko tämäkään oikein?
yksi tuttavani kärsi monta vuotta lapsettomuudesta sillä tavoin että tuli raskaaksi mutta aina ne meni kesken ihan alku vaiheessa. sitten hän hakeutui miehensä kanssa hoitoihin ja sitä kesti joku 3vuotta. hän niin puhui kuinka lapset ovat ihania ja toivoi niin kovin omaa lasta. sitten yllättäen hoidot alkoi tepsiä ja raskaus eteni ihan hyvin sinne 12viikolle saakka. hänellä alkoi paikat lyhentyä ja pehmetä ja lääkäri määräsi hänet ehdottoman vuodelepoon kotiin kun kieltäytyi jäämästä sairaalaan. suureksi yllätykseksi tämä lapsi ei sitten tainutkaan olla hänelle niin ihana ja rakas yllätys kun ei noudattanut lääkärin neuvoja vaan shoppaili kaupoilla ja ajeli autolla paljon päivisin. minulle hän kertoi syyksi että ei vaan jaksanut olla ja maata kotona ku oli kuulemma niin tylsää. sitten seuraavalla lääkärikäynnillä olikin jo aika hälyyttävä tilanne kun jäi suoraan saikulle vuodelepoon ja ehdottomaan liikkumiskieltoon kun paikat oli jo niin kypsinä. kävin katsomassa häntä siellä muutaman kerran ja eihän se uskonu ettei saa nousta, kävi sängyn reunalle istumaan ja sanoi aina että kunhan vouhottavat vaan ja ettei tää nyt mitä haittaa. vajaan kolmen viikon kuluttua sitten tyttö syntyi. painoi 1190g (pituutta en muista) ja kaikeksi ihmeeksi hän sitten selviytyi hengissä. tämä äiti kävi sitten kattomassa lastaan sairaalassa muutan kerran viikossa sen parin kuukauden ajan mitä lapsi oli siellä sairaalassa. nyt sitten valittaa että kun on niin vaikeaa ja ei jaksa ja pakko saada lomaa koko hommasta ja kaiken kukkuraksi huutaa tälle tytölle kun toinen ei vielä osaa juurikaan ku ryömiä vaikka on jo yli vuoden vanha.
onko tämä käytös oikein että ensin pitää pakolla saada ittensä raskaaksi ja sitten kun se onnistuu niin ei sitten välitä siitä lapsesta sen vertaa että olis ottanu lääkärin neuvot tosissaan. leikkii lapsensa hengellä. luulisi että hänen tilallaan joku muu olisi vaikka tehny mitä tahansa että raskaus olisi jatkunut pidemmälle. mutta ei hän.. miksi se lapsi pitää väkisin saada ja sitten kuitenkin pitää käyttäytyä niin itsekkäästi.. ja olisin kuvitellut että olisi hoitanut omaa lasta siellä saikulla niin paljon kuin mahdollista ja käynnyt vaikka jokapäivä ku lähellä asui.. mutta hän sanoi aina että on siellä osaava henkilökunta joka hoitaa.. tosi vastuullisen kuullosta!!
mulla pistää niin vihaks tollanen käytös että en voi yksin kertasesti enää olla kyseisen henkilön kanssa niin hyvä ystävä kuin ennen.
mutta onko tämäkään oikein?
yksi tuttavani kärsi monta vuotta lapsettomuudesta sillä tavoin että tuli raskaaksi mutta aina ne meni kesken ihan alku vaiheessa. sitten hän hakeutui miehensä kanssa hoitoihin ja sitä kesti joku 3vuotta. hän niin puhui kuinka lapset ovat ihania ja toivoi niin kovin omaa lasta. sitten yllättäen hoidot alkoi tepsiä ja raskaus eteni ihan hyvin sinne 12viikolle saakka. hänellä alkoi paikat lyhentyä ja pehmetä ja lääkäri määräsi hänet ehdottoman vuodelepoon kotiin kun kieltäytyi jäämästä sairaalaan. suureksi yllätykseksi tämä lapsi ei sitten tainutkaan olla hänelle niin ihana ja rakas yllätys kun ei noudattanut lääkärin neuvoja vaan shoppaili kaupoilla ja ajeli autolla paljon päivisin. minulle hän kertoi syyksi että ei vaan jaksanut olla ja maata kotona ku oli kuulemma niin tylsää. sitten seuraavalla lääkärikäynnillä olikin jo aika hälyyttävä tilanne kun jäi suoraan saikulle vuodelepoon ja ehdottomaan liikkumiskieltoon kun paikat oli jo niin kypsinä. kävin katsomassa häntä siellä muutaman kerran ja eihän se uskonu ettei saa nousta, kävi sängyn reunalle istumaan ja sanoi aina että kunhan vouhottavat vaan ja ettei tää nyt mitä haittaa. vajaan kolmen viikon kuluttua sitten tyttö syntyi. painoi 1190g (pituutta en muista) ja kaikeksi ihmeeksi hän sitten selviytyi hengissä. tämä äiti kävi sitten kattomassa lastaan sairaalassa muutan kerran viikossa sen parin kuukauden ajan mitä lapsi oli siellä sairaalassa. nyt sitten valittaa että kun on niin vaikeaa ja ei jaksa ja pakko saada lomaa koko hommasta ja kaiken kukkuraksi huutaa tälle tytölle kun toinen ei vielä osaa juurikaan ku ryömiä vaikka on jo yli vuoden vanha.
onko tämä käytös oikein että ensin pitää pakolla saada ittensä raskaaksi ja sitten kun se onnistuu niin ei sitten välitä siitä lapsesta sen vertaa että olis ottanu lääkärin neuvot tosissaan. leikkii lapsensa hengellä. luulisi että hänen tilallaan joku muu olisi vaikka tehny mitä tahansa että raskaus olisi jatkunut pidemmälle. mutta ei hän.. miksi se lapsi pitää väkisin saada ja sitten kuitenkin pitää käyttäytyä niin itsekkäästi.. ja olisin kuvitellut että olisi hoitanut omaa lasta siellä saikulla niin paljon kuin mahdollista ja käynnyt vaikka jokapäivä ku lähellä asui.. mutta hän sanoi aina että on siellä osaava henkilökunta joka hoitaa.. tosi vastuullisen kuullosta!!
mulla pistää niin vihaks tollanen käytös että en voi yksin kertasesti enää olla kyseisen henkilön kanssa niin hyvä ystävä kuin ennen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa IHAN kamalalta...
Varsinkin kun itsellä takana monien vuosien hoidot, joista saatu ihanat lapset, joita taidetaan lellitellä vähän liikaakin =)
Äitiys ja hormonitasojen heittelyt on kyllä niin mullistavia juttuja, ettei kukaan voi arvata, millä tavalla se vaikuttaa ajatuksiin ja fyysiseen ja psyykkiseen kuntoon muutenkin. Itsekin pystyin täysillä nauttimaan esikoisesta vasta hänen ollessa 1v, vaikka hän olikin kovin toivottu!! Hän valvotti ensimmäisen vuoden ja olimme mieheni kanssa tosi väsyneitä, kuin sumussa koko ajan.. Samoin itselläni oli valtavat selkäkivut (ilmeisesti paikat kiristyivät synnytyksen jälkeen näin pitkään..), etten niidenkään vuoksi pystynyt nukkumaan kuin istualtaan nojatuolissa.
Ehkäpä "ystäväsi" tosiaan tarvitsisi parin päivän vapaan vauvasta. Miehen kanssa hotelliviikonloppua viettämään (saisi nukkua vaikka koko viikonlopun) ja vauva hoitoon läheisille. Kyllä sitä sitten alkaa kova ikävä vaivaamaan
Minusta on turha alkaa moralisoimaan toisten käytöstä, tuskin tiedät kuitenkaan oikeasti kovinkaan tarkasti, kuinka asiat ovat menneet. Olet ehkä nähnyt hänet kaupassa ja auton ratissa ja annat täällä ymmärtää, että hän teki sitä jatkuvasti jne. Ehkä hän kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja siksi toimi lapsen synnyttyä kuten toimi. Mistäpä sitä tietää. Välillä olisi parempi, että ihmiset keskittyisivät OMIIN asioihinsa, eivätkä kyttäisi ja moralisoisi toisten tekemisiä.
Eniten kirjoituksessasi kuitenkin ihmetyttää se, että sinusta ystäväsi käytös on erityisen paheksuttavaa siksi, että lapsi on saanut alkunsa hoidoilla. Sinustako on siis ok, että "vahingossa" tai yleensä luomusti saanutta lasta voi kyllä kohdella kaltoin, mutta kun lapsi on oikein hoidoilla tehty, tällainen käytös on jotenkin erityisen paheksuttavaa. Että jos lapsi tehdään hoidoilla, se tarkoittaa, että "pitää pakolla saada itsensä raskaaksi" ja sen jälkeen ei sitten tosiaan saa esim. olla väsynyt tai sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen vaan täytyy olla oikein malliäiti kaikin puolin.
Ehkä et itse ole kovin hyvä ystävä, kun tuolla tavalla arvostelet "ystäväsi" toimintaa täällä keskustelupalstalla. Oikea ystävä juttelisi ystävänsä kanssa suoraan ja tarjoaisi apua, jos äiti ei jaksa hoitaa lastaan.
Vaikuttaisi tämä ystäväsi vielä melko vastuuntunnottomalta tyypiltä. Jospä hän on tottunut elämässään kaiken saamaan mitä haluaa. Vastuu lapsesta on suuri ja monelle nykyihmiselle outo ja vieras asia ja moni kokeekin ettei kykene tähän vaativaan tehtävään.
Itse sain lapseni kauan ja hartaasti kaivattuina, kasvaminen äitiyteen on ollut melko luontevaa, onneksi on mies ollut tukena ja apuna.
Nämä ovat niitä asioita joita ei voi ymmärtää, millä perusteellä ja kriteereillä lapsia jaetaan, joku juoppo huumeiden käyttäjä voi tulla raskaaksi vahingossa ja terveellisiä elämäntapoja noudattava tasapainoisessa parisuhteessa elävä ei onnistu tulemaan sitten millään raskaaksi.
Ystäväsi kuitenkaan ei ollut juoppo huumeiden käyttäjä, ehkä hän vain on 70-luvun lellitty vapaan kasvatuksen tulos, joka on tottunut helppoon elämään ja saamaan mitä haluaa. Sivusta katsojana tuntuu väärältä miksi tälläisille annetaan lapsi joka ei sitä osaa tarpeeksi arvostaa. Ehkä lapsi on hänelle kasvun paikka ja jonain päivänä hän osaa iloita ja nauttia lapsestaan.