mistä aattelisitte johtuvan remmissä räyhäämisen? Varsin yleistä taitaa olla, mutta olisi mielenkiintoista kuulla eri näkemyksiä asiasta.
remmiräyhääjä
mistä moinen tapa?
5968
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
monet omistajat vain odottavat mitä koiransa tekee.
Tottakai se rähisee sukukypsäksi tultuaan. Varsinkin saman sukupuolen edustajille.
Jos omistjaa huolehtisi asioista, niin koiran ei tarvitsisi.
Minä KIELLÄN koiraani ennen kuin se edes aloittaa tuon käytöksen.
Se tietää ett jos toinen koira kävelee kadulla, se ei kuulu SILLE vaan minulle jos kuuluu kenellekään.
Sanon koiralle että et tee niin. Oli sana sitten EI , SAATANA, PERKELE, TAI VITTU.
Mutta koira ei minun kävelemistäni hallitse,
HUOM: Ikinä en ole koiraani lyönyt. Eikä se minua.
Pennusta asti olen tehnyt selväksi hellästi, mutta selvästi, että remmissä kun olet niin et kommentoi toisia koiria piste.
Jos annan luvan niin mene, mutta silloin hallittu tilanne ja molemmat irti. Mutta ei jos toinen koira kiinni. En ikinä päästä omaani sen kimppuun.
Sinänsä olen kyllä sitä mieltä että "yksi vastaus" kirjoitus oli aivan täyttä asiaa, HYVÄ :D
Mutta niin, ensimäinen koirani (tuli minulle aikuisena) onnistui vahingossa säikyttämään koiria kovasti pelkäävän naapurin (siis todellakin tämä säikytys oli koiraltakin vahinko). Teinipiskin Ego sai tästä välikohtauksesta mahtiannoksen lannoitetta ja kasvoi aivan mahdottomaksi. Minä kun en (heti alkuunsa) tiennyt mitä tehdä, rähjääminen lisääntyi ja lisääntyi ja koitui pahaksi ongelmaksi (kunnes hankin apua ongelmaani ja pistin koiran kulkemaan nätisti ja ihmisiä/muita koiria pelottelematta).
Tämä rähjäys johtui siis vain siitä että koira yksinkertaisesti nautti siitä kun onnistui jonkun rassukan säikäyttämään. Meillä oli myös "lieviä" johtajuusongelmia.
Toinen rähjääjä meillä on myöskin nuorena "aikuisena" meille tullut koira. Tämä ei ole pentuna päässyt tutustumaan muihin koiriin, vaan päinvastoin omistaja on suhtautunut koiraan liian "suojelevasti". Koiran sosiaaliset taidot ovat puutteelliset. Meille tullessaan tämä koira ei osannut ollenkaan suhtautua muihin koiriin, vaan piilotteli meidän (ihmisten) takana ja rähjäsi sieltä. Muut koiramme eivät tietenkään siedä moista uhoajaa, joten nuori herra sai kyytiä (en tiedä oliko ihan hyvä juttu sekään). Nyttemmin poika on oppinut jo vähän leikkimään meidän koiriemme kanssa, mutta vieraille koirille pyrkii rähjäämään. Hyvin nopeasti oppi kuitenkin olemaan esim. treenikentällä noteeraamatta muita koiria, ja keskittymään ohjaajaansa. Koitetaan nyt sosiaalistaa koiraa koirapuistossa käymällä, mutta saa nyt nähdä auttaako.
Minun kokemukseni rähjäävistä koirista rajoittuu siis näihin kahteen syyhyn: Koiran liian iso ego, ja toisaalta päinvastoin koiran epävarmuus.
MOLEMMAT ongelmat ovat kuitenkin johtajuusongelmia. Kun koira luottaa omistajansa johtajuustaitoon tarpeeksi, sen ei tarvitse edes pelon vuoksi rähjätä. Molemmissa tapauksissa jämäkkä asenne ja päättäväisyys siitä että "sinä et vastaantulijoille auo päätäsi" ovat poistaneet ongelman.
Sinänsä olisi kyllä SILTI ihan kiva saada tälle nuorelle miehelle positiivisia kokemuksia MUKAVISTA koirista, jospas tuo tajuaisi etteivät vieraat koirat oikeasti ole niin ilkeitä. Niin, siis niitä positiivisia kokemuksia uudesta tuttavuudesta ei ole tähän mennessä kertynyt yhtään :(
Koira voi räyhätä joko uhoillakseen tai pelkoaan. Riippuen kummasta syystä mekkaloidaan, että miten käytökseen tulisi puuttua. Eipä tietenkään pitäisi päästää asioita sille mallille ollenkaan.
: kasvatuksen puutteesta. Koira ei räyhää remmissä kellekään eikä millekään, jos se on koulutettu kunnolla ja sille on kerrottu selkeästi, mikä on sallittua ja mikä ei. Ei se mitään avaruustiedettä ole.
Oletteko muuten huomanneet koskaan että ne joilla on huonotapaiset koirat ovat useimmiten myös niitä joiden kersat on kulmakunnan kauhuja!
No sehän oli mielenkiintoinen vastaus!!
Minä omistan itse remmiräyhääjän..
Syytä on tässä jo useampi vuosi mietitty ja kaikki keinot kokeiltu.. Syitä jotka olettaisin, monet teokset kahlattuani, olevan useampia..Todennäköisin syy on se että koira puistossa tämän uroksen kimppuun pääsi pari eri kertaa isompi uros koira.VAIKKA olin varoen lähestynyt ja varmistanut leikkikavereiden suhtautumisen pentuun,eipä ne kullan murut olleetkaan niin sosiaalisia kuin mitä omistajat luulivat!ottivat ja hyökkäsivät..No minä maksan nyt sit siitä!Meillä koira pelkää isompia vastaan tulijoita ja ainoana ajatuksena on: hyökkäys on paras puolustus!Pienemmille uroksille säkä pystyssä murisee ja näkyy oikein kun ego kohoaa..
Nyt sitten koetetaan siedätyshoitoa ja käydään tokokursseilla ihan vaan mukana olemassa ja pikkuhiljaa näyttää tepsivän vaikka kyseessä on jo kohta 6 vuotias koira..nyt kokeiluun otettiin myös kuonopanta kontaktin tehostamiseksi..testing testing..
Toinen koira on aivan lunkisti ohi kulkevia koirakoita kohtaan(en siis ole päästänyt pentua kopioimaan vanhemmalta tätä käytöstä..)
Lapsikin meillä on vallan kiltti tapaus ja hyvä käytöksinen(todistetusti muuallakin kuin kotona) vaikka on jo 5v. ei siis ole niitä kulmakunnan kauhuja ja koulutus lapselle tehty samaan aikaan kun vanhemmalle koiralle.Eikä ole tarvinnut väkivaltaa käyttää kumpaakaan..
Aina on toivoa