Mikä meidän

Kaikki mitä mainitsit on mielestäni täyttä totta.

Silloin kun itse olin nuori olivat työnäkymät hyvät ja mahdollisuudet jatkuviin työsuhteisiin. Silloin ei kuuna päivänä olisi voinut kuvitellakaan, että asiat muuttuisivat niin kuin ne ovat tehneet.

Nykyään ei ole asiaa edes koputella työpaikkojen ovia, jos et ole käynyt ammattikoulua. Ammattikoulusta ei näemmä edes valmistu mihinkään ammattiin, vaan vaaditaan vielä lisäksi työkokemusta. Työt saattavat olla pätkätöitä ja sesonkiluonteisia ja sen tyyppisiin alan töihin otetaan herkästi korkeakoulujen / lukion opiskelijoita. Nuoret kyllä tietävät, mikä on ns.hanttihomma niin kuin me vanhemmatkin tiedetään. Revitään kaikki irti minimaalisella tuntipalkalla ja kesälomia ei sitten tipu tai teet ne omalla kustannuksella.

Työllisyyskurssit ovat jo niin vanha juttu, että saisivat keksiä uuden tavan pistää ihmisiä matalaksi. Nuoriso on kyllä tietoinen tästäkin jippoilusta ilman meidän vanhempien infotilaisuutta.

Nuoriso kaipaa varmuutta ja mahdollisuutta elää jatkossakin ja ei ihme, etteivät suostu olemaan pelinappuloita. Nuoriso myös haistaa, ettei tyvestä - latvaan ura enää toteudu, vaan on luettava ainakin puolielämää, että edes jonkin "tittelitodistuksen" saisi kouraansa ja siltikin on epävarmaa tulevaisuus ja ne opintolainatkin on maksettava. Elämään on tullut myös niitä uusia rahareikiä, mitä ei meidän elämän nuoruudessa ollut.

Turhaa ja ikävää on syyllistää vanhempia aina nuorison pahoinvoinnista, koska meidänkin on ollut pakko pitää leivänsyrjästä kiinni ja joskus ihan pakolla lastenkin ajasta ottaen.

Vuodatusta hmm, ehkä joku vaan nostaa olkapäitään, mutta huomioitavaa on tässä se, että olemmeko me keskustelijat samasta yhteiskuntaluokasta ?

-kaunoputki kirjoitti:

Kaikki mitä mainitsit on mielestäni täyttä totta.

Silloin kun itse olin nuori olivat työnäkymät hyvät ja mahdollisuudet jatkuviin työsuhteisiin. Silloin ei kuuna päivänä olisi voinut kuvitellakaan, että asiat muuttuisivat niin kuin ne ovat tehneet.

Nykyään ei ole asiaa edes koputella työpaikkojen ovia, jos et ole käynyt ammattikoulua. Ammattikoulusta ei näemmä edes valmistu mihinkään ammattiin, vaan vaaditaan vielä lisäksi työkokemusta. Työt saattavat olla pätkätöitä ja sesonkiluonteisia ja sen tyyppisiin alan töihin otetaan herkästi korkeakoulujen / lukion opiskelijoita. Nuoret kyllä tietävät, mikä on ns.hanttihomma niin kuin me vanhemmatkin tiedetään. Revitään kaikki irti minimaalisella tuntipalkalla ja kesälomia ei sitten tipu tai teet ne omalla kustannuksella.

Työllisyyskurssit ovat jo niin vanha juttu, että saisivat keksiä uuden tavan pistää ihmisiä matalaksi. Nuoriso on kyllä tietoinen tästäkin jippoilusta ilman meidän vanhempien infotilaisuutta.

Nuoriso kaipaa varmuutta ja mahdollisuutta elää jatkossakin ja ei ihme, etteivät suostu olemaan pelinappuloita. Nuoriso myös haistaa, ettei tyvestä - latvaan ura enää toteudu, vaan on luettava ainakin puolielämää, että edes jonkin "tittelitodistuksen" saisi kouraansa ja siltikin on epävarmaa tulevaisuus ja ne opintolainatkin on maksettava. Elämään on tullut myös niitä uusia rahareikiä, mitä ei meidän elämän nuoruudessa ollut.

Turhaa ja ikävää on syyllistää vanhempia aina nuorison pahoinvoinnista, koska meidänkin on ollut pakko pitää leivänsyrjästä kiinni ja joskus ihan pakolla lastenkin ajasta ottaen.

Vuodatusta hmm, ehkä joku vaan nostaa olkapäitään, mutta huomioitavaa on tässä se, että olemmeko me keskustelijat samasta yhteiskuntaluokasta ?

Lue lisää

Kolme ammattia minäkin olen lukenut, että edes joten kuten olen saanut itseni ja lapseni elätettyä. Kokopäiväisiä opintoja välillä ja ammattiin valmistuvaa koulutusta (ei oppisopimus vaan monimuoto) työnlomassa, päivät töissä ja illat koulussa, välillä velaksi työharjottelu jaksoja muutamia kuukausia kokopäiväisenä. Yksinhuoltajana pätkätöitä ja sijaisuuksia.Ihme että lapsen sain kasvatettua kunnon kansalaiseksi.

Tällä hetkellä minulla on toki tilanne vakaa sikäli, että on vakituinen työ ja riittävä palkka. Ainoa ongelma, että asiakkaani kasvavat ulos muutaman vuoden sisällä ja sitten on löydettävä uusia asiakkaita...

Ja oikeasti olen sitä mieltä että en toivo kenellekään näin suurta urakkaa mitä itse olen tehnyt vain oman toimeentulemisen vuoksi.

Olen sitä mieltä, että ihmisen tulisi saada jokapäiväinen leipänsä helpommalla, mitä se on itsellä ollut.

-kaunoputki kirjoitti:

Kaikki mitä mainitsit on mielestäni täyttä totta.

Silloin kun itse olin nuori olivat työnäkymät hyvät ja mahdollisuudet jatkuviin työsuhteisiin. Silloin ei kuuna päivänä olisi voinut kuvitellakaan, että asiat muuttuisivat niin kuin ne ovat tehneet.

Nykyään ei ole asiaa edes koputella työpaikkojen ovia, jos et ole käynyt ammattikoulua. Ammattikoulusta ei näemmä edes valmistu mihinkään ammattiin, vaan vaaditaan vielä lisäksi työkokemusta. Työt saattavat olla pätkätöitä ja sesonkiluonteisia ja sen tyyppisiin alan töihin otetaan herkästi korkeakoulujen / lukion opiskelijoita. Nuoret kyllä tietävät, mikä on ns.hanttihomma niin kuin me vanhemmatkin tiedetään. Revitään kaikki irti minimaalisella tuntipalkalla ja kesälomia ei sitten tipu tai teet ne omalla kustannuksella.

Työllisyyskurssit ovat jo niin vanha juttu, että saisivat keksiä uuden tavan pistää ihmisiä matalaksi. Nuoriso on kyllä tietoinen tästäkin jippoilusta ilman meidän vanhempien infotilaisuutta.

Nuoriso kaipaa varmuutta ja mahdollisuutta elää jatkossakin ja ei ihme, etteivät suostu olemaan pelinappuloita. Nuoriso myös haistaa, ettei tyvestä - latvaan ura enää toteudu, vaan on luettava ainakin puolielämää, että edes jonkin "tittelitodistuksen" saisi kouraansa ja siltikin on epävarmaa tulevaisuus ja ne opintolainatkin on maksettava. Elämään on tullut myös niitä uusia rahareikiä, mitä ei meidän elämän nuoruudessa ollut.

Turhaa ja ikävää on syyllistää vanhempia aina nuorison pahoinvoinnista, koska meidänkin on ollut pakko pitää leivänsyrjästä kiinni ja joskus ihan pakolla lastenkin ajasta ottaen.

Vuodatusta hmm, ehkä joku vaan nostaa olkapäitään, mutta huomioitavaa on tässä se, että olemmeko me keskustelijat samasta yhteiskuntaluokasta ?

Lue lisää

jo puutetta, - mutta kelpaako ne ns. paskatyöt enää nuorille, se onkin jo eri juttu.

Vrt. prekariatismi..

-kaunoputki kirjoitti:

Kaikki mitä mainitsit on mielestäni täyttä totta.

Silloin kun itse olin nuori olivat työnäkymät hyvät ja mahdollisuudet jatkuviin työsuhteisiin. Silloin ei kuuna päivänä olisi voinut kuvitellakaan, että asiat muuttuisivat niin kuin ne ovat tehneet.

Nykyään ei ole asiaa edes koputella työpaikkojen ovia, jos et ole käynyt ammattikoulua. Ammattikoulusta ei näemmä edes valmistu mihinkään ammattiin, vaan vaaditaan vielä lisäksi työkokemusta. Työt saattavat olla pätkätöitä ja sesonkiluonteisia ja sen tyyppisiin alan töihin otetaan herkästi korkeakoulujen / lukion opiskelijoita. Nuoret kyllä tietävät, mikä on ns.hanttihomma niin kuin me vanhemmatkin tiedetään. Revitään kaikki irti minimaalisella tuntipalkalla ja kesälomia ei sitten tipu tai teet ne omalla kustannuksella.

Työllisyyskurssit ovat jo niin vanha juttu, että saisivat keksiä uuden tavan pistää ihmisiä matalaksi. Nuoriso on kyllä tietoinen tästäkin jippoilusta ilman meidän vanhempien infotilaisuutta.

Nuoriso kaipaa varmuutta ja mahdollisuutta elää jatkossakin ja ei ihme, etteivät suostu olemaan pelinappuloita. Nuoriso myös haistaa, ettei tyvestä - latvaan ura enää toteudu, vaan on luettava ainakin puolielämää, että edes jonkin "tittelitodistuksen" saisi kouraansa ja siltikin on epävarmaa tulevaisuus ja ne opintolainatkin on maksettava. Elämään on tullut myös niitä uusia rahareikiä, mitä ei meidän elämän nuoruudessa ollut.

Turhaa ja ikävää on syyllistää vanhempia aina nuorison pahoinvoinnista, koska meidänkin on ollut pakko pitää leivänsyrjästä kiinni ja joskus ihan pakolla lastenkin ajasta ottaen.

Vuodatusta hmm, ehkä joku vaan nostaa olkapäitään, mutta huomioitavaa on tässä se, että olemmeko me keskustelijat samasta yhteiskuntaluokasta ?

Lue lisää

mutta nyt on mentävä pois koneen äärestä.
Vastaan myöhemmin.

Ihan samaa olen miettinyt mielessäni minäkin.
Joku hätähuutohan se kuulema on. Mutta mikä? En oikein ymmärrä. Mikä hätä näillä nuorilla oikein on? Heillähän on kaikkea, heillä on kaikki mahdollisuudet. Heistä voi tulla mitä vaan, voi rauhassa opiskella ja toteuttaa itseään. Tietenkin jos on mielenterveysongelma niin siihen täytyy saada apua. Mutta miksi niitä ongelmia on niin pirun monella? Vai onko ihmiset "muuten vaan vinksahtaneet". Ajatusmaailma liian suppea, minäkeskeinen. Mikä osuus telkkarilla ja peleillä on tässä sopassa?
Jos toiselta riistää hengen se on lopullista. Se seuraa mukana loppuelämän. Pitäisi tajuta että siinä tuhoaa monen ihmisen elämän samalla kertaa.

ole varmaan.Se nuoren surmaaminen.Kyllä sitä ennen nuori on oireillut jo ties kuinka monta vuotta.Eivät he myöskään tunteettomia ole.Ahdistusta ja pelkoa ovat tunteneet varmaan vuosikaudet.Teko on seuraus ei syy.Mistä?Olemme aikaisemminkin keskustelleet vähän samasta aiheesta.Itse eri nikillä.Perusturvallisuuden puuttumisesta.Nuorilta vaaditaan nykyisin liian paljon ja liian varhain.Moni heistä on vielä arka ja pelokas lapsi kaivaten kuitenkin aikuisen huolenpitoa.Nykyisin on kaikki tehty "liian hienoksi".On koulukuraattoreita,opinto-ohjaajia ym.joilla kieltämättä on hyvä koulutus mutta terve maalaisjärki puuttuu.Tuohon maalaisjärkeen juuri kuuluu nuoren välittäminen.Itse nämä asiantuntijat ovat herkästi lääkkeitä määräämässä.Miksei kukaan määrää rakkautta?En puolusta rikosta,mutta sen sijaan että tuomitsisimme pitäisi löytyä keinoja torjumaan nämä ikävät seuraukset.Kahden jo aikuisen Lapsen äitinä olen huomannut että nuoret ovat hyvin alttiita ottamaan vastaan rakkautta ja hyväksyntää.Osan ottoni uhrien vanhemmille ja omaisille.Myös näiden tekijöiden vanhemmille ja omaisille.Menettiväthän hekin tavallaan Lapsensa jotka ovat tämän pahoinvoivan hyvinvointi valtion uhreja!

harmaaenkeli kirjoitti:

ole varmaan.Se nuoren surmaaminen.Kyllä sitä ennen nuori on oireillut jo ties kuinka monta vuotta.Eivät he myöskään tunteettomia ole.Ahdistusta ja pelkoa ovat tunteneet varmaan vuosikaudet.Teko on seuraus ei syy.Mistä?Olemme aikaisemminkin keskustelleet vähän samasta aiheesta.Itse eri nikillä.Perusturvallisuuden puuttumisesta.Nuorilta vaaditaan nykyisin liian paljon ja liian varhain.Moni heistä on vielä arka ja pelokas lapsi kaivaten kuitenkin aikuisen huolenpitoa.Nykyisin on kaikki tehty "liian hienoksi".On koulukuraattoreita,opinto-ohjaajia ym.joilla kieltämättä on hyvä koulutus mutta terve maalaisjärki puuttuu.Tuohon maalaisjärkeen juuri kuuluu nuoren välittäminen.Itse nämä asiantuntijat ovat herkästi lääkkeitä määräämässä.Miksei kukaan määrää rakkautta?En puolusta rikosta,mutta sen sijaan että tuomitsisimme pitäisi löytyä keinoja torjumaan nämä ikävät seuraukset.Kahden jo aikuisen Lapsen äitinä olen huomannut että nuoret ovat hyvin alttiita ottamaan vastaan rakkautta ja hyväksyntää.Osan ottoni uhrien vanhemmille ja omaisille.Myös näiden tekijöiden vanhemmille ja omaisille.Menettiväthän hekin tavallaan Lapsensa jotka ovat tämän pahoinvoivan hyvinvointi valtion uhreja!

Lue lisää

siinäpä se villakoiran ydin.., missä se rakkaus piileksii..

Onkohan nyky lapsi täysin hylätty yhteiskunnan käsiin, - ensin päivähoitoon, sitten esikouluun, sitten kouluun, koulukuraattoreille, erityisopettajille..missä ne vanhemmat, - viekö työ ja tietyn elintason eteen tehtävä aherrus heidät lapsilta..jää vain ympäröivien vaikutuspiirin "kasvatus", lapsi selviää tervejärkiseksi aikuiseksi "vain" hyvällä tuurilla...liian suuri hinta elintasolle..

Vai onko näissä järjettömissä teoissa takana liiaksi pettymyksiltä suojeltu lapsi, - hän on saanut kaiken mitä ikinä on älynnyt haluta, ja sitten jos esim. tyttöystävä jättää, pettymys on niin suuri ettei poika pääse tapahtuneesta yli, - ei hyväksy tapahtunutta terveesti suremalla, vaan tappaa...

Vai onko se sairaasti ylemmyyden tuntoisen "lapsen" tekosia...en tiedä, mutta jokin on pielessä ja pahasti..

Pirrejuupas kirjoitti:

siinäpä se villakoiran ydin.., missä se rakkaus piileksii..

Onkohan nyky lapsi täysin hylätty yhteiskunnan käsiin, - ensin päivähoitoon, sitten esikouluun, sitten kouluun, koulukuraattoreille, erityisopettajille..missä ne vanhemmat, - viekö työ ja tietyn elintason eteen tehtävä aherrus heidät lapsilta..jää vain ympäröivien vaikutuspiirin "kasvatus", lapsi selviää tervejärkiseksi aikuiseksi "vain" hyvällä tuurilla...liian suuri hinta elintasolle..

Vai onko näissä järjettömissä teoissa takana liiaksi pettymyksiltä suojeltu lapsi, - hän on saanut kaiken mitä ikinä on älynnyt haluta, ja sitten jos esim. tyttöystävä jättää, pettymys on niin suuri ettei poika pääse tapahtuneesta yli, - ei hyväksy tapahtunutta terveesti suremalla, vaan tappaa...

Vai onko se sairaasti ylemmyyden tuntoisen "lapsen" tekosia...en tiedä, mutta jokin on pielessä ja pahasti..

Lue lisää

Asian ytimeen!
Pumpulissa kasvaneet lapset eivät kestä minkäänlaisia vastoinkäymisiä! Jos jotain sattuu niin heti ollaan hakemassa jonkinmoista kriisiapua, ei edes yritetä selvitä omin voimin. Siis kaiken voi sälyttää toisten niskaan.

Mitä taas tulee siihen mitä joku kirjoitti, että vaaditaan liikaa liian nuorena. olen ihan päinvastaista mieltä asiasta. Itse olen muuttanut pois kotoa seitsemantoista vuotiaana ja siitä lähtien tehnyt töitä ja elättänyt itseni. Jos jokainen nuori elättäisi itse itsenä niin siinä olis haastetta ihan tarpeeksi.

Oliko meidän vanhemmilla aikaa olla lastensa kanssa? Ei ollut. Mutta lapset kasvoi siinä sivussa, töitä tehdessä. Nyt pitää antaa lapsille ns. "laatuaikaa"! Ja silti ollaan aina vaan syyllistämässä vanhempia. On toki niitäkin jotka eivät välitä tai ovat välinpitämättömiä. Mutta paljon on ihan tavallisia ja tosissaan lastensa parasta yrittäviä vanhempia jotka joutuvat syyllistetyiksi ihan turhaan.

Kun joku olis niin viisas että osaisi neuvoa mitä pitäisi tehdä. Pitäisikö ottaa entiset kasvatuskeinot käyttöön...

piive kirjoitti:

Asian ytimeen!
Pumpulissa kasvaneet lapset eivät kestä minkäänlaisia vastoinkäymisiä! Jos jotain sattuu niin heti ollaan hakemassa jonkinmoista kriisiapua, ei edes yritetä selvitä omin voimin. Siis kaiken voi sälyttää toisten niskaan.

Mitä taas tulee siihen mitä joku kirjoitti, että vaaditaan liikaa liian nuorena. olen ihan päinvastaista mieltä asiasta. Itse olen muuttanut pois kotoa seitsemantoista vuotiaana ja siitä lähtien tehnyt töitä ja elättänyt itseni. Jos jokainen nuori elättäisi itse itsenä niin siinä olis haastetta ihan tarpeeksi.

Oliko meidän vanhemmilla aikaa olla lastensa kanssa? Ei ollut. Mutta lapset kasvoi siinä sivussa, töitä tehdessä. Nyt pitää antaa lapsille ns. "laatuaikaa"! Ja silti ollaan aina vaan syyllistämässä vanhempia. On toki niitäkin jotka eivät välitä tai ovat välinpitämättömiä. Mutta paljon on ihan tavallisia ja tosissaan lastensa parasta yrittäviä vanhempia jotka joutuvat syyllistetyiksi ihan turhaan.

Kun joku olis niin viisas että osaisi neuvoa mitä pitäisi tehdä. Pitäisikö ottaa entiset kasvatuskeinot käyttöön...

Lue lisää

ettei meitä välttämättä paijailtu pahemmin, mutta kai meillä se perusturvallisuus kuitenkin oli, kun saatiin olla ja kasvaa siinä kotona vanhempien kanssa töitä tehen..

Hellyyttä ei kai osannut kaivatakaan, kun sitä ei ollut sen kummemin, - mie ainakaan muista mitään sylissä olemisia tai muita semmoisia.., mutta en tiedä jos millainen olisin jos olisin saanut kasvaa rakastavassa ilmapiirissä, huonompi vai perempi..mutta näitä on turha tietenkin märehtiä, kun ei ne johda mihinkään.

Ehkä on ollut hyväksikin, olen kosrvannut, tai yrittänyt korvata kokemani omille lapsilleni..eli olen tiedostanut kummiskin olleen..

piive kirjoitti:

Asian ytimeen!
Pumpulissa kasvaneet lapset eivät kestä minkäänlaisia vastoinkäymisiä! Jos jotain sattuu niin heti ollaan hakemassa jonkinmoista kriisiapua, ei edes yritetä selvitä omin voimin. Siis kaiken voi sälyttää toisten niskaan.

Mitä taas tulee siihen mitä joku kirjoitti, että vaaditaan liikaa liian nuorena. olen ihan päinvastaista mieltä asiasta. Itse olen muuttanut pois kotoa seitsemantoista vuotiaana ja siitä lähtien tehnyt töitä ja elättänyt itseni. Jos jokainen nuori elättäisi itse itsenä niin siinä olis haastetta ihan tarpeeksi.

Oliko meidän vanhemmilla aikaa olla lastensa kanssa? Ei ollut. Mutta lapset kasvoi siinä sivussa, töitä tehdessä. Nyt pitää antaa lapsille ns. "laatuaikaa"! Ja silti ollaan aina vaan syyllistämässä vanhempia. On toki niitäkin jotka eivät välitä tai ovat välinpitämättömiä. Mutta paljon on ihan tavallisia ja tosissaan lastensa parasta yrittäviä vanhempia jotka joutuvat syyllistetyiksi ihan turhaan.

Kun joku olis niin viisas että osaisi neuvoa mitä pitäisi tehdä. Pitäisikö ottaa entiset kasvatuskeinot käyttöön...

Lue lisää

asian ytimeen.Ei tämän päivän nuoret elä pumpulissa.Ei kenenkään tarvitse selvitä yksin vaikeuksista,sitä varten on vanhemmat.Ovatko vanhemmat antamassa apua?Sanoit että olet päin vastaista mieltä kuin minä,joka kirjoitin että nuorilta vaaditaan liikaa ja liian varhain.Sinä vetosit taas siihen omaan nuoruuteesi johon ei ole enää paluuta.Nyt eletään tätä päivää ja tätä aikaa.Itse olen kyllä vahvasti sitä mieltä että ensi sijainen vastuu on vanhemmilla.En syyllistä.Tiedän että välittävienkin lapset erehtyvät.Jäin erotessamme kahden esi-murros ikäisen lapsen yh-huoltajaksi.Meillä ei ollut yhteishuoltajuutta.(ex-mieheni ei halunnut)Meni vuosikausia että lapset kävi koulua minä töissä.Illat vietin kotona lasten kavereiden yleensä vieraillessa ja yöpyessä meillä.Tiesin lasten menot,kotiintulo ajoista pidettiin kiinniym.En koskaan ole ollut uraputki ihminen tein töitä sen että pärjättiin omillamme.Moni ihmetteli miten jaksoin"aina"olla kotona,se ei minulle ollut ongelma vaan muille.Lapsistani kasvoi tasapainoisia työtäpelkäämättömiä aikuisia.Kerron tämän siksi kun hiukan "halventaen" puhutaan siitä laatuajasta.En tiedä sitten oliko se laatuaikaa vai mitä?Olen usein jälkeenpäin ajatellut asian niin että lapsillani oli ehkä se perusturvallisuus sillä heillä oli äiti aina saatavilla ja lähellä jos tarvetta oli.Nyt on itselläni aikaa vaikka kuinka paljon ja hyvä omatunto lasten takia,joten kyllä se laatuaika on lapselle siunaukseksi.Tämä on vain oma mielipiteeni.

harmaaenkeli kirjoitti:

asian ytimeen.Ei tämän päivän nuoret elä pumpulissa.Ei kenenkään tarvitse selvitä yksin vaikeuksista,sitä varten on vanhemmat.Ovatko vanhemmat antamassa apua?Sanoit että olet päin vastaista mieltä kuin minä,joka kirjoitin että nuorilta vaaditaan liikaa ja liian varhain.Sinä vetosit taas siihen omaan nuoruuteesi johon ei ole enää paluuta.Nyt eletään tätä päivää ja tätä aikaa.Itse olen kyllä vahvasti sitä mieltä että ensi sijainen vastuu on vanhemmilla.En syyllistä.Tiedän että välittävienkin lapset erehtyvät.Jäin erotessamme kahden esi-murros ikäisen lapsen yh-huoltajaksi.Meillä ei ollut yhteishuoltajuutta.(ex-mieheni ei halunnut)Meni vuosikausia että lapset kävi koulua minä töissä.Illat vietin kotona lasten kavereiden yleensä vieraillessa ja yöpyessä meillä.Tiesin lasten menot,kotiintulo ajoista pidettiin kiinniym.En koskaan ole ollut uraputki ihminen tein töitä sen että pärjättiin omillamme.Moni ihmetteli miten jaksoin"aina"olla kotona,se ei minulle ollut ongelma vaan muille.Lapsistani kasvoi tasapainoisia työtäpelkäämättömiä aikuisia.Kerron tämän siksi kun hiukan "halventaen" puhutaan siitä laatuajasta.En tiedä sitten oliko se laatuaikaa vai mitä?Olen usein jälkeenpäin ajatellut asian niin että lapsillani oli ehkä se perusturvallisuus sillä heillä oli äiti aina saatavilla ja lähellä jos tarvetta oli.Nyt on itselläni aikaa vaikka kuinka paljon ja hyvä omatunto lasten takia,joten kyllä se laatuaika on lapselle siunaukseksi.Tämä on vain oma mielipiteeni.

Lue lisää

sanastossani aikaa, jonka menevät vanhemmat ehtivät kiireisestä ajastaan pitkin hampain säästämään lapsilleen.

Minun mielestäni lapset kaipaavat vain aikaa, ei mitään ihme laatua, vain kiireetöntä lähelläoloa.
Ei sitä, että vilkuillaan koko ajan kelloon, kun kiireet painavat sieltä sun täältä, ja todellisuudessa haluttaisiin olla ihan muualla.