Voisimme vaikka muistella lapsuudenaikaisia leikkejä. En ole lukenut viestejä niin tarkkaan että eikö tästä olisi puhuttu jo aikaisemmin, mutta jos niin on niin ainahan voi muistella uudelleen.
Meilläpäin tytöt kesäisin "tekivät leikkejä". Eli tehtiin johonkin vajaan tai metsään tai mihin tahansa oma pieni koti, jossa sitten pidettiin kekkereitä. Tai sitten "pelattiin palloa". Pompotettiin kumipalloa seinään ja tehtiin siinä sitten erilaisia liikkeitä. Tai "hypättiin ruutua". Tai narua. Ja vaikka mitä kivaa.
En muista mitä pojat olisivat tehneet. Enimmäkseen olivat häiritsemässä tyttöjä ja usein rikkoivat meidän leikit tai piilottivat rakkaat nukkemme. Paljonhan he tietysti olivat uimassa ja potkimassa palloa ja sellaista.
Silloin ei ollut itsekseen liikkuvia härveleitä, vaan itse piti keksiä tekemiset. Ei meitä ainakaan koskaan "leikitetty", me osattiin itse. Onkohan lasten mielikuvitus kadonnut vuosien kuluessa?
Meilläpäin tytöt kesäisin "tekivät leikkejä". Eli tehtiin johonkin vajaan tai metsään tai mihin tahansa oma pieni koti, jossa sitten pidettiin kekkereitä. Tai sitten "pelattiin palloa". Pompotettiin kumipalloa seinään ja tehtiin siinä sitten erilaisia liikkeitä. Tai "hypättiin ruutua". Tai narua. Ja vaikka mitä kivaa.
En muista mitä pojat olisivat tehneet. Enimmäkseen olivat häiritsemässä tyttöjä ja usein rikkoivat meidän leikit tai piilottivat rakkaat nukkemme. Paljonhan he tietysti olivat uimassa ja potkimassa palloa ja sellaista.
Silloin ei ollut itsekseen liikkuvia härveleitä, vaan itse piti keksiä tekemiset. Ei meitä ainakaan koskaan "leikitetty", me osattiin itse. Onkohan lasten mielikuvitus kadonnut vuosien kuluessa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
En usko mielikuvituksen meidänkään leikkejä tehneen, ainakaan niitä missä oli säännöt. Eli kirkonrotta, kymmenen tikkua laudalla, pallopelit.
Silloin vain oli eri ikäisiä lapsia niin paljon naapurustossa, pihapiirissä, että pienemmät oppivat isommiltaan.
Olimmehan suuri joukko.
Kesäisin uiminen, ja olumpialaisten leikkiminen oli meillä aika yleistä, johtuen varmaan -52 kisoista. Meillä oli hienoja ulkolaisia nimiä ;)
Talvisin luistelu, hiihto ja mäenlasku oli hauskaa.
Lumilinnoja ja isoja käytäviä lumikasoihin kaivettiin.
Ja nämä isot lumihevoset joilla sitten hurjaa vauhtia ratsastettiin ja hypättiin esteitä.
Portin pieleen kasaantui talvisin iso (pienen ihmisen mielestä) lumikasa johon kaiverrettiin luola ja siellä sitten istuttiin ja hihitettiin kun aikuisia kulki ohi. Tietenkin he näkivät meidät mutta olivat muka aivan kummissaan että kuka hihittää.
nuo luolat? Me saimme elää "vaarallista" ja jännittävää lapsuutta.
Ei taida edes niitä kinoksia enää juuri olla, kun lumet kuljetetaan kiireellä heti pois, kun vähänkin isompi kumpare tulee.
Jos ajatellaan mitä kaikkea me lapsuudessamme leikimme, ihmetellä täytyy ettei suuremmassa määrin isoja vahinkoja sattunut.
Kiipeiltiin puissa, juostiin katoilla, kellareissa pimeässä. Ajeltiin fillareilla, ilman kypärää, ja lapset aikuisten pyörillä. Istumaan ei edes yltänyt, kun viiletettiin pitkin katuja. Hui!
Hypittiin mereen kalliolta, ja puusuksilla hyppyrimäestä alaslaskettiin. Koivuniemen herraahan suksien säpäleiksi menosta tosin seurasi.
tehtiin potkukelkoista juna ja laskettiin isoa mäkeä alas. Useimmin päädyttiin mukkelismakkelis ojaan. Pienistä kolhuista ei välitetty, vähän isommista puhalsi äiti pipin pois ja sitten jatkettiin.
luulin, että voi lentää, kun navetan vintiltä hyppää kuusenoksat käsissä ja viuhoo niitä. Onneksi en kokeillut. Mutta saippuakuplia puhallettiin olkipillillä ja ihailtiin värejä.
heittelin iltaisin Joulupukille osoitettuja toivelistoja kakluunin päälle. Aamulla ne oli poissa. Myöhemmin vanhempani kertoivat että oli melko hankala homma saada ne alas herättämättä minua.
talon ulkopuolelle pensaaseen, sieltä hävisivät. Jostain syystä muistan, kun kukko muni, jos oli ahkerasti lukenut. Useimmiten kirjan välissä oli sokeripala , harvemmin esim. karamelli.
oli kanoja, joten en olisi uskonut kukon munimiseen. Mutta joulusta vielä. Tonttuihin uskoin. Kerran jopa näin punaisen hiippalakin vilahtavan pensaan takaa. Vieläkin voin muistaa sen ihmeellisen tunteen.
Silloin olikaan!;)Miellä oli tapana hypätä lautaa.
Naapurissa asu jo isompia poikia ni ne piti saaha hyppäämään toseen päähän et lensi mahollisimman ylös;)Kilpaiku oli et kuka korkeemmalle lentää;)Hui hitsi nyt kun aattelee;)Pelottaa!;)