"Raiskaus on väistämätön uhka, joka naisten on otettava huomioon ja jonka olemassaolo heidän on hyväksyttävä, jos he aikovat poistua kodeistaan ja liikkua vapaasti. Jos sinut raiskataan, nouse ylös, dust yourself ja siirry seuraavaan asiaan. Ja jos se pelottaa liikaa, parempi pysyä äidin helmoissa ja keskittyä kynsien hoitoon."
Camille Paglia lienee kaikkein kiistanalaisin amerikkalaisfeministi.Hän esittää, että raiskausta tulisi pitää meidän tyttöjen elämään väistämättömästi kuuluvana riskinä.Miten mahtavan vapaata, arkista ajattelua. Niin, olimme olleet ulkona, paikassa joka ei ollut meille tarkoitettu. Niin, olimme jääneet henkiin, emmekä kuolleet.Niin, kuljimme yöllä minihameessa yksin, ilman miesseuraa, niin, olimme hölmöjä ja heikkoja, emme osanneet vetää jätkiä turpaan, olimme hauraita, sellaisia kuin tyttöjä on opetettu olemaan jonkun käydessä päälle.Meidän päälle oli käyty, mutta ensimmäistä kertaa ymmärsimme koko kuvion: Olimme lähteneet ulos, koska kotona oli tylsää. Olimme ottaneet riskin ja saaneet maksaa siitä, mutta sen sijaan että häpesimme eloonjääntiä, saatoimme päättää nousta pystyyn ja toipua parhaamme mukaan. Paglian ansiosta näimme itsemme sotureina, emme enää syypäinä, vaan tavallisina uhreina tilanteessa, jollaisiin saa varautua jos on nainen ja haluaa uskaltautua ulkomaailmaan. Paglia oli, ensimmäinen, joka ei suhtautunut raiskaukseen kamalana painajaisena, tabuna, ehdottoman kiellettynä tapahtumana. Hän käsitteli sitä poliittisena tilanteena, ilmiönä joka oli syytä oppia kestämään. Paglia keikautti kaiken päälaelleen: ei pitänyt enää kieltää tosiasioita eikä luhistua vaan tottua raiskauksen ajatukseen.
Virginie Despantes:King Kong tyttö
Mulle henkilökohtaisesti kolahti, kannattaa lukea koko kirja.
Camille Paglia lienee kaikkein kiistanalaisin amerikkalaisfeministi.Hän esittää, että raiskausta tulisi pitää meidän tyttöjen elämään väistämättömästi kuuluvana riskinä.Miten mahtavan vapaata, arkista ajattelua. Niin, olimme olleet ulkona, paikassa joka ei ollut meille tarkoitettu. Niin, olimme jääneet henkiin, emmekä kuolleet.Niin, kuljimme yöllä minihameessa yksin, ilman miesseuraa, niin, olimme hölmöjä ja heikkoja, emme osanneet vetää jätkiä turpaan, olimme hauraita, sellaisia kuin tyttöjä on opetettu olemaan jonkun käydessä päälle.Meidän päälle oli käyty, mutta ensimmäistä kertaa ymmärsimme koko kuvion: Olimme lähteneet ulos, koska kotona oli tylsää. Olimme ottaneet riskin ja saaneet maksaa siitä, mutta sen sijaan että häpesimme eloonjääntiä, saatoimme päättää nousta pystyyn ja toipua parhaamme mukaan. Paglian ansiosta näimme itsemme sotureina, emme enää syypäinä, vaan tavallisina uhreina tilanteessa, jollaisiin saa varautua jos on nainen ja haluaa uskaltautua ulkomaailmaan. Paglia oli, ensimmäinen, joka ei suhtautunut raiskaukseen kamalana painajaisena, tabuna, ehdottoman kiellettynä tapahtumana. Hän käsitteli sitä poliittisena tilanteena, ilmiönä joka oli syytä oppia kestämään. Paglia keikautti kaiken päälaelleen: ei pitänyt enää kieltää tosiasioita eikä luhistua vaan tottua raiskauksen ajatukseen.
Virginie Despantes:King Kong tyttö
Mulle henkilökohtaisesti kolahti, kannattaa lukea koko kirja.
Vastaukset 15
Vanhimmat
jeps, aina ku lähtee ulos pistää oman henkensä likoon. Mun elämä riippuu siitä, minkälaisella tuulella vastaan tuleva tyyppi on.
Onhan raiskaus siis väärin, mut et sä voi luottaa siihen et kaikki miehet sen tajuu.
Mua ei helposti raiskata, ku oon ulkona yleensä aina mun ison koiran kanssa, ja sillä on vahva suojeluvietti.
Eikä duuni matkojakaan tarvii yleensä tehä yxin ku mies vie ja hakee.
Mut tosiaan, ikinä et voi tietää millon joku avohoito potilas on unohtanu ottaa lääkkeensä ja iskee sut puukolla kuoliaax.
Tai tulee kouluun ampumaan kaikki matalax.
Ja jos sitä ajatusta kestä, että voi saada väkisin munaa tai päästä hengestään, kanzii todellakin jäädä himaan virkkaa piziä!
mies on siihe valmistautunu.
Mut toivottavasti nii ei käy sulle koskaan. Sä olit kuitenki Tiamat'ille iha avulias, eikä olis kiva etsä saisit hänen lopun.
se voi vaikka eka ampuu koiran.
Mitä sä tiedät Tiamatista? Eihän se oo kuollu tai mielisairaalassa?
Oot sä sama tyyppi joka vastas tonne prostu-palstalle?
Ettet vaa ite ois Tiamat?
Ennoo. Mä olin jonki aikaa siellä palstalla, rekatulla. Mä en vaa jaksanu jutella siellä. Muutenki mulla menee aika iha muuhu ku palstakeskusteluun.
Krisse
On hän on delannu. Ei ollu rikosta siinä, eikä muutakaan. Onnettomuus.
menin ekaa kertaa sanattomax.
Maksoin ravintolassa paukut kavereille näytin vielä,että rahaa on kyllä kun läksimme yöllä puiston poikki,ryöstivät miksen saanut pitää rahojani?????
Ajattelitko kasvattaa oman poikasi ajattelemaan noin?
Olikos tästä sitten tarkoitus jatkaa Despentesin "Pane mua!" kirjan ja elokuvan viitoittamaa tietä?
Paglia tuntuu tämän perusteella allekirjoittavan Susan Brownmillerin ajatuksen, että on keino jolla "kaikki miehet pitävät kaikkia naisia alistettuina".
Suurin osa raiskauksista muuten tapahtuu Suomessa parisuhteessa.
Paglia tuntuu tämän perusteella allekirjoittavan Susan Brownmillerin ajatuksen, että raiskaus on keino jolla "kaikki miehet pitävät kaikkia naisia alistettuina".
että asia on päinvastoin feministien uhreilla, naiset pitävät miehiä alistettuina, koska heillä on kusta päässä kymmeniä vuosia väkivaltakokemuksen jälkeen. Kuka sellaista haluaa?
Jokseenkin oikealta ajattelulta jostain syystä naisen kai odotetaan kärsivän raiskauksesta pitkään ja jos tapaus on julkinen niin myös näkyvästi.
Jos nainen ei käyttäydy tämän kaavan mukaan hän saanee kai helposti kevytkenkäisen ja välinpitämättömän naisen maineen.
Maailma on valitettavasti uhkia täynnä ja niistä vain opittava olemaan välittämättä ja kolauksen saatuaan on tosiaan vain syytä dust youre self and keep going menettely kohdallaan.Olen mies mutta raiskatuksi tulemisen mahdollisuus ei ole täysin olematon minunkaan kohdallani,yhtälailla minut voidaan hakata,ryöstää tia vaikka tappaa mutta eihän tuo saa rajoittaa elämää.Paglia on aivan oikeassa puhuessaan noin jos elämää pelkää on syytä jäädä aidin helmoihin ja sillä sipuli.
Minut on raiskattu, vedin jutun oikeuteen, voitin ja sain korvauksia henkisestä ja fyysisestä kivusta ja särystä. Mies sai ehdonalaista ja yhdyskuntapalvelua. Hän teki väärin, minä tein oikein. Hän maksaa teostaan.
Raiskaus ei ollut ainoa nimike, kyseessä oli myös törkeä pahoinpitely ja vapaudenriisto. Ja noita pahoinpitelyn jälkiä kannan kasvoillani ikuisesti. Arvet eivät haihdu eivätkä ainakaan nosta itsetuntoani. Henkinen puoli on vielä vaikeampi. Muistan harva se hetki tuon inhottavan miehen hikoilevan ja huohottavan päälläni, satuttavan minua, uhkaillen ja estävän minua liikkumasta. Kävin psykologilla mutta lopetin kun aloitin vakituisen seurustelusuhteen.
Suhteeni on muutoin normaali mutta seksiä ei voi kuvailla samoin. Olen saanut traumoja ja en kykene esim. orgasmiin seksin aikana. Pelkään rajuja otteita ja saatan mennä ihan lukkoon vaikka rakastan miesystävääni. Joskus raiskaus tulee mieleen kesken seksin ja en kykene jatkamaan. En voi olla hänen lähellään kun hän on humalassa. Pelkään muita miehiä niin paljon että menen aivan paniikkiin jos jään kahden miehen kanssa. Ja kadulla vastaantulevat epäilyttävät aina. En uskalla liikkua iltaisin yksin. Jos on pakko, liikuskelen ihmisvirtojen mukana jäämättä yksin.
Kannan tätä muistoa ikuisesti mielessäni, se tulee päivittäin ajatuksiini vaikka en haluaisi.
En ollut ennen heikko. Mutta pitkään kestänyt raiskaus ja vapaudenriisto, pahoinpitely, tappamisella uhkailu, pakottaminen.. Sellaisen jälkeen, olisitko itse normaali? Kunnioittaisitko ja arvostaisitko itseäsi kun karvot muusina ja alapää verta valuen raahaudut kotiin? Etkö muka soittaisi poliisille ja menisi lääkäriin? Menisi oikeuteen vaatimaan oikeuksiasi?
ETKÖ MENISI?!! MITÄ??!!!
*kasvot muusina. Ei nättiä jälkeä.
Vaatisin oikeuksiani ja ymmärrän tunteesi.Pointtini ei kuitenkaan ollut aivan siinä
Vaan se että on monia naisia joita olen itsekin tavannut ja ovat tehneet asiasta etukäteen jonkun peikon.
He puhuvat raiskatuksi tulemisen pelosta ja saattavat rajoittaa omaa elämäänsä raiskauksen pelossa ja tarkoitan nyt nimen omaan sellaisia naisia joille raiskaus on tapahtumana tuttu vain puheissa ja lehtien uutisoinneissa.
Toinen asia on se että jospa raiskattu nainen ei hautaudukkaan johonkin pelon,itsesäälin ja häpeän tunteisiin vaan jatkaa pystypäin elämäänsä saa hän uskoakseni osakseen raakaa kritiikkiä siitä ettei käyttäydy odotetun kaltaisesti ja leimautuu ties miksi.Tämäkin on varmaan omiaan laukaisemaan jonkinlaista häpeää ja pahentaa naisen oloa tuossa tilanteessa jossa ympäristön pitäisi tarjota tukensa eikä tuomita.
Ja miksi naisen pitäisikään pelätä tai pitää sitä pahimpana hänelle sattuneena asiana silloin kun sitä ei hänelle ole tehty,taannoin eräällä toisella Suomi24 palstalla eräs nainen kertoi ettei se olisi hänelle pahinta mitä voisi kuvitella ja hän sai heti päälleen valtavan arvosteluryöpyn.
Miksi näin?.
Jokaisella ihmisellä on oikeus koskemattomuuteen! Maailmassa on kuitenkin väkivaltaa. Miehiä pahoinpidellään, naisia raiskataan, valitettavasti. Vastoinkäymisiä tulee elämässä. Elämä on.
Jos esimerkiksi mies on pahoinpidelty, niin totta kai se on traumaattinen kokemus. Ja miehiä hakataan paljoooon! Turpaan tulee elämän aikana useasti. Eteenpäin on kuitenkin mentävä. Sama juttu raiskauksessa. Jätä tapahtuma taaksesi ja yritä nauttia elämästä. Jos sitä et mitenkään pysty yksin tekemään, niin sitten käänny ammattiauttajan puoleen tai ystävän, jolle puhua. Helppoa se ei tietenkään kaikille ole, mutta sen olet kuitenkin velkaa itsellesi. Tsemppiä!