Päätän nelivuotiset lukio-opintoni keväällä 2005, jolloin on siis myös lääkikseen pyrkimisen aika.
Olen valinnastani varma ja suuntautunut sitä kohti jo pitkään, vaikkakin tästä syksystä lähtien valmistautuminen on ollut entistäkin totisempaa. Se ei käytännössä kuitenkaan tarkoita, että olisin paahtanut Galenoksen läpi miljoonaan kertaan, vaikka se sinänsä olisikin aika kiinnostavaa. Itse asiassa olen tavallaan säästellyt sen saloihin sukeltamista, enkä ole tosissani lehteillyt sen jaloja sivuja kuin varsin vähän aikaa. Tähän asti olen keskittynyt saamaan pohjatietoni mahdollisimman vankoiksi mm. Valmennuskeskuksen materiaalin avulla.
Olen äärettömän kiinnostunut valitsemastani urasta, ja vaikka valintakokeisiin valmistautuminen onkin tietysti varsin pilipalihommaa todellisen opiskelun rinnalla, sekin on vienyt minut mukanaan aivan täysin.
Kukaan ei aivan täysin ymmärrä, miten paljon tavoitteeni minulle merkitsee ja kuinka tosissani pyrin sitä kohti. Minusta olisi upeaa jakaa ajatuksia ja kokemuksia sellaisen ihmisen kanssa, jolla on sama tavoite vieläpä yhtä intohimoisena kuin minulla. Eli haen ikään kuin mailikaveria, joka on ihan tosissaan pyrkimässä lääkäriyttä kohti ymmärtäen asian vaativuuden ja kokien sen hienouden samassa määrin kuin minä.
Sähköpostia voi siis lähettää uuteen, nerokkaaseen osoitteeseeni [email protected] :)
Olen valinnastani varma ja suuntautunut sitä kohti jo pitkään, vaikkakin tästä syksystä lähtien valmistautuminen on ollut entistäkin totisempaa. Se ei käytännössä kuitenkaan tarkoita, että olisin paahtanut Galenoksen läpi miljoonaan kertaan, vaikka se sinänsä olisikin aika kiinnostavaa. Itse asiassa olen tavallaan säästellyt sen saloihin sukeltamista, enkä ole tosissani lehteillyt sen jaloja sivuja kuin varsin vähän aikaa. Tähän asti olen keskittynyt saamaan pohjatietoni mahdollisimman vankoiksi mm. Valmennuskeskuksen materiaalin avulla.
Olen äärettömän kiinnostunut valitsemastani urasta, ja vaikka valintakokeisiin valmistautuminen onkin tietysti varsin pilipalihommaa todellisen opiskelun rinnalla, sekin on vienyt minut mukanaan aivan täysin.
Kukaan ei aivan täysin ymmärrä, miten paljon tavoitteeni minulle merkitsee ja kuinka tosissani pyrin sitä kohti. Minusta olisi upeaa jakaa ajatuksia ja kokemuksia sellaisen ihmisen kanssa, jolla on sama tavoite vieläpä yhtä intohimoisena kuin minulla. Eli haen ikään kuin mailikaveria, joka on ihan tosissaan pyrkimässä lääkäriyttä kohti ymmärtäen asian vaativuuden ja kokien sen hienouden samassa määrin kuin minä.
Sähköpostia voi siis lähettää uuteen, nerokkaaseen osoitteeseeni [email protected] :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
moi, mulla taas heräsi mielenkiinto tätä alaa kohtaan lukion toisella luokalla kun liityin paikalliseen ensi-apuryhmään, kun pääsi näkemään enemmän tosi tilanteita, auttamaan niissä päivystyksissä ja tutustumaan kaikkiin asioihin mitä ea:han liittyy.
Olen tämän kevään abi ja hain kuopioon lääkikseen ajatellen että sinne olisi helpoin päästä,en päässyt. olin kevään töissä eikä sitten luku intoakaan kirjotusten jälkeen riittänyt paljoa. NYt aloitin syksyllä "valmennus" kurssin eteläpohjanmaan opistossa, joka kestää vuoden.Aluksi kerrataan nopeasti lukion kemia ja fysiikka sekä osa bilsaa, niin on sitten hyvät pohjat, vuoden vaihteen jälkeen aletaan käydä galenosta läpi sivu sivulta eri aineiden opettajien kanssa. Tähän asti kurssi on vaikuttanut tois hyvältä ja luultavasti on vuoden jälkeen hyvät mahdollisuudet päästä sisään.
Todennäköisesti ensi vuonna haen helsinkiin koska on níin hyvät mahdollisuudet,muuten en olisi harkinnutkaan,sinnehän on eniten hakijoita.
Viime syksynä mulla oli aivan samanlaiset ajatukset kuin sulla nyt ja olin kanssa tosi innostunut vaikka en ollut oikeastaan mitään lukenutkaan ja lainailin kirjastosta kaikkia kirjoja liittyen aiheeseen..Paljon lukuintoa sulle ja toivon että pääset opiskelemaan lääkäriksi!
Itse asiassa Tampere on jo pari vuotta ollut suosituin lääkiskaupunki.
Halusin tosiaan kans lisätä vielä että Tampere on tosiaan se suosituin ja sinne otetaan vaan 16 prosenttia hakijoista kun vastaava luku on Helsingissä n. 20.. Ite aion lukion jälkeen hakea Tampereelle sekä Helsinkiin.. Että olisi paremmat mahdollisuudet päästä.. Mieluummin menisin Tampereelle, jonka opetus suunnitelma on edistyneempi ja mielenkiintoisempi, mutta toisaalta poikaystävä opiskelee otaniemessä, joten sinänsä Helsinkikin vetää puoleensa.
Mä ite oon halunnu lääkäriksi siitä asti ku tajusin mitä se tarkottaa.. Välillä on vähä epäilyttäny että onko se sittekkää sitä mitä mä haluan varsinki ku mun äiti on lääkäri ja oon omakohtaisesti kokenu kuinka rankka ammatti se on, mutta alan taas olla varma valinnasta.. Oon nyt lukion toisella luokalla ja paahdan pitkää matikkaa, pitkää fysiikkaa ja tietenkin pitkää kemiaa läpitte.. Eihän nuo nyt niin herkkuja aineita oo, mut kyllä niitä jaksaa kun on määränpää selvä..
Laittakaa vaikka mailia jos kiinnostaa kuulla enemmän..
Kerropa, että miten ajattelit hakea sekä Tampereelle että Helsinkiin? Muuttuuko hakusysteemit ensi vuonna jotenkin?
Lisäksi kiinnostaisi tietää, että miten Tampereen opetus on Helsinkiä laadukkaampaa. Kertoisitko vähän siitä.
Sen verran uskallan sanoa sisäänpääsys, että noi sisäänpääsyprosentit ei kerro sisäänpääsyn vaikeudesta. Ts. määrä ei korvaa laatua.
Siis piti kysyä että miksi tampereen opetussuunnitelma on edistyksellisempi?
Huomasit tosiaan virheen jutussani.. Kirjoitin niin tohkeissani.. =) Eli siis tarkoitus olis että haen ensin Tampereelle ja kenties seuraavana vuonna Helsinkiin jos ei tänä vuonna onnistu.. Anteeksi moka..
Ja tuosta edistyksellisyydestä.. S on tietenkin vain oma mieleipiteeni, mutta kun olen tutkinut kyseisten oppilaitosten opetussuunnitelmia on mielestäni Tampereen opetus nykyaikaisempaa, eli edistyksellisempää.. Vieläkö jotain epäselvää?
Niin ja korjaus vielä.. Siis jos ekalla kertaa ei onnistu niin yritän sitten Helsinkiin..
Siis millä tavoin edistyksellisempää/nykyaikaisempaa? Mikä siitä tekee edistyksellisemmän? Anna konkreettinen esimerkki, eli perustele väite:-). Kiinnostaa, koska itse aion ehkä hakea ensi vuonna suomeen lääkikseen, ja jos asia on todellakin noin, ehkä haenkin Tampereelle Hesan sijaan.
Tänä vuonna musta Tampereelle pääsi vähemmällä raakapistemäärällä kuin Hesaan. Ja Hesaan pääsi 17% valintakokeeseen osallistuneista ja 15% kaikista hakijoista.
Mun on vähä vaikee ruveta selittämään sitä kovin selvästi, koska ne on kuitenkin ihan omia ajatuksia, mutta mun mielipiteet on lähtöisin Tampereen lääkiksen sivuilta, erityisesti siitä palstasta, jossa selitetään siellä opiskelusta.. Kävin tsekkaamassa sen osotteen, ainaki tällä pitäis sinne päästä: www.uta.fi/opiskelu/valinta/perusteet/laak/laaktdk_laaklis_tutkinto.html koitas tota.. sano jos ei onnistu.. Niin sä oot ens vuonna pyrkimäs? Miten oot tähän mennes päätyny Helsinkiin? Mun äiti on käyny Tampereella lääkiksen, niin sitä lähti mun eka ajatus että haluan sinne.. Äidin mielestä se on loisto paikka.. (Onhan se toki paljo muuttunu!) Mut ku oon nyt tutkinu eri laitoksien juttuja niin ne on vaan vahvistanu mun mielipidettä..
En opiskele helsingissä enkä myöskään tampereella, mutta sen verran olen asioihin perehtynyt että rohkenen ottaa kantaa tähän kysymykseen.
Tampereen/helsingin perusopetus tuskin eroaa suuresti toisistaan. Tampereella on erikoisuutena ryhmissä ratkottavat ongelmat. Tämä opetustapa on toki käytössä myös muuallakin, mutta ilmeisesti sitä on tampereella vain useammin. Tampereen erona muihin lääketieteellisiin on myös se, ettei siellä saa ylioppilasvuotenaan hakeneet lisäpisteitä.
Tampereen ja helsingin lisäksi kannattaa harkita myös Turkua. Turun eduksi voi lukea juonneopetuksen. Juonneopetuksen kautta pääsee tutustumaan lääkärin työhön jo heti ensimmäisestä opiskelusyksystä lähtien.
Joka tapauksessa, uskon että suomen lääketieteellisissä opetuksen taso on varsin hyvä. Tärkeintä taitaa ollakin, että pääsee edes johonkin niistä sisälle...
Tuo PBL eli problem based learning - ongelmalähtöinen oppiminen - on käytössä Tampereen lisäksi myös Helsingissä. Se oli yksi syy, miksi Hesa kiinnosti/kiinnostaa. Ja toinen on se että LUULEN HY:n olevan paras alan opinajho Suomessa. (tää on siis vaan ihan mun subjektiivinen mielipide, älkää käykö kimppuun sen takia :-) )
Jos sekä PBL että juonneopetus (vai mikä sen nimi suomeksi onkaan) kiinnostaa, kannattaa hakea tänne Linköpingin lääkikseen. Täällä on vahvat perinteet molemmissa:-) Ja käytössä heti ekasta kurssista lähtien.
Käsittääkseni Tampereelle ja Helsinkiin pääsi suurin piirtein sama määrä hakijoista tai kokeessa olijoista tänä vuonna. Tosin muistelen, että tällä palstalla joku kirjoitti koetulosten julkistamisen jälkeen Helsinkiin vaaditun enemmän ns. raakapisteitä.
Opiskelu Helsingissä perustuu moneen eri menetelmään ja ongelmakeskeisestä oppimisesta (PBL) siirryttiin ainakin osin takaisin vanhoihin menetelmiin (luennot jne.) pahimman PBL-huuman laannuttua. Opintojen alkuun ei PBL-tyyppinen opetus sovellu kovin hyvin ainoana menetelmänä vaan on tärkeää kertoa opiskelijalle jaksolla opittavaksi vaaditut asiat ihan kirjallisesti jakson alussa. Jos kokematon opiskelija joutuu päättämään mikä on oleellista ja mikä ei, niin voi jäädä jotain tärkeää opiskelematta.
Helsingissä suositaan myös varhaista tutustumista potilaaseen. Aikaisemman juonneopetuksen nimi muutettiin Kasvaminen lääkäriksi-opintojaksoiksi, jotka kestävät koko opintojen ajan. Yksi osa potilaan kohtaamis-opintoja oli mm. harjoittelu ammattinäyttelijöiden kanssa erilaisia vaikeita tilanteita.
Oman käsitykseni mukaan tuo PBL ei ollenkaan välttämättä ole mikään tavoittelemisen arvoinen opiskelumuoto; mielipiteen jakaa kanssani hyvin moni (valtaosa?) opiskelijoista, osalla opettajista on myös rohkeutta tunnustaa asia.
Omana opiskeluaikanani olen saanut koittaa osassa kursseista PBL-tyyppistä opiskelua ja "perinteistä" luento/pienryhmätöistä koostuvaa opiskelua. Prekliinisissä perusopinnoissa PBL oli katastrofaalisen huono menetelmä. Täysin lahoa yrittää opettaa perusasioita ongelmakeskeisesti. Kun riittävän kattavia perustietoja ei vielä ole perusfysiologiasta/anatomiasta/jne. ei ole mitään järkeä opettaa ongelmapointteja sieltätäältä, kun todellisuudessa tarvitaan koko spektrin kattavaa perusopetusta, kaikkia alueita käsitteleviä luentoja ja pienryhmätöitä. Toisekseen PBL-tuutor ei voi millään olla koko oppiaineen osalta täydellinen tietopankki, ja vain "oppimalla itse ottamaan selvää kirjoista" ei millään opi mikä todella on tärkeää. Kliinisessä vaiheessa tilanne muuttuu radikaalisti, ja 2-3 vuoden opiskelun jälkeen PBL:ssä onkin jo jotain ideaa jos perusteet ovat kunnossa.
Preklinikalla omasta mielestäni ikävästi haiskahti että suuret gurut tahtoivat siirtää perusopetuksen assistenteille, jotta aikaa jäisi ikävästä luennoinnista solujen tökkimiseen.
No - omassa yliopistossani, Turussa, on valitettavasti myös siirrytty jo melkein kaikkien prekliinisten kurssienkin kohdalla PBL:ään, mitä en pidä ollenkaan toivottavana kehityksenä.
Juonneopetuksestakin tuossa taisi olla jotain puhetta... Käsittääkseni Turussa aloitettiin juonneopetus ensimmäisenä suomessa, ja valkotakkia pääsee testailemaan lähipiirin terkkareissa ihan parin ekan opiskeluviikon jälkeen:)