Yksi kolmesta kissastani menehtyi hiljattain.
Jäljelle jääneistä kahdesta toinen on jo kymmenen
vanha, toinen 6-vuotias. Vanhempi kissa alkaa jo
osoittamaan ikääntymisen merkkejä ja tykkää olla
yksikseen. Nuoremmalla kissallani on pennusta
asti ollut aina lajitoverin seuraa ja kun toinen
kavereista kuoli, on kaipaus ollut kova.
Vanhempi kissani ei välitä nuoremman seurasta
ja osoittaa jopa vihamielisyyttä tätä kohtaan.
Nyt olen huomannut, että nuorempi kissani on
tullut todella riippuvaiseksi ihmisten seurasta
ja vaatii enemmän huomiota kuin aiemmin. Se myös
maukuu ja vaikuttaa surumieliseltä. En usko, että
maukuminen johtuu sairaudesta, lääkäri on
todennut terveeksi kissaksi.
Onko teillä omakohtaisia kokemuksia
kissojen "suruajasta"? Olen pohtinut uuden kissan
ottamista lievittämään tämän nuoremman
yksinäisyyttä, mutta mielessäni pyörii,
että "mitä jos menetän tämänkin kissan". Minulla
on ollut ikävän paljon kokemuksia kissan
menettämisestä, että tuntuu jo erittäin huonolta
karmalta. Olisi mukava kuulla kokemuksistanne.
Jäljelle jääneistä kahdesta toinen on jo kymmenen
vanha, toinen 6-vuotias. Vanhempi kissa alkaa jo
osoittamaan ikääntymisen merkkejä ja tykkää olla
yksikseen. Nuoremmalla kissallani on pennusta
asti ollut aina lajitoverin seuraa ja kun toinen
kavereista kuoli, on kaipaus ollut kova.
Vanhempi kissani ei välitä nuoremman seurasta
ja osoittaa jopa vihamielisyyttä tätä kohtaan.
Nyt olen huomannut, että nuorempi kissani on
tullut todella riippuvaiseksi ihmisten seurasta
ja vaatii enemmän huomiota kuin aiemmin. Se myös
maukuu ja vaikuttaa surumieliseltä. En usko, että
maukuminen johtuu sairaudesta, lääkäri on
todennut terveeksi kissaksi.
Onko teillä omakohtaisia kokemuksia
kissojen "suruajasta"? Olen pohtinut uuden kissan
ottamista lievittämään tämän nuoremman
yksinäisyyttä, mutta mielessäni pyörii,
että "mitä jos menetän tämänkin kissan". Minulla
on ollut ikävän paljon kokemuksia kissan
menettämisestä, että tuntuu jo erittäin huonolta
karmalta. Olisi mukava kuulla kokemuksistanne.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kissani oli kolme viikkoa kadoksissa viime
kesänä. Vanhempi kissa oli masentunut, ruoka ei
maistunut, vatsa ei toiminut, seurasi vain
ihmisiä ja oli surkea tai sitten nukkui
innottomana. Onneksi kaveri sitten löytyikin.
Katso vielä tilannetta, mutta jos apaattisuus ja
seurankipeys jatkuu, niin hankkisin kyllä
nuoremmalle kaverin. Kannattaa vaan katsoa sopiva
kissa (jotkut vaan eivät välttämättä tule toimeen
keskenään).
Minulla on myös vielä kolme kissaa, yksi
17-vuotias, toinen 10 ja vajaan vuoden ikäinen
pentu. 10-vuotias vielä leikkii pennun kanssa,
mutta kun vanhimmasta aika jättää ja 10-vuotias
lopettaa leikin, niin kyllä aion nuorimmalle
kaverin hankkia.(tosin voi kestää,koska vanhuskin
Kaikki kissani ovat narttuja ja
mietinkin vain, että sopisiko kollipoika sitten
tulevaisuudessa nartulle kaveriksi? Olisi kiva
kokeilla joskus kollinkin omistamista.
entäpä kun kyseessä on jo 7-vuotias kissa joka on
niin läheisriippuvainen minusta,"keinoemostaan"
ettei anna mennä yksin edes vessaan! se ei jää
yksin huoneeseen vaan tulee perässä,naukuu
jatkuvasti ikäänkuin "tyhjää",vaikka kupissa on
ruokaa,laatikko siisti,on saanut olla ulkona
jne.olisiko kyse kissakaverin kaipuusta? tosin se
ei ole tullut toimeen niiden harvojen kissojen
kanssa joita on kohdannut.eläin on otettu vuoden
vanhana kissatalosta.
Minä löysin syksyllä 4 kk vanhan eksyneen
kissanpojan ja nyt se on kasvanut melkein
aikuiseksi.
Olen ihmetellyt sen käytöstä, kun en ole
aikaisemmin olut kissojen kanssa tekemisissä.
Kissani seuraa minua joka paikkaan. Keittiöön,
vessaan ja minne vain. Jos aion lähteä ulos, niin
se asettuu poikkiteloin ulko-oven eteen tai
koittaa pyrkiä matkaani. Ja sitten sillä on
sellainen ikävä tapa, että se puree käsiä ja
jalkoja ja kiipeää hartioille puremaan niskaa.
Naukuu
Olen tulkinnut, että tuo kaikki minuun
kohdistettu tarmo ja kiinnostus ei johtuisi
kissani nuoruudesta vaan pikemmiten kissakaverin
puutteesta. Olisiko niin?
joo,luulenpa että mitä nyt olen omaa kissaani
seurannut,sehän on kissatalosta...niin luulen
että tuo seurailu ja "ripustautuminen" voisi
johtua siitä että kissa on kokenut kovia
ollessaan kissatalossa,tai sinun kissasi
ollessaan ulkona.(löytökissa) kissa on ehkä
vieroitettu emostaan liian aikaisin tai sillä ei
ole ollut semmoista ihmistä johon luottaa,siksi
se on niin riippuvainen omistajastaan.
Sehän se kissakodista otetuilla kissoilla on,
että ne ovat usein elämän kolhimia. Kesäkissat,
ulkoa löytyneet pennut ilman emoa jne. Onneksi
näillä kissoilla on mahdollisuus päästä
rakastavaan kotiin taustasta huolimatta - tai
ehkä juuri sen ansiosta. Varmasti enemmän kohtaa
ongelmia kissojen keskuudesta, jotka ihminen on
jo kerran hylännyt.
Esimerkiksi eräs kissakodista ottamani pentu
eli terveenä kaksivuotiaaksi asti, mutta
sairastui sitten vatsakalvontulehdukseen ja
kuoli. Tämä sairaus on eläinlääkärimme mukaan
erittäin yleinen täällä meidän seudun
kissakodissa.
Löytökissaa (pentua) otettaessa olisi tietysti
ihanteellista, jos voisi ottaa samalla kertaa
sisarukset.
Kiitän saamistani vastauksista, toivottavasti
niistä on apua muillekin. Seuraan palstaa
jatkossakin. Uuden kissan "adoptointi" on
harkinnassa:-) Pitkää ikää kaikille
kissanomistajille ja tietenkin myös
hoidokeillenne!