Miks joidenkin ihmisten (varsinkin himo sosiaalisten) on niin vaikeeta ymmärtää,jos joku tykkää olla yksin?
Heti leimataan hulluks,sairaaks,oudoks,friikiks,kummajaiseks tms...Pitäiskö kaikkien sitte olla samasta puusta veistettyjä?
Mennä tuolla ku papukaija?
Aina vaan "pitää tehdä niin ja niin koska se "kuuluu" tehdä niin..."
Mä ainakin olen ylpeä siitä etten ole riippuvainen muiden seurasta...yksinkin on mukavaa puuhastella....ei ole ainakaan sitä vaaraa et joku vetää herneitä nenään jostain syystä...
Heti leimataan hulluks,sairaaks,oudoks,friikiks,kummajaiseks tms...Pitäiskö kaikkien sitte olla samasta puusta veistettyjä?
Mennä tuolla ku papukaija?
Aina vaan "pitää tehdä niin ja niin koska se "kuuluu" tehdä niin..."
Mä ainakin olen ylpeä siitä etten ole riippuvainen muiden seurasta...yksinkin on mukavaa puuhastella....ei ole ainakaan sitä vaaraa et joku vetää herneitä nenään jostain syystä...
Vastaukset 9
Vanhimmat
pitävän sosiaalisi ihmisiä jotenkin hulluina, sairaina, friikkeinä jne.
kyllä se niin on, ettei yksin olossa ole mitään pahaa. Elä niiden puheista välitä, ne vaan haluaa pätee ja ilmaista itseään, kuinka hyvin heillä menee. Ja sekin voi olla vain kulissin vuoksi.Mäkin tykkään olla yksin (huonompi homma jos en, kun ei ole vaihtoehtoja >
ihmisiä friikkeinä
(pyydän anteeksi jos siltä kuulostin)
mutt esim,en voi sille itse mitään,jos olen yksin viihtyvä jne...mutta ei silti esim koulussa olisi opettajan tarvinnut käskeä lähteä hoitoon...mun mielestä..vai?
sitä vaan tarkoitin,että sitte pidetään "hulluna" tai muuta...
Mun puolesta sosiaalisia ja yksin viihtyvät yksin...minä olen yksin...
opettajia sitä kouluihin pääsee! Itsellä samanlaisia kokemuksia.
sosiaaliset saa olla sosiaalisia,en niitä hauku tai mitään...mutta yksinäisillä varmaan sama oikeus olla mitä on,ilman hoitoon kehottamista...
kaikki ei ole sitä miltä näyttää
jotkut yli sosiaaliset ihmiset ovat todella yksinäisiä ! seuraelämä on pelkkää peitetarinaa,jonka he uskovat itsekin,mutta ovat sisimmässään enemmän kuin yksin
yksinäisyys on nimittäin sydämessä -- ei välttämättä ole realiteetti
on ihmisiä jotka ovat ikänsä eläneet yksinään eivätkä koskaan ole tunteneet oloaan yksinäiseksi ... ja sitten on niitä joille ei mikään seura riitä..aina he tuntevat itsensä yhtä yksinäiseksi
joten ei kannata kadehtia
Oma 10 vuotta vanhempi siskoni minulle aina jankuttaa yksinolostani ja säälivällä äänellä joskus puhuu minulle asiasta. Hänellä on juuri sellainen "näin kuuluu tehdä kun muutkin tekee"- asenne asioihin. Minun täytyy kuulemma tehdä jotakin pian etten joudu mielisairaalaan (puoliksi vitsinä heitti, mutta ärsytti silti). Olen tullut yksin toimeen niin kauan että se on minulle ihan arkipäivää ja rutiinia, en ole koko ajan riippuvainen muiden ihmisten seurasta niin kuin hän yleensä on. Hän ei pysty edes nukkumaan yksin!
tyytyväinen siihen,etten ole riippuvainen kenestäkään...olen "kokonainen" yksinkin...
sellanen,ettei ollenkaan pärjää yksin,vaan jatkuvasti on oltava joku siinä,niin se ei varmaan ole kovin hyvä juttu pidemmän päälle...joskus kun saattaa elämässä tulla tilanteita,jolloin on tultava toimeen omillaan...