Yhdysvaltain entistä ulkoministeriä ja johtavaa diplomaattia Henry Kissingeriä vastaan on vuonna 1973 myönnetyn Nobelin rauhanpalkinnon jälkeen jätetty 911 ihmisoikeurikkomuksia koskevaa tutkintapyyntöä.
Vasemmistohallitusten noustua demokraattisesti valtaan Chilessä ja Argentiinassa Yhdysvallat tuki Kissingerin johdolla oikeistokenraalien läpiviemiä vallankaappauksia näissä maissa 1973 ja 1976, täysin tietoisena näissä maissa vallankaappausten yhteyksissä tehdyistä opposition puhdistuksista. Chilessä ja Argentiinassa "katosi" tuhansia ihmisiä - ja demokratiakin vain hävisi johonkin.
Kissinger antoi varauksettoman tukensa myös Indonesian entisen presidentin, Suharton, hallinnon Itä-Timorissa toteuttamalle kansanmurhalle. Yhdysvallat jatkoi Kissingerin johdolla maan omien lakien vastaisia asetoimituksia Indonesian armeijalle.
Kambozhan ja Laosin salaiset pommitukset 70-luvulla ilman kongressin lupaa, sadat tuhannet siviiliuhrit, vanhojen pommien surmaamat 11000 ihmistä vielä viime vuosikymmenellä - kaikki tämäkin sangen kyseenalaistamatonta ansiotaan. Kyseiset pommitukset muuten pohjustivat Pol Potin punakhmerien valtaannousua Kambozhassa, mikä johti noin kahden miljoonan ihmisen joukkomurhaan "uudelleenkoulutuksen" nimissä.
Kissingerillä oli merkittävä rooli Etelä- ja Pohjois-Vietnamin rauhanneuvottelujen kariutumisessakin vuonna 1968. Tavoitteena oli pitkittää sotaa vaalikamppailua käyvän Richard Nixonin menestyksen varmistamiseksi. Myöhemmin Kissinger määräsi viime vuosisadan raskaimmat pommitukset Vietnamissa ja Laosissa.
Henry Kissinger on yksi maailmansotien jälkeisen ajan suurimpia sotarikollisia, vaikkei toimikaan enää yhtä aktiivisesti kuin ennen kansainvälisen sotarikollisuuden edistämiseksi. Vanha mies.
Nobelin rauhanpalkinnon saaja.
Kysynkin, miksi nykyisin sotarikoksia aktiivisesti tekevien haaveet Nobelin rauhanpalkinnon saamisesta romuttuvat kerta toisensa jälkeen?
Mikseivät esimerkiksi sellaiset nimet, kuin Donald Rumsfeld, George W. Bush, Ariel Sharon, Vladimir Putin ja Tony Blair edes vilahtele potentiaalisina palkittavina?
Eikö historian pitäisi kuitenkin toistaa itseään?
Vai johtuuko näiden nykyisten sotarikollisten rauhanpalkinnottomuus siitä, etteivät sotarikoksensa ole tarpeeksi mojovia?
Pitäisikö heidän sittenkin uumoilla viihdealan palkinnoista?
Tuovathan he meille sentään iloa ja valoa toosasta käsin, jokaisena sähkökatkottomana hetkenä, jona olemme toosan äärellä, hereillä.
Vasemmistohallitusten noustua demokraattisesti valtaan Chilessä ja Argentiinassa Yhdysvallat tuki Kissingerin johdolla oikeistokenraalien läpiviemiä vallankaappauksia näissä maissa 1973 ja 1976, täysin tietoisena näissä maissa vallankaappausten yhteyksissä tehdyistä opposition puhdistuksista. Chilessä ja Argentiinassa "katosi" tuhansia ihmisiä - ja demokratiakin vain hävisi johonkin.
Kissinger antoi varauksettoman tukensa myös Indonesian entisen presidentin, Suharton, hallinnon Itä-Timorissa toteuttamalle kansanmurhalle. Yhdysvallat jatkoi Kissingerin johdolla maan omien lakien vastaisia asetoimituksia Indonesian armeijalle.
Kambozhan ja Laosin salaiset pommitukset 70-luvulla ilman kongressin lupaa, sadat tuhannet siviiliuhrit, vanhojen pommien surmaamat 11000 ihmistä vielä viime vuosikymmenellä - kaikki tämäkin sangen kyseenalaistamatonta ansiotaan. Kyseiset pommitukset muuten pohjustivat Pol Potin punakhmerien valtaannousua Kambozhassa, mikä johti noin kahden miljoonan ihmisen joukkomurhaan "uudelleenkoulutuksen" nimissä.
Kissingerillä oli merkittävä rooli Etelä- ja Pohjois-Vietnamin rauhanneuvottelujen kariutumisessakin vuonna 1968. Tavoitteena oli pitkittää sotaa vaalikamppailua käyvän Richard Nixonin menestyksen varmistamiseksi. Myöhemmin Kissinger määräsi viime vuosisadan raskaimmat pommitukset Vietnamissa ja Laosissa.
Henry Kissinger on yksi maailmansotien jälkeisen ajan suurimpia sotarikollisia, vaikkei toimikaan enää yhtä aktiivisesti kuin ennen kansainvälisen sotarikollisuuden edistämiseksi. Vanha mies.
Nobelin rauhanpalkinnon saaja.
Kysynkin, miksi nykyisin sotarikoksia aktiivisesti tekevien haaveet Nobelin rauhanpalkinnon saamisesta romuttuvat kerta toisensa jälkeen?
Mikseivät esimerkiksi sellaiset nimet, kuin Donald Rumsfeld, George W. Bush, Ariel Sharon, Vladimir Putin ja Tony Blair edes vilahtele potentiaalisina palkittavina?
Eikö historian pitäisi kuitenkin toistaa itseään?
Vai johtuuko näiden nykyisten sotarikollisten rauhanpalkinnottomuus siitä, etteivät sotarikoksensa ole tarpeeksi mojovia?
Pitäisikö heidän sittenkin uumoilla viihdealan palkinnoista?
Tuovathan he meille sentään iloa ja valoa toosasta käsin, jokaisena sähkökatkottomana hetkenä, jona olemme toosan äärellä, hereillä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.