Ohhoh,

yksi periaatteessa yksin odottava.
Eli tarina on tämä perinteinen, että oltiin jo muutettu erilleen, kun sain tietää odottavani. Aborttia en minäkään tilanteesta huolimatta halunnut, kun lasta kuitenkin jossain vaiheessa oli suhteessa yritetty pitkäänkin tuloksetta. Sitten nappasikin eropäätöksen jälkeen...(ehkäisystä huolimatta!)
Ei se aina mene niinkuin suunnittelee =)

Avioeroa ei olla toistaiseksi haettu, mutta erillään asutaan. Mies on jollain lailla kuvioissa mukana ja tulossa esim. synnytykseen mukaan, mutta tiedä sitten jatkosta... kovin monta tapausta ei mieleen tule, jossa huono parisuhde olisi "korjattu" lapsella...
Rauhassa katsellaan tulevaan, nyt rv 39, eli loppu häämöttää tässä asiassa...

Minullakin aiemmasta liitosta on varhaisteini, (joka innolla odottaa sisarusta)
Enpä ole kauheasti huudellut meidän tilanteesta suvulle tai työkavereille, kun en asioistani muutenkaan puhele. Mutta neuvolassa suhtautuvat mielestäni ymmärtäväisesti, enpä usko olevani ainoa tuleva yh, kaveripiiriinikin muutama "yksin" lapsen saanut kuuluu ja hyvin ovat pärjänneet. Niin rahallisesti kuin muutenkin. Eikä raha minuakaan huoleta, pienellä palkalla olen tottunut itseni ja lapseni elättämään tähänkin saakka, mutta toki sitä miettii omaa henkistä jaksamistaan kaikkien onnellisilta vaikuttavien perheiden keskellä!

Tsemppiä sinulle ja muillekin raskautetuille, ei vaan yksinodottaville. Joskus mietin, että yksin odottaessa pääsee jopa helpommalla, kun ei tarvi miettiä tukeeko mies tarpeeksi vai ei =)

Heinäkuussa tuolla aiemmin kirjoittelin että olen ehkä perumassa abortin ja nyt siis neljännellä kuulla raskaana ja kaikki menny hyvin :) Tulin raskaaksi yhden yön jutusta kun ei kumi eikä jälkiehkäisy estänyt vauvan tuloa.
Neuvolassa oma hoitaja oli ihan ymmärtäväinen että oletko varma ettet pärjäisi lapsen kanssa yksin jne kun hain aborttia. Vähän sanattomaksi se vetää muut neuvolatädit mutta ei ne rupee kyseenalaistaa et miten sinä nyt yksin olet aviotonta lasta tekemässä.
Kyllä uskon pärjääväni hyvin koska ympärilläni on iso tukirinki(suku-ystävät). Ei ole pelottanut sinänsä tilanne yhtään :)

Ja sinulla on siis kokemusta jo lapsista ja raha-ym asiat hyvin niin hyvin tulet sinäkin pärjäämään!

Käytännöllisesti olen yksin odottava, mut mun perhe on kyl tiukasti kiinni tässä raskaudessa :) Ikää mulla on 19 vuotta.. Miehen kanssa tuli ero koska ei päästy yhteisymmärrykseen lapsen pitämisestä.. Lääkäri sanoi tänään, että sä vaikutat vahvalta naiselta, hän uskoo et sä pärjäät. Sellaset puheet antaa lisäpuhtia mun itsetunnolle. Rakkautta lapsi saa ainakin PALJON. Kyllä uskon nyt vahvasti että pärjään vaikka se vaatiikkin sikana työtä.

heissan vain :) itsellä sama ongelma. aiempia lapsia ei kylläkään ole mutta ensimmäinen tulossa ja "lapsen isä" ei halua pitää minkäänlaista yhteyttä minuun saatika lapseen koska hänellä on uus nainen ja elämä johon ei lapsi kuulu. valittaa aina vain kun ei ole rahaa mutta onneks on ystäviä ja sukulaisia tukena eivätkä ihmettele miksi pidän lapsen vaikka yksin joudun sen hoitamaan. onhan se rankkaa mutta ei sitä tarvitse kenellekkään selitellä :) ei se kuulu kenellekkään vaikkei olisikaan isää lapselle. neuvolassa kysyttiin kans kuka on isä sanoin vain että en tiedä, eipä kysellyt sen enempää. tsemppiä!

Vauva suunniteltiin yhdessä vuosien yhdessäolon jälkeen :) Tulin pian raskaaksi, mutta miespä tulikin toisiin aatoksiin. Viikosta 9 olin yksin ja näin siis koko raskausajan. Tietenkin surullinen kun yksin ultrat, nauvolat ja vauvanvaatteiden hypistely mutta innoissani olin pienestäni kuitenki. Nyt MAAILMAN IHANIN pikkupoika tuhisee vieressä. Paras mahdollinen vaihtokauppa ;)