Varmaan täältä saan vastauksen kysymykseeni...
Jos lapselle haluaa kristillisen kasteen, onko hänelle nimettävä myös kummit? Siis toisin sanoen, onko lapsella pakko olla kummi/kummeja?
Itse olen kolmen lapsen kummi. Suhde lapsiin on jäänyt etäiseksi. Kuten monet muutkin kummin tehtävän vastaanottaneet, olen päätynyt vain synttäri- ja joululahjojen ostajaksi. Suostuin kummiksi, koska kieltäytyminen ei tuntunut (kohteliaalta) vaihtoehdolta. Ja olihan se kunnia-asia, että pyydettiin. Ekat kummilapset sain jo alle täysi-ikäisenä. Kun tätä palstaa lueskelin, huomasin, että kummikysymys voi myös herättää kaikenlaisia ikäviä kiistoja ja aiheuttaa hankalia tilanteita sukulaisten ja tuttavien kesken. Tällaista en haluaisi. Ihmissuhteetkin tuppaavaat muuttumaan ajan myötä. En myöskään toivoisi, että lapseni tuleva kummi joutusi samanlaiseen asemaan kuin minä. Mitään "pakollisten" lahjojen ostajaa en lapselleni kaipaa. Uskon, että lapselle tärkeät henkilöt ydinperheen ulkopuolelta löytyvät kyllä muutakin kautta (ja ehkä luonnollisemmin) kuin kummiuden avulla. En ole erityisen uskonnollinen, joten kristillisestä kasvatuksesta huolehtimista en halua tässä yhteydessä pohtia.
Onko tietoa/mielipiteitä asiaan liittyen?
Jos lapselle haluaa kristillisen kasteen, onko hänelle nimettävä myös kummit? Siis toisin sanoen, onko lapsella pakko olla kummi/kummeja?
Itse olen kolmen lapsen kummi. Suhde lapsiin on jäänyt etäiseksi. Kuten monet muutkin kummin tehtävän vastaanottaneet, olen päätynyt vain synttäri- ja joululahjojen ostajaksi. Suostuin kummiksi, koska kieltäytyminen ei tuntunut (kohteliaalta) vaihtoehdolta. Ja olihan se kunnia-asia, että pyydettiin. Ekat kummilapset sain jo alle täysi-ikäisenä. Kun tätä palstaa lueskelin, huomasin, että kummikysymys voi myös herättää kaikenlaisia ikäviä kiistoja ja aiheuttaa hankalia tilanteita sukulaisten ja tuttavien kesken. Tällaista en haluaisi. Ihmissuhteetkin tuppaavaat muuttumaan ajan myötä. En myöskään toivoisi, että lapseni tuleva kummi joutusi samanlaiseen asemaan kuin minä. Mitään "pakollisten" lahjojen ostajaa en lapselleni kaipaa. Uskon, että lapselle tärkeät henkilöt ydinperheen ulkopuolelta löytyvät kyllä muutakin kautta (ja ehkä luonnollisemmin) kuin kummiuden avulla. En ole erityisen uskonnollinen, joten kristillisestä kasvatuksesta huolehtimista en halua tässä yhteydessä pohtia.
Onko tietoa/mielipiteitä asiaan liittyen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
kosteessa TÄYTYY olla kaksi rippikoulun käynyttä, kirkkoon kuuluvaa kummia
voin vaikka huvikseni kastaa kenet huvittaa.
mitä evlut kirkko vaatii papeiltaan on eri asia.
Jos et ole halukas sitoutumaan kummilapseen ja olemaan läsnä hänen ja hänen perheensä elämässä, kieltäydy kauniisti pyynnöstä. Se on paljon parempi vaihtoehto kuin se, että otat "pestin" vastaan ja olet / koet olevasi lahja-automaatti ja pahimmassa tapauksessa olet vain nimi paperissa etkä ollenkaan mukana arjessa.
Olkaa kilttejä, älkää lähtekö koko hommaan, jos se oikeasti ei kiinnosta. Se ei ole reilua sitä lasta kohtaan.
Nimim. neljän pojan kummitäti, mielelläni ja joka päivä.
Alkuperäiselle; kummeja on oltava vähintään se kaksi kirkollisessa kasteessa. Mutta voit sopia pyytämiesi kummien kanssa jo heti pyydettäessä, että et odota heiltä joulu- etkä synttärilahjoja. Näin me teimme. Selvensimme, että meille ei ole niin tärkeää, että joka joulu ja synttäri on se "pakollinen" lahja, vaan että jos aikaa on hieman luoda jonkinlainen suhde lapseen, niin se olisi parempi, mutta jos siihenkään ei pysty, niin kummius paperilla on meille ihan riittävä asia.