Ei kiitos; A-L Härkönen

Mut ihan luettava pläjäys kuitenkin. Tuli sellainen olo, etten ikinä mene naimisiin! =D

Sitten ostan ja luen, koska kaipaan itsekin rajua seksiä, ei riitä yksi mies.

Anna-Leena Härkösen tyyli on loistavan iskevä, pidän siitä pilkallisesta, nasevasta tyylistä. Kuvasi hyvin vaille jäävän naisen tuskaa. Mutta silti, en taaskaan ymmärrä miten muka juuri A-L H nyt olisi nostanut aiheen (nainen elää puutteessa missä vika?) framille. Ainakin lehdet vuohkaa siihen malliin, vähän sama on Anja Snelmannin kirjojen kanssa, naistenlehdet aina antavat hänelle haastattelu tilaa, ja AS pääsee kehumaan itseään kuinka hän nyt tarttuu aiheeseen ensimmäisenä. Tämä meni vähän aiheen sivuun. Ei Kiitos kirja taattua Härköstä, helppo lukuista, naurattavaa ja väliin kyyneleetkin silmissä. Vähän klisheistä ja jotenkin niin itsestään selvää. Unhotuu, kun kädestään laskee. Mutta silti, jokainen kirja on luettava.

Pidin kyllä kirjasta, luin sen miltei yhdellä kertaa loppuun. Ei minussa herättänyt sen kummoisempia ajatuksia, niin kuin ei edellisetkään Härköset. "Ei kiitos" on kevyt ja viihdyttävä. Elämässä hyvin tärkeää sekin, rentoutua, viihtyä ja nauraa kirjan parissa.

Minulle Anja Snellman (kun hänet nyt tässä yhteydessä joku toinen nosti esiin) antaa paljon enemmän, teoksensa jäävät elämään mieleen pitkään..Tushka esimerkiksi 80-luvulta. Pitäisikin varmaan lukea se nyt uudestaan, liki neljännesvuosisataa vanhenneena, ihan vain todetakseen, kolahtaako edelleen yhtä lujaa.

Molempia naiskirjailijoitamme arvostan kovasti ja hankin jokaisen teoksen tuotannoistaan itselleni.

Ja parhaimpana Härköseltä pidän "Sopan syvin olemus", se on niin hulvattoman hauskasti kirjoitettu...aasinsiltana tästä, kommentteja Laura Esquiveli:n "Pöytään ja vuoteeseen"? Mitä piditte?