Lähistöllämme on ränsistynyt kaksi ja puolikerroksinen autioitunut talo, joka kerää uteliaita ihmisiä tonkimaan paikkoja.
Takavuosina liikkui huhuja, että talossa kummittelee, joka kasvatti entisestään uteliaiden mielenkiinnon.
Itse lukeuduin kans niihin.
Ovet narisivat, sieltä täältä kuului kolahduksia ja vaikka asettui paikalleen, kuuli ääniä sieltä täältä. Itse tiesin, että tämän ikäiselle talolle se on ihan normaalia. Paikat vain natisevat, ei muuta.
Sitten sain kuningasidean. Ryhdyn kaverini kans kummituksiksi. Kannoimme ullakolta vanhan kehdon toiseen kerrokseen. Virittelimme siimat, joilla kiikuttelimme kehtoa. Asensimme kehdossa olevien pehmusteiden alle puhelimen, jonka soittoääneksi vauvan itkua. Ja tietenkin naamioiduimme.
Illan pimetessä sieltä tulikin kaksi nuorta poikaa tytön kans tutkimaan paikkoja. Vetäsimme siimoista, jolloin kehto rupes kiikkuu. Soitimme puhelimeen, ja viimeistään, kun rupes parku kuulumaan, uteliaat säikähtivät totaalisesti. Paska housussa säntäsivät portaat kompuroiden alas. Ennen nukkumaanmenoa korjasimme aina siimat pois. Päivisin talossa ei "kummitellut".
Ajan mittaan keksimme jos jonkinlaista kepposta taloon. Kun kaksi vuotta oli jo takana, rupesi touhu kyllästyttämään. Olimme jo nähneet tuona aikana ihan tarpeeksi säikähtäneitä ihmisiä ja ideatkin rupesivat loppumaan. Hetki ennen lopettamispäätöstämme joku ehti tuikata talon tuleen. Näin ollen kylälle jäi legenda kummittelevasta talosta, josta haluttiin päästä eroon :)
Takavuosina liikkui huhuja, että talossa kummittelee, joka kasvatti entisestään uteliaiden mielenkiinnon.
Itse lukeuduin kans niihin.
Ovet narisivat, sieltä täältä kuului kolahduksia ja vaikka asettui paikalleen, kuuli ääniä sieltä täältä. Itse tiesin, että tämän ikäiselle talolle se on ihan normaalia. Paikat vain natisevat, ei muuta.
Sitten sain kuningasidean. Ryhdyn kaverini kans kummituksiksi. Kannoimme ullakolta vanhan kehdon toiseen kerrokseen. Virittelimme siimat, joilla kiikuttelimme kehtoa. Asensimme kehdossa olevien pehmusteiden alle puhelimen, jonka soittoääneksi vauvan itkua. Ja tietenkin naamioiduimme.
Illan pimetessä sieltä tulikin kaksi nuorta poikaa tytön kans tutkimaan paikkoja. Vetäsimme siimoista, jolloin kehto rupes kiikkuu. Soitimme puhelimeen, ja viimeistään, kun rupes parku kuulumaan, uteliaat säikähtivät totaalisesti. Paska housussa säntäsivät portaat kompuroiden alas. Ennen nukkumaanmenoa korjasimme aina siimat pois. Päivisin talossa ei "kummitellut".
Ajan mittaan keksimme jos jonkinlaista kepposta taloon. Kun kaksi vuotta oli jo takana, rupesi touhu kyllästyttämään. Olimme jo nähneet tuona aikana ihan tarpeeksi säikähtäneitä ihmisiä ja ideatkin rupesivat loppumaan. Hetki ennen lopettamispäätöstämme joku ehti tuikata talon tuleen. Näin ollen kylälle jäi legenda kummittelevasta talosta, josta haluttiin päästä eroon :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta vastaavanlainen talo kyllä löytyy ihan lähistöltä. Tästä emme ole jaksaneet valjastaa kummitustaloa. Touhu rupesi maistuu nimittäin puulta.
Tunteeton.Edustaa äärimmilleen viritettyä.Tuhoaa Etsivän sylin.
Uskallus.Yliluonnollinen menestystarina.Pitkän miehen selittämätön teline aina mukana.