Alkaa kyllästyttämään kun mikään ei muutu.
En jaksa siivota, joskus olen yrittänyt laittaa paikkoja kuntoon, mutta en saa kämppää koskaan sellaiseen kuntoon että voisin kenellekään ovea avata.
Ruokakassit jää eteiseen, kylmää tarvitsevat jutut pyrin laittamaan jääkaappiin.
Kukaan ei tule auttamaan.
Yksi ystävä tietää mun asiat aika hyvin, mutta hän ei kuulemma minua hoivaa.
Olen lopettanut hänelle puhumisen.
Kun tapaamme, hän lukee koko ajan vain kirjoja ja katselee tv:tä.
Niinhän minä sitten paranenkin.
Pyykit pesen ja teen välttämättömän.
Kaikki johtuu siitä kun minulla on henkisesti niin huono olo ja se johtuu taas jutuista joita
en ole saanut vielä purettua, ovat niin suuria.
Joskus olen hiukan päässyt asioiden jäljille ja ne suuret asiat ja tunteet ovat melkein olleet jo tulossa mutta kun ei ole ollut tilaisuutta purkaa niitä eikä ihmistä joka vastaanottaisi
pahan oloni.
Ystäväni ei auta, joskus harvoin, on ollut "vastaanottava".
Olen pettynyt häneen.
Tarvitsisin lähelleni ihmisen joka olisi välillä
lähellä ja vain olisi niinkuin ihminen on.
Tämä on jatkunut jo vuosikausia.
Voimani eivät riitä kämpän kuntoon laittamiseen, eikä muuton suunnitteluun.
En jaksa siivota, joskus olen yrittänyt laittaa paikkoja kuntoon, mutta en saa kämppää koskaan sellaiseen kuntoon että voisin kenellekään ovea avata.
Ruokakassit jää eteiseen, kylmää tarvitsevat jutut pyrin laittamaan jääkaappiin.
Kukaan ei tule auttamaan.
Yksi ystävä tietää mun asiat aika hyvin, mutta hän ei kuulemma minua hoivaa.
Olen lopettanut hänelle puhumisen.
Kun tapaamme, hän lukee koko ajan vain kirjoja ja katselee tv:tä.
Niinhän minä sitten paranenkin.
Pyykit pesen ja teen välttämättömän.
Kaikki johtuu siitä kun minulla on henkisesti niin huono olo ja se johtuu taas jutuista joita
en ole saanut vielä purettua, ovat niin suuria.
Joskus olen hiukan päässyt asioiden jäljille ja ne suuret asiat ja tunteet ovat melkein olleet jo tulossa mutta kun ei ole ollut tilaisuutta purkaa niitä eikä ihmistä joka vastaanottaisi
pahan oloni.
Ystäväni ei auta, joskus harvoin, on ollut "vastaanottava".
Olen pettynyt häneen.
Tarvitsisin lähelleni ihmisen joka olisi välillä
lähellä ja vain olisi niinkuin ihminen on.
Tämä on jatkunut jo vuosikausia.
Voimani eivät riitä kämpän kuntoon laittamiseen, eikä muuton suunnitteluun.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tänä päivänä monesti on, että ihmisillä ei ole aikaa toisilleen. Normaali elämä on hektistä ja vaikka halua olisi auttaa ja kuunnella toista ihmistä, siihen ei kertakaikkiaan riitä energiaa. Ihmisillä on tarpeeksi tehtävää oman elämänsä kanssa. Valitettavasti.
Mutta on myös aika helpottavaa, jos pystyy purkamaan ajatuksia esim. näin nettipalstalle tai vaikka vaan kirjoittamaan. Silloin pahaa oloa pystyy siirtämään itsestään pois. Tätä täytyisi tehdä säännöllisesti ja usein. Jotain päiväkirjantyyppistä. Lopuksi kannattaisi miettiä positiivisia ajatuksia, jotta negatiiviset ajatukset eivät jäisi päähän pyörimään.
Voitko kertoa joskus sille ystävällesi että
on paha olo etkä tunne oloasi hyväksi?
Jos hän sitten ottaisi sinut huomioon.
Teddyn viestejä ei kannata edes huomioida. Yleensä paha masennus ja ahdistus purkautuvat juuri arkipäivän ongelmissa, siis ihan päivittäisissä perusasioissa, olivatpa ne sitten pyykkäys, siivous, kaupassa käynti, palkkatyö jne. Tuntuu kuin mitään ei saisi aikaiseksi ja suuntana on vain yhä syvempi kuilu. Omien kokemusten perusteella täysin "normaalit" ja "terveet" ihmiset eivät tällaista yleensä ymmärrä.
Tarvitset henkilöä, jonka kanssa puhua elämästäsi. Varaa ihmeessä aika lääkärille ja psykologille, sillä puhuminen auttaa ja saat ennemmin tai myöhemmin uusia oivalluksia ja näkökulmia elämääsi. Olen itse huomannut, että parhaat psykologit eivät sano mitä sinun pitäisi tehdä, vaan he johdattelevat asioista toisiin kysymyksillä ja yleisillä kommenteilla. Pian sinä saat huomata, että sinä teet suurimman osan "työstä" ja ymmärrät elämääsi enemmän ja paljon paremmin.
Niin, käyn kyllä juttelemassa yhdessä paikassa ja yhdessä olemme oivaltaneet mistä mikin johtuu.
Siitä huolimatta en ole "parantunut".
Vaivojen juuret ovat niin syvällä, ilmeisesti
juuri siksi olenkin kaivannut "läheisapua".
Se olo kun on niin kokonaisvaltaista mitä koen.
Sosiaalinen elämä on kaventunut myös tämän takia
kun ei voi ketään kutsua käymään.
Päivä kerrallaan kuluu ja vuodet menevät.
unelmiesi kaatopaikkaa, ihmistä jonka niskaan lopulta kipata kaiken. Ehkä jos luopuisit tästä pakkoajatuksesta sinulla olisi oikeita mahdollisuuksia alkaa tervehtyä.
Et voi tietää mitä minulle on tapahtunut.
Itse tuskin selviäisit tästä. Kyse ei ole mistään kaatopaikasta ja niskaan kaatamisesta.
Olet ihminen, joka et tiedä toisten asioista
yhtään mitään.
Sinulla ei ole ymmärrystä eikä tietoa kaikista
asioista mitä täällä maan päällä on.
Enkä ole ainoa.
Ymmärrystä kun ei ole.
vaikka päiväsairaalaan vähäksi aikaa?
Onko sinulla muita ihmisiä jotka voisivat auttaa
vaikka siivouksessa?
Mikä sinulle on aiheuttanut tämän olon?
Auttaisiko vertaistuki, terapia?
Älä välitä tuosta älykääpiöstä joka sättii
vaikkei voi tietää toisen tilanteesta mitään.
Jos tunnet että tarvitset ihmisen lähellesi,
se voi olla oikea tunne.
Kuulin kerran ihmisestä joka soitti vahingossa
väärään numeroon ja tästä henkilöstä jolle soitettiin tulikin tämän kriisissä olevan ihmisen tukihenkilö!
Jos et muuta keksi, mene psyk. polille.