parasta ystävää joka sai keskenmenon rv 20?
itse olen raskaana rv 16 2.
itse olen raskaana rv 16 2.
kuinka lohduttaa
Nimetön
121435
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tilanne. Parhaiten mielestäni autat olemalla erittäin kärsivällinen ja ymmärtämällä esimerkiksi sen, ettei ystäväsi välttämättä halua sinun seuraasi loppuraskautesi aikana tai ole kiinnostunut vauvastasi syntymän jälkeen. Ja tietysti kerrot hänelle että olet pahoillasi ja että jos hän kaipaa juttuseuraa, niin kuuntelet.
siihen olen varautunut. vuonna 2002 kävi sama tilanne, olin rv 12 ja kerroin siitä ystävälleni, emme olleet pitäneet yhteyttä edellisenä vuotena, enkä tiennyt että hän oli saanut keskenmenon silloin rv 22. hän ei halunnut enää olla missään tekemisissä minun kanssani.
en haluaisi menettää taas ystävää oman raskauteni takia..
hankalia tilanteita. Itse olen myös kokenut keskenmenon, jonka jälkeen pitkän lapsettomuusjakson. Täytyy myöntää, että vaati aika paljon voimia olla tekemisissä raskaana olevien tai pienten lasten vanhempien kanssa. Kenenkään kanssa ei mennyt välit, mutta olisi kyllä voinut mennä. Toisten raskauksista en kuitenkaan pystynyt olemaan aidosti onnellinen, niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin. Menetys on vaan niin suuri, ettei tunteilleen voi aina mitään.
ettei ollut valmis äidiksikään vielä. se ei todellakaan ole muiden syy että joidenkin kohdalla näin käypi. kävin just lääkärissä.olen vk 19 2 ja alkoi verta tulemaan ihan solkenaan.. ei onneksi ollut kun yskästä kyse.karmea yskä sai kohdun limakalvot vuotamaan verta.itkin koko aaamun.onneksi ultrassa kaik ok.
tuomita tuntemattoman ihmisen noin? Mielestäni pikemminkin sellainen ihminen ei ole valmis äidiksi, joka ei osaa asettua toisen sijaan lainkaan ja kokee oikeudekseen tuomita muita.
Jos et ole kokenut keskenmenoa noin myöhäisellä viikolla, et todellakaaan voi tietää kuinka itse käyttäytyisit. Se, että sinä säikähdit oman raskauden aikana, mutta kaikki oli kuitenkin kunnossa, ei ole MITÄÄN verrattuna siihen, että olisit joutunut synnyttämään kuolleen lapsen.
Kukaan ei ole sanonutkaan, että se olisi jonkun toisen syy, jos oma lapsi kuolee, mutta tuska on niin suunnatonta, ettei aina pysty käyttäytymään niinkuin pitäisi.
viesti kuuluis ennemmin tonne keskenmeno palstalle, häh? Kiva tulla tollasia kyselemään muilta odottajilta. Tää on ODOTUS palsta, ei keskenmeno. Koitahan ottaa nyt silmä käteen ja etsiä viestilles oikea paikka!
kysyä muutakin..ei tartte lukea jos niin herkkää tekee lukea! mitäs kun mulla nyt 19 2 ja alko verta lentää solkenaa.ei onneks ollu mitn,mutta jos oliskin menny kesken,niin kertoisin sen tääl ,missä olen asioinu kaik viikot..sori vaan.
Tämä on keskenmenopalsta
viesti siirrettiin.
rv 24. Parasta tukea oli kun ystäväni kertoi olevansa tukena, kuunteli mua ja antoi taas aikaa kun tahdoin olla yksinäni. Tärkeintä on antaa hänen tietää että olet käytettävissä.
Voin kertoa oman kokemukseni. Yritimme mieheni kanssa lasta tulematta raskaaksi. Niinä aikoina sain tietää että 3 tuttuani oli tullut raskaaksi suunnittelemattaan. Se todellakin riipaisi minua. He eivät vielä olisi halunneet lasta. Yksi heistä oli mieheni veli ja sen vaimo. Pian heidän kertomien vauva-uutisten jälkeen sain tietää olevani raskaana. Kunnes alkoi verinen vuoto ja jouduin sairaalaan. Vauva oli mennyt kesken viikolla 6. Jouduin kuitenkin verikoe seurantaan ja pian sairaalasta soitettiin että minun täytyisi tulla tutkittavaksi ja niin minulle todettiin kohdun ulkopuolinen raskaus. Sain tyhjennyslääkkeet ja menetin "vauvani".
Jouduin kuitenkin olemaan sukujuhlissa ja pidimme yhteyttä mieheni veljen ja sen vaimon kanssa. Minulle se oli hirveä paikka, koska jouduin näkemään kuinka toisen maha kasvaa. Olin onnellinen heidän puolesta, mutta minua todellakin sattui. Mietin vain että miksen minä saa lasta ja he saa vahingossa.
Sitten kun vauvaa piti mennä katsomaan niin se oli todella vaikeaa. Sama sairaala missä minulle tehtiin tyhjennys. Pukkasi minulle muistot mieleen. Lisäksi koko heidän raskauden ajan mieheni veli jauhoi että jokos teillekkin tulee lapsi. Kai tekin haluatte tälläisen. Me ei haluttu kertoa heille tapahtuneesta mitään, mutta kyllä nuo sanat sattuivat. Silloin päätin että kenellekkään, koskaan en mene sanomaan noin, koska ei tiedä mitä heille on tapahtunut.
Pian heidän vauvan syntyman jälkeen sain tietää olevani raskaana ja nyt olen 19. raskausviikolla. Kaiken pitäisi olla hyvin. =)
Nyt sain tietää että kaverilleni oli kerrottu ettei hän ja miehensä voi saada koskaan lasta, niin en todellakaan tiedä kuinka kertoisin hänelle meille tulevasta vauvasta. Lapsettomuus on ollut heille niin kova asia, niin kuin varmasti kaikille jotka sitä joutuu kokemaan.
Itse kokisin tuollaisessa tilanteessa parhaaksi, ettet hehkuta raskaudesta. Tuskin olit niin tekemässä, mutta varsinkin surun alussa pieninkin "hehkutus" voi satuttaa. Parasta, että asiasta puhuu suoraan, kun aikaa on jonkin verran kulunut. Ei kukaan estä sinua kertomasta ystävällesi, että sinusta tuntuu pahalle, että hän koki menetyksen ja oma tilanteesi raskaana pahentaa tilannetta. Jos ystävä ottaa jossain vaiheessa puheeksi uuden raskauden , mikä ei tietenkään korvaa menetettyä lasta, voit taas olla tukena. Joskus menetyksen jälkeen voi halutessaan raskautua piankin ja tällöin lapsillenne ei tulisi edes paljoa ikäeroa.
Ihmiset suhtautuu asiaan niin erilailla, että hankala mennä neuvomaan. Meillä vauvamme hautajaisissaoli raskaana oleva tuttumme ja meille asia ei ollut ongelma. Mutta tuntui hyvälle, kun pariskunta etukäteen kysyi, että tekeekö meille pahaa,jos raskaana oleva tulee. Tiesimme toki raskaudesta, mutta erikseen vielä kysyminen tuntui huomaavaiselta. Itse en ollut katkera muille äideille, jotka odottivat tai olivat juuri lapsia saanet. Monille lapsen saanti ei kuitenkaan ole helpppoa. Tuttavien taustalla oli keskenmenoja, lapsettomuuta jne. Ymmärrän silti, että moni voi olla katkera ja ei auta kuin lukea tilannetta, miten ystäväsi suhtautuu. Aika auttaa asiaan ja myöhemmin hän voi nähdä asian toisin kuin tänään...meinasin kirjoitaa romaanin tähän..