Taas on keskiviikko. Hyvä päivä tehdä uusi aloitus..:D
Tuosta ulkonäköön liittyvästä vilkkaasta keskustelusta heräsi mieleeni muisto lapsuudestani.
Pikkutyttönä olin kova piirtämään. Se oli mieliharrastukseni, vaikka kotonani moista ei katsottukaan hyvällä silmällä. Ajanhukkaa ja turhuutta kerrassaan..
Mutta minä kuitenkin piirtelin, suurimman osaa salaa. Ihmisten kasvot olivat kiinnostukseni kohde, mutta koskaan en osannut sanoa, että kuvasiko piirustukseni naista vai miestä. Sillä ei näyttänyt olevan minulle mitään merkitystä.
Joskus kyllä pohdin asiaa, mutta en osannut eritellä sukupuolten erilaisia piirteitä, vaan jatkoin samanlaisia kasvoja vuodesta toiseen.
Joitakin tekeleitäni olen säilyttänyt. Sieltä olen näkevinäni oman itseni, ei kumpikaan sukupuoli, vaan molempia sulassa sovussa, ihminen.
Tuosta ulkonäköön liittyvästä vilkkaasta keskustelusta heräsi mieleeni muisto lapsuudestani.
Pikkutyttönä olin kova piirtämään. Se oli mieliharrastukseni, vaikka kotonani moista ei katsottukaan hyvällä silmällä. Ajanhukkaa ja turhuutta kerrassaan..
Mutta minä kuitenkin piirtelin, suurimman osaa salaa. Ihmisten kasvot olivat kiinnostukseni kohde, mutta koskaan en osannut sanoa, että kuvasiko piirustukseni naista vai miestä. Sillä ei näyttänyt olevan minulle mitään merkitystä.
Joskus kyllä pohdin asiaa, mutta en osannut eritellä sukupuolten erilaisia piirteitä, vaan jatkoin samanlaisia kasvoja vuodesta toiseen.
Joitakin tekeleitäni olen säilyttänyt. Sieltä olen näkevinäni oman itseni, ei kumpikaan sukupuoli, vaan molempia sulassa sovussa, ihminen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Leikin barbeilla ja paperinukeilla.
Harrastin balettia ja rytmistä voimistelua.
En eroittunut millään tavalla muista tyttösistä.
Piirtäminen oli myös minun lempiharrastukseni. Minä sain piirrellä ihan rauhassa. Minulla oli hyvät piirustusvälineet, sain positiivista palautetta paljon, ehkä liikaakin. Piirsin etupäässä prinsessoja ja missejä, mutta myös hirviöitä. Enää ei piirtäminen huvita, olen piirtänyt ihan tarpeeksi. En ole niin hyvä.
Olin aika paljon kotona viihtyvää tyyppiä jo lapsena. Luin ja kirjoittelin, naputtelin kirjoituskoneella ja toimitin omaa perhelehteä, josta varsinkin isä piti paljon. Lauloin kasetille, josta pidin erityisen paljon, vaikka oma ääni kuulosti joka kerta ihan yhtä typerältä huolimatta siitä, että varmasti yritin parhaani.
Ulkonakin tuli tietysti oltua ja leikittyä kaikenlaista, yleensä sitä, mitä ei saanut. Uitiin kuralammikoissa ja kiusattiin ohikulkijoita heittelemällä kuraa ihmisten päälle. Huudeltiin ilkeyksiä perään. Rikottiin tahallaan ikkunoita. Käytiin omenavarkaissa ja kerran porkkanavarkaissa naapurin kasvimaalla.
Serkkuni kanssa vaeltelimme uikkarit päällä siellä täällä, tutustuttiin ympäristöön. Hypittiin talvella katolta lumihankeen, mentiin maan alle viemäriputkiin, kiivettiin junaratasillalle...
Minä leikin paljon, työtä en ole lapsena tehnyt. Äiti sanoi, että leikki on lapsen työtä. Koulunkäynti oli ihan kiinnostavaa, mutta läksyihin en uhrannut paljoa aikaa.
Kaikesta huolimatta minua pidettiin kilttinä tyttönä, ainakin isä sanoi niin, vaikka enhän minä nyt niin kiltti aina ollut. Kauhea murkkuikä tuli ja muutti kiltin tytön ihan tuntemattomaksi...
piirtäminen oli myös rakas harrastus lapsena, kaiken muun ohessa. saatoin istua paperin ääressä tuntikausia keksien omia tarinoitani, joita sitten piirsin paperille. Muuten olin rasavilli poikatyttö, keksin uskomattomia tempauksia ja äiti-parka sai vuokseni paljon harmaita hiuksia.=D
Leikin tietysti aina pikkuautoilla ja sotilailla. Mettässä painelin poikien kanssa ase kourassa leikkien sotaa. Majoja tuli rakennettua. Urheilin paljon, tuli siin sivussa piirreltyäkin. Tietokone pelit vei paljon aikaa. Melkonen rasavilli olin ja aina kolomassa itteäni =)
Ainoat kaverini oli jätkiä. En oikein tullut toimeen likkojen kanssa.. Olivat liian tyttömäisiä. =)
Barbit oli lähinnä leikeissä mukana maalitauluina ritsalle tai lutkulle..
mummin tyttö, aina mummilla yötä tai mummin kanssa kaupungilla. Leikin paljon nukeilla siskon kanssa. Me oltiin äidit ja nuket oli meidän lapsia, mutta noissa leikeissä ei ollut koskaan isiä, ne oli aina työmatkalla.
Mäkin tein paljon omia lehtiä ja kirjoitin ahkerasti päiväkirjaa... luin Viisikot ja Tiina-sarjan moneen kertaan. Tehtiin myös omia radio-ohjelmia ja lauluesityksiä systan ja kamujen kanssa. Koulussa olin melko hiljainen ja kiltti tyttö, ja luokan lemmikki koska olin niin pieni.
Olin lapsena hirveän ujo ja hiljainen.
Minulla oli vaaleat hiukset (on vieläkin, joskin ne ovat itsestään tummuneet) ja luonnonkiharoita. Piirsin paljon ja aina myös selitin kaikille piirtäessäni, että mitä piirrän.
Minulla on sisko ja kaikki luulivat meitä aina kaksosiksi.
Meille luettiin paljon.
Minulla oli muistaakseni vaikeuksia oppia sitomaan kengännauhoja, enkä osannut kunnolla hyppiä tarhassa hyppynaruilla.
Ala-asteella olin edelleen samanlainen. Olin kiinnostunut tähtitieteestä ja linnuista. Taputin myös jokaista vastaantulevaa koiraa ja pistin koiran nimen ja rodun ylös vihkoon. Lintuvihkooni piirsin kaikenlaisia lintuja, joita näin (esim. näin fasaanin ja luulin, että se on karannut eläintarhasta ja olin hirveän huolissani, koska se käveli yksinään tien varrella).
Lapsena oli paljon kivoja kavereita tarhassa, koulussa ja naapurustossa.
Yksi suosikkinukeistani oli Mimmi-niminen nukke.
En jaksa juuri nyt kertoa enempää.
Sitten ala-asteella luin valtavasti ja kirjoitin paljon. Yhteen kirjasarjaani sain valmiiksi 4 tai 5 osaa.
Minä olin melkoinen rasavilli ja samalla lukutoukka.
Leikin hurjia leikkejä niin poikien kuin tyttöjenkin kanssa.
Minulla oli sekä autoja että nukkeja.
Luin ihan kamalasti.
Inhosin yli kaiken piirtämistä tai kuvista ja kaikkea muutakin kätten taitoja vaativaa.
Musiikkia harrastin: pianoa, kuorolaulua jne...
Harrastin yleisuheilua ja pyöräilyä. Joukkuelajeja en pesäpalloa lukuunottamatta harrastanut.
Minulla oli myös kirjeenvaihtokavereita ympäri maailman.
Hassua kyllä, en lapsena juuri koskaan suostunut istumaan television ääreen!
Olen käynyt muuten vuoden baletissa (!!!). Se oli kammottava kokemus. Sisko luisti tästä, kun ei päässyt alipainoisena mukaan lainkaan (on ajat muuttuneet, tuskin ketään nykyään alipainon takia balettisalin ovelta käännytetään. Tämä oli kuitenkin 70-luvulla).
Baletin sain onneksi korvattua kokonaan uintitreeneillä:-)
Hassua, enpä ole lapsuutta tai nuoruutta kelaillutkaan aikoihin....
'Paras' ystäväni oli tyttö, ja tämän tytön kanssa leikimme kyllä enimmäkseen poikien kanssa. Meillä oli hassu päähänpinttymä päihittää pojat ihan kaikessa.....
En ole hirveästi kasvanut, mutta kuitenkin :)
Lapsena juostiin mökillä metsissä ja leikittiin sotaa. Johtuen tietysti siitä, että mökkimme sijaitsee lähellä Venäjän rajaa ja metsistä löytyy kiviesteitä, juoksuhautoja ja punkkereita. Aivan mahtavat olosuhteet sotaleikkeihin!
Rakentelimme tukikohtia pitkin poikin metsiä ja niihin se suurinosa leikkiajasta aina menikin. Kun olimme majan saaneet valmiiksi, ei meillä riittänyt enää energiaa ja halua sodanleikkimiseen. Usein sitä tuli sitten muutettua muualle metsään ja aloitettua uusi maja.
Lapsuuteni oli erittäin onnellinen. Jaksavat vanhemmat ja paljon puuhailtavaa.
Toinen puoli lapsuudestani on musiikillisuus. Lapsena kävin musiikkileikkikoulussa ja soittelin nokkahuilua kevätjuhlissa...siitä sitten lähdin musiikkiluokille, mutta kun yläasteelta pääsin, niin olen musiikkiharrastukseni jättänyt..mitä nyt kitaraa rämpyttelen.