Meillä on 1,5-vuotias lapsi. Olen ollut työttömänä muutaman kuukauden ja nyt sitten sain aivan äkkiarvaamatta työtarjouksen, josta ei oikein voi kieltäytyä. Työ tosin alkaa jo reilu viikon päästä ja lapsi pitäisi viedä sitten hoitoon... Ero tuntuu jo nyt niin kamalalta, että kurkkua kuristaa ja ahdistaa.
Miten te muut olette tästä selviytyneet? Ja nyt en todellakaan kaipaa mitään "olisit miettinyt tyttömäksi ilmoittautumista vähän pidempään" tai "noin pienen lapsen paikka on kotona" -viestejä.
Miten te muut olette tästä selviytyneet? Ja nyt en todellakaan kaipaa mitään "olisit miettinyt tyttömäksi ilmoittautumista vähän pidempään" tai "noin pienen lapsen paikka on kotona" -viestejä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensimmäiset viikot on aina vaikeita. Mielessä juoksee paljon asioita, eikä työkään heti luonnistu. Henkkoht mietin aina, että entä jos jotain sattuu, olisi minun syytäni koska en ole ollut paikalla. Lapsi varmasti pärjää, kunhan tottuu. Oppii uusia asioita ja tapaa ihmisiä. Äitini oli työttömänä melkein kolmekymmentä vuotta, yhdeksän lapsen jälkn lähti töihin, kun nuorin oli kuusi, ja se ikävä ja kaipuu ei oikein tuntunut loppuvan. Kaikki menee hienosti ja työ on myös ihan hyvää omaa aikaa itsellesi. Huomaat kyllä.
se on monelle muullekkin vanhemmalle rankkaa se töihin meno usko pois, et ole yksin tunteinesi.
olen aina rohkaissut vanhempia että kyllä se siitä lähtee sujumaan.
tottakai saa ikävöidä, mut parempi ettei kauheesti näytä lapselle sitä itkua siinä tuomistilanteessa, vaan halit ja pusut ja sitten poistuu ulos.
päivällä voi aina soittaa jos haluaa kuulla mitä lapselle kuuluu, yleensä lapsen itku rauhoittuu pian kun vanhempi on poistunut.
tsempiiä, kyllä se siitä.
muutamana päivänä viikossa, kun hän on noin 1v. 7kk iästä asti kysellyt muiden lasten perään ja pettynyt kovin esimerkiksi silloin, kun ulkona ei olekaan muita lapsia. Tarhapäivä on kuitenkin suunniteltu lapsien rytmille, siellä lapsilla on tilla ulkoilla ja leikkiä.
Meillä siis ainakin lapsi nauttii tarhassa olemisesta, muiden lasten leikkien seuraamisesta jne. Puolitoistavuotias vaikuttaa vielä niin pieneltä, mutta varmaankin kävelee, leikkii itsekseen, ymmärtää jo puhetta ja oppii pian sanomaan mitä haluaa. Lohduta itseäsi niillä pienillä, jotka viedään hoitoon jo alle vuoden ikäisinä.
Tietenkin eri asia viedä lapsi hoitoon koko päiväksi joka päivä, mutta silloinhan tarhapäivästä tulee tärkeä ja turvallinen osa lapsen päivärytmiä. Siihen kannattaa varautua, että alussa lapsi saattaa oireilla muutosta, mutta aika pian noin pieni sopeutuu uuteen ympäristään. Voit myös helpottaa lapsen sopeutumista ilmaisemalla itse hyväksyntää tarhaa kohtaan, käymällä tutustumassa vaikka kahtenakin päivänä ennen hoidon alkamista ja aloittaa mahdollisuuksien mukaan muutamalla lyhyemmällä päivällä (joustaisiko uusi työpaikka tai tyyliin isä vie - äiti hakee) tai lyhyemmällä viikolla.
Minulle oli hankalaa ajatus siitä, että lapsi joutuu itsekseen selviytymään tarhassa. Ympäristö on kuitenkin turvallinen ja rutiini on selkeä lapsenkin helposti hahmotettavissa siis. Kyllähän se lapsi kaipaa sinun hellintääsi, aikaasi ja huomiotasi, vaikka olisikin päivät tarhassa
-ehkä ennen kaikkea juuri silloin!
Eikö tarhaan luoteta kun mietitään että jos lapselle käy jotakin kun äiti ei ole valvomassa jne?
Lapsellemme tulee elämän aikana tapahtumaan kaikenlaista. Tippuu puusta,ja loukkaa käsivartensa,tai pyörällä ajaessa kaatuu, tai kun käännät pääsi muualle kaatuu selälleen lattialle,ja lyö päänsä jne jne...Ajatelkaa positiivisesti. Lapselle päiväkoti tekee vain hyvää. On tekemistä ja leikkikavereita. Itse pienenä olisin halunnut olla tarhassa,kun kaikki päivät odotin pihakavereita leikkimään tarhasta. Niin ja lapset eivät halua että äiti huolehtii liikaa. Rajansa kaikella
Tarhassa on ammattinsa osaavia ihmisiä.
Vein lapsen n.11kk tarhaan,ja eka viikko menossa eikä itketä minua eikä poikaa. On hienoa että joillakin äideillä on mahdollisuus olla kotona pidempääkin, mutta me emme tule toimeen sillä rahalla mitä sillä saa. Muut lapset ovat ottaneet poikamme oikein hyvin mukaan ja huomioivat häntä. Nukkuu,syö,leikkii ja jokeltelee täysin tyytyväisenä. Hoitajat yllättyneitä että kaikki on sujunut niin hyvin. Voihan tosin olla, että myöhemmin kun paikka on jo tuttu ei ole enää vieraskoreutta ilmassa,ja sitten se itku saattaakin tulla.
Ymmärrän kyllä että jos lapsi itkee kauhuissaan tarhassa ja ikävöi äitiään,niin ei silloin äidilläkään ole hyvä olla,ja sitten syyllistetään.