Kalojen hioroskoopeissahan kerrotaan,että ko.merkki on erityisen altis addiktoitumaan.Varoitellaan ettei kala ui liian syvälle päihteiden maailmaan tajutessaan reaalimaailman sietämättömyyden.
Te,rakkaat muut kalat,kertokaa omista kokemuksistanne!Ja kalojen tutut myös!
Itselläni on ollut paha päihdeaddiktio,jota hoidan koko ajan siten,että pidän nollatoleranssia ja käyn vertaistukiryhmässä.Olen ollut absolutisti vuosia.
Muita riippuvaisuuksia olen haalinut myös.On ollut liikunta-addiktio,syömishäiriö,kleptomaniaa,läheisriippuvaisuutta,shoppailuaddiktio...Muutamia mainitakseni.Tuntuu,että olisin kuin vuotava seula:kun yksi riippuvuus hellittää,toinen tulee tilalle!
Mites teillä,rakkaat kanssasisaret ja -veljet?Onko työnarkomaniaa?Alkoholismia?Anoreksiaa?Alistumista väkivaltaisessa liitossa(läheisriippuvuuden yksi muoto),don juanismia,ahmimista,tunnesyömistä?
Te,rakkaat muut kalat,kertokaa omista kokemuksistanne!Ja kalojen tutut myös!
Itselläni on ollut paha päihdeaddiktio,jota hoidan koko ajan siten,että pidän nollatoleranssia ja käyn vertaistukiryhmässä.Olen ollut absolutisti vuosia.
Muita riippuvaisuuksia olen haalinut myös.On ollut liikunta-addiktio,syömishäiriö,kleptomaniaa,läheisriippuvaisuutta,shoppailuaddiktio...Muutamia mainitakseni.Tuntuu,että olisin kuin vuotava seula:kun yksi riippuvuus hellittää,toinen tulee tilalle!
Mites teillä,rakkaat kanssasisaret ja -veljet?Onko työnarkomaniaa?Alkoholismia?Anoreksiaa?Alistumista väkivaltaisessa liitossa(läheisriippuvuuden yksi muoto),don juanismia,ahmimista,tunnesyömistä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse kalana voisin sanoa, että olen aika pintaliitäjä. Mutta sitten kun takerrun johonkin asiaan niin yleensä en pääse siitä millään irti. Ja yleensähän ne asiat on negatiivisiä...
Silloin kun minulla on mennyt huonosti niin minulla on ollut alkoholiongelmia, mutta ei onneksi kovin pahoja. Olen elänyt väkisinkin väkivaltaisessa suhteessa, olen elänyt valehtelu kierteessä, pinnauskierteessä, ja varastelukin oli minulle yhdessä vaiheessa pakkomielle. Itsemurha hakuisuus on ehkä ollut pahin minua vaivannut addiktio.
Muutenkin olen huomannut että elämä tahtoo tuntua liiankin usein sietämättömältä itselleni ja säännöt rikottavaksi tehdyiltä.... Mutta ei kait tämä kaikki nyt vain yhteen horoskooppimerkkiin liity???
Toivottavasti tästä oli jotain apua=)
Onhan noita päihteitä jos jonkinlaisia tullut itsekin otettua, ja usein enemmän kuin lääkäri määrää, silloin nuorena tosin, ei nyt enää kuin muutama olut tai viinilasi viikonloppuisin. No, joskus vähän enemmän. Mutta, piti sanomani että kyse on enemmänkin omasta kasvusta, ei mikään horoskooppimerkki saa ketään addiktiksi.
Kokemuksesta tiedän että on erittäin vaikeaa myöntää itselleen että minulla on ongelma, mutta että minulla on myös viime kädessä itsellä päätäntävalta mitä teen. Todellisuuden, itsensä kohtaaminen ei aina ole helppoa, mutta se on hyvin palkitsevaa.
Ja muutenkin, haluan vielä sanoa että ihminen on aina suurempi ja monimuotoisempi kuin mitkään lokeroinnit ja luonnehdinnat. Älä sysää vastuuta itsestäsi mihinkään tai kellekään, mutta muista että meillä kaikilla on toisaalta myös vastuu pitää huolta toisistamme. Hyvää syksyä!:)
Hei kaimat,
kuulostaa kovin tutulta. Kaikkien muiden addiktien lisäksi suosittelen lisäämään listaamme vielä yhden , nimittäin oman itsemme henkisen kehittämisen! Sekään ei ihan ominpäin ainakaan itselläni onnistu ja olen lukenut kasoittain alan opuksia kokematta mitään ihmeempiä liikahduksia.
Lainasin (suosituksesta)kirjastosta 3 kirjaa, Neale Donald Walsch/ Keskusteluja Jumalan kanssa, osat 1,2 ja 3. Kirjat kertovat miehestä, joka turhautuneena elämäänsä kirjoittaa kirjeen J:lle ja yllättäen saakin vastauksia kysymyksiinsä. Kirjat ovat vuoropuhelun muotoon hauskasti ja elävästi kirjoitettuja. Ne avaavat aivan eri näkökulmia ihmiseen ja maailmankaikkeuteen, eivätkä ole minkään uskonnon pohjalta kirjoitettuja.
Eikö olisi mukava tietää, että ihmiset ovat itse peloissaan keksineet helvetin, paholaisen, ym.kamalat asiat, joilla meitä kaikkia on peloteltu. Ainoa asia mikä on olemassa, on Rakkaus.Wau, tämä kolahti minuun ja vielä hyvin perusteltuna.
Kolmas kirjani on kesken, mutta suosittelen lämpimästi kaikille jotka haluavat uuden näkökulman elämäänsä.En siis ole KOSKAAN lukenut näin mahtavia kirjoja, turha kai mainita, että ne muuttivat myös kirjailijan elämän..
Nyt pitää lopettaa, koska ohjeessa sanotaan, että mainostaminen on kielletty. Tämä nyt vaan on kirjasarja, joka on tehty just meille kaloille, jotka loputtomasti etsivät itseään.
Jos toivottavasti joku lukee kirjat, laittaisitko tänne palautetta, mitä tykkäsit!
Valoisaa syksyä kaikille,
otetaan vain kaksi punaviinilasillista iltaisin lenkin jälkeen,niin pysytään kuosissa :)
Meinasin leuhkia että meikäläisellä sitä on vaan nettiaddiktio, ja sekin hallinnassa... Mutta onhan tietysti kaikenlainen "huuhaa" ja itsensä "henkinen kehittäminen" jaksanut pyörittää meikäläistä jo 2/3 elämästä. Minulle se on intohimo ja tärkeintä mitä on elämässä, ehkä jollekulle toiselle pelkkää itsensä jekutusta.
Olen sitä mieltä että Kalan kannattaisi aina, jos mahdollista, hankkia ns. positiivinen pakkomielle, eli harrastaa maanisesti jotain sellaista mikä ei ole haitallista. Ja jos mielikuvitus on viedä mennessään - Kala kun aina kuuluu luonnostaan MEREEN, jos ei muuhun mereen niin tunnemereen, fantasioiden mereen... - niin kannattaa aktiivisesti luoda kaikenlaista päässään ja laittaa ne kirjoihin ja kansien väliin!
Itselläni ei ole minkäänlaista vaaraa joutua alkoholin kynsiin, kun ei edes tee mieli juoda kovinkaan usein. Joskus tietenkin tulee otettua jonkin verran, muttei ikinä niin etteikö sängystä pääsisi ylös aamulla. ;)
Otan kyllä kovia paineita pienistäkin asioista, joka johtaa yleensä siihen, että sulkeudun kotiini. Ahdistun. Enkä silti voi myöntää itselleni masentuvani. Ahdistuksen myötä tulee mieletön ruoan himo, joka pahentaa oloa entisestään.
Olen jo keski-ikäinen kalanainen. En pidä alkoholista enkä sitä juo. Ei ole koskaan tuntunut siltä, että viinasta olisi apua. Sen sijaan olen kyllä ylipainoinen (ei siis anoreksiaa) enkä saa millään itsestäni irti, että jaksaisin pudottaa painoani. Kaikki yritykset lopahtaa parin päivän päästä. Olen herkkä ja siksi useinkin työpaikalla sylkykuppina, kun en osaa olla ilkeä enkä puolustaa itseäni. Jostain huomautuksesta, vaikka olisi aiheellinenkin, saan aina erittäin pahan mielen monen paivän ajaksi. Tunnen itseni tosi huonoksi ja mitättömäksi.En uskalla vastata puheisiin, enkä olla eri mieltä. Minulla ei ole minkäänlaista kunnianhimoa. Jotenkin kummasti sitä vaan myöntelee kun kuuntelee toisten mielipiteitä.
Yritän vältellä ja pakoilla tilanteissa joissa pitäisi tuoda oma mielipide esille, olen siis arka. Onko muilla kaloilla tällaisia samanlaisia heikkouksia?
Omalla kohdallani on niin, että kaikki harrastukset ynnä muut jutut, mitä aloitan, menevät aina yli...eli tulen niin innokkaaksi, että rääkkään itseni melkein loppuun, mikä on erittäin rasittavaa, esim, nyt kun aloitin taas kuntoilun, mitä olen melkein koko ikäni harrastanut, niin se on taas menossa yli. Analysoin asian niin, että todennäköisesti en osaa olla kärsivällinen, ja lenkilläkin rääkään itsestäni voimat pois, jotta olo olisi kuntoilun jälkeen hyvä. Sama juttu on ruoan kanssa, pistaasipähkinöitä on mennyt joskus vähän liikaa :). Jännä juttu on myös se, että aloitan aina jonkun uuden jutun korvaamaan vanhan. Ainoa juutu missä olen tasapainoinen on ihmissuhteet. Olen seurustellut 4 vuotta, ja huomaan että parisuhde sopii minulle mainiosti, vaikka omaa rauhaa kaipaakin välillä. Alkoholista en ole riippuvainen, nähtyäni läheltä mitä se voi ihmiselle tehdä, sillä isäni oli alkoholisti, onneksi ei ole enää. Juon silloin tällöi, muuta en juo jalkoja altani.
Eipäs mmuta tule tällä kertaa mieleen.Hyvää syksyä kaikille merenpohjan, ja pinnan asukeille!
T: aurorah (20v)
Mä olen parikymppinen kalanainen ja olen todella ujo ja romantikko ja yleensä ns pelkään toisten mielipiteitä ja pahoitan mieleni erittäin helposti.
Toinen vika on tämä romantikko puoli mitä olen jo oppinut hallitsemaan aika hyvin vaikka välillä se menee aika paljon yli. Eli elän välillä omissa pilvilinnoissa ja kuvittelen helposti että joku on kiinnostunut minusta jos hän katsoo jollain määrätyllä tavalla tai tekee jotain tai sanoo jotain ja sitten kun huomaan taas että kaikki oli vaan mun omaa mielikuvituksen tuotetta petyn ja loukkaannun valtavasti. Onko muilla samoja ongelmia?
Minulla on addiktio, jonka joku jo mainitsikin. Se on henkinen itsensä kehittäminen. Olen lukenut varmasti kaikki psykologiset yms. kirjat, jotka kirjastosta löytyvät. En ole kylläkään kokenut mitään järisyttäviä maailmankuvan muutoksia... Enkä ole kasvanut ihmisenäkään. Ei kai siihen auta kuin pelkästään aika ja elämänkokemuksien lisääntyminen.
Päihe- tai muitakaan ongelmia ei onneksi ole. Esim. tupakkaa en polta, koska tupakoimisessa ei mielestäni ole mitään järkeä. Alkoholia juon todella harvoin, koska humalassa tulee mokailtua, enkä jaksa seuraavan aamun morkkista.
Tupakka ja viina. Aiemmin nuuska. Muitakin juttuja on tullut ennakkoluulottomasti kokeiltua, mutta onneksi en ole vielä jäänyt koukkuun.
Hassua kun joku mainitsi pistaasipähkinät, mullakin menee niitä ajoittain pari pussia viikossa!
Joo, osuu meikäläiseen toi kalahoroskooppi aika hyvin (olen siis kalat). Alkoholia tulee litkittyä neljänä päivänä viikossa ihan kunnolla, ja pidän itseäni sietämättömänä läheisriippuvuuteni vuoksi. Naisasiat mennyt aina päin vittua.
en nyt oikeastaan ole ikinä ollut hirveän riipuvainen mistään.kahvikuppineuroosi kyllä löytyy ja masentunut olen ollut!kun löysin oikeanlaisen kumppanin jossain suhteessa olen oppinut seisomaan omilla jaloilla enkä stressaa niinkään enää..no netti on kyllä aika in..heh
itselläni elämä vahvisti mut kaikin puolin. kävin niin rankan kokemuksen masennuksen ja alkoholin kanssa jo 13 vuotiaana. mutta pääsin sieltä ylös ja selvisin omin avuin ja se kasvatti luonnetta sen verran ettei toista kertaa tulee, nyt keskityn aina itseeni jos meinaa mennä väärään suuntaan. annan itselleni aikaa ja pidän hemmottelupäiviä, lepopäiviä.osaan pitää rajani kaikessa vaikka joskus meinaa lipshtaa, mutta sitten pitää ottaa niskasta kiinni...