homeille oireileva ja astmalääkkeet käytössä. Nyt on jo jonkin aikaa ollut outoja vaikeuksia. Sopivasti rasitusta ja päässä huippaa, huulia neuloo, samoin sormia ja ainoa keino, joka auttaa on lepo tai seisahtuminen. Noiden oireiden lisäksi sammalla kynnet alkaa sinertää ja hengittäminen on kuin olisi ohuessa ilmanalassa. Astman pahenemisvaiheko menossa vai mitä pirua tämä on?
Olen
vaikeasti
6456
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
elikä suhtaudu kriittisesti, en tiedä mitään lääketieteestä, mutta mielestäni kyseessä on hyperventilaatio. Kuvasit hyperventilaation oireet todella osuvasti. Hyperventilaatio saattaa myös johtua astmastasi. Tai sitten kyseessä on paha astmakohtaus. Onko sinulla rasitusastmaa?
http://www.therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Hyperventilaatio-oireyhtymä
Sain vähän vastaavia kohtauksia joskus, heräsin niihin tai kohtaus tuli muutoin. Lääkärini kertoi, että se oli tuota hyperventilaatiota, ja johtuu sairaudestani. Miten se sairaudestani johtui, jäi käsittelemättä.
Nyt kun olen ollut pitkään poissa työpaikaltani, en ole saanut noita kohtauksia, en edes muista milloin. Joten kyllä se tuohon altistukseen liittyi.
Pystyit kuvaamaan todella tarkoin tuon käsien sinertymisen, itse en sitä koskaan huomannut katsoa, tilanne oli aina vähän turhan akuutti, joten noin tarkoin en itseäni tarkastellut. Tilanteessa pelästyi kyllä alkuun koko perhe, tai paikalla olleet. Kun tilanteita tuli useasti, ei niihin kiinnittänyt enää perhe huomiota, odottelivat vain kunhan kohtaus menee ohitse.
Mietin sitä, että laskeeko tuo hapetus kohtauksen aikana, siitähän sinulla nähtävästi olisi kyse, kun tuota sinertymistäkin on. Asiasta on hyvä keskustella lääkärin kanssa, mutta älä ota nokkiisi, jos hän vähättelee tai kertoo että sinä vain ylihengität, ei se ole vaarallista... jne.
Jos tilanne on sama kuin minulla, en usko että se oli hyperventilointia ihan vain ilman sairauden antamaa syytä, enkä usko että se on sitä sinullakaan. Joten et panikoi, näin uskon, vaan kyse on muusta, sairaudestasi johtuvaa ja siihen muuhun pitäisikin kiinnittää huomiota.
Se miten apua saat, voi ollakin vaikeaa. Täällä oli joskus aika paljonkin kirjoittelua näistä kohtauksista, niitä on ollut sairastuneilla enemmänkin. Kovin olivat nöyryytettyjä saamastaan palautteesta, käydessään kohtauksen aikana lääkärissä tai puhuessaan siitä muulloin lääkärin kanssa. Paperipussi taisi olla se paras hoito, hengittää rauhallisesti paperipussiin... siinä se.
Itse en koskaan käynytkään lääkärissä, eipä se tuon kohtauksen aikana ole edes mahdollistakaan miettiä, että no joo tästä nyt lähden ensiapuun, kyllä siinä pyrkii vain rentoutumaan ja saamaan sen hengityksen kulkemaan normaalisti. Ja kohtauksen jälkeen olet väsynyt ja kipeä, ei mitään ajatusta lähteä jonottamaan paikalliseen terveyskeskukseen, vaikka olen sielläkin saanut aina tarvittaessa todella hyvää hoitoa. Ei sellaisia kauhukertomuksia tk-lääkäreistä ollenkaan, mitä tälläkin palstalla on usein kerrottuna, päin vastoin.
No joka tapauksessa, mieti miten ja minkä jälkeen tuo kohtaus tuli? Rasititko itseäsi, olitko muutoin ollut paljon kosteusvauriokohteessa ja tuliko kohtaus sen jälkeen? Vai tuliko tilanne ihan pystymetsästä, etkä osaa miettiä siihen mitään sen ihmeempää syytä?
Joka tapauksessa keskustelisin asiasta lääkärin kanssa ja miettisin hänen kanssaa miten edetään? Selvitetään löytyykö taustalta jotakin ja jos niin mitä? Aina kannattaa yrittää saada apua tilanteilleen, vaikka se ensimmäinen lääkäri ei ehkä osaisikaan auttaa, ehkä toinen osaa, tai sitten jo se ensimmäinenkin voi auttaa.
Luin sen hyperventilaatio linkin ja sieltä eivät kohdalle osuneet sellaiset oireet kuin levottomuus, tuskaisuus, valittaminen, suun kuivuminen, palantunne kurkussa, ylävatsakivut, eikä röyhtäily. Olen erittäin rauhallinen tyyppi ja paniikkireagointi ei ole koskaan istunut minuun.
Selvästi nämä tulevat sen jälkeen, kun on ollut kosteusvauriokohteessa liian pitkään ja sitten ihan vähäisenkin rasituksen yhtedessä silloin ilmenevät. Nyt onkin taas menossa se toinen kohtaus eli ylävartaloa palelsi, pahoinvointia, lämmöt laski 35,6 ja sen jälkeen seuraavaksi alkoi keuhkojen kirvely, joka siis parhaillaan päällä, kuten myös nyt se lämpöaaltovaihe, ei palele enää.
Lääkäriin en ole menossa, kyllä nämä kärsitään ihan kotioloissa ja nuollaan haavat peiton alla.
mitä se sitten olikin. En oikeastaan tiedä, miksi keskustelut keuhkolääkäreiden kanssa jäävät aina jotenkin kesken. Kuten tässäkin asiassa, johtuu sairaudestani, mutta miten, se on jäänyt sitten ilmaan. Kuten sairaudessani kaikki muukin.
Nähtävästi sitä ei jaksa tai pysty itsekään noilla lääkärissä käynneillä (joita ei enää ole), pysymään asiassa siten, että saisi tietoa alusta loppuun asti. Jotenkin kyllä tuntui useasti, että lääkärit vaihtoivat puheenaihetta kyllä tarkoituksellakin, jättäen ihan tietoisesti asiat ilmaan. Joko siksi, etteivät hekään tiedä, tai siksi että tiesivät, mutteivat voineen kertoa.
Itsekin olen rauhallinen, enkä pelkää tai kammoa mitään tutkimuksia tai toimenpiteitäkään, joten tuo panikointi on kaukana myös minun luonteestani. Asiat asioina ja niin pitäisi pärjätä, tuon hengittelyn kanssa se ei vain niin mennyt, eikä se mene vieläkään, vaikka noita kohtauksia en olekaan saanut. Rasituksessa tulee heikko, huono olo ja tajuton väsymys, ennen kuin on kunnolla rasittanutkaan itseään. Päiväunet ovat tulleet jäädäkseen, se on vain hyväksyttävä niin.
Toivon, että osa hengitysvaikeuksistani ratkeaa tiistaina kun nuo kaulani patit leikataan pois. Ne painavat henki-kurkkutorvea kasaan, joten osa ongelmaani on varmasti siitäkin johtuvaa. Nimenomaan yöt on hankalia, joten kun heräsin kohtaukseen, voihan olla että kurkku vain painui pahemmin kiinni. Ainahan nuo patit minulla elämöi altistuksessa ja kipuilivat enemmän. Ehkä ne makrofagit joutuivat ahtaalle ja se sitten tuntui myös minun olossani.
Mutta perusongelma on keuhkoissani. Siitä ei pääse mihinkään, joten toivottavasti pääset puhtaisiin tiloihin, tai olet jo. On ikävä miettiä, mitä jos EN olisi uskonut lääkäreitä ja syönyt vain hillittömästi lääkkeitä ja yrittänyt käydä töissä, kuntoutuksessa homeisessa paikassa. Olisin ratkaissut asiat toisin, ilman lääkäreitä, koska he eivät voi tietää millainen olotilasi on. Heille tämä on sairaus, jota voi hoitaa astmalääkkein, kortisonilla, ja liudalla muitakin lääkkeitä. Niin ei asia vain ole!
Joten usko itseäsi ja tuntemuksiasi ja yritä saada apua tavalla tai toisella. Ehkä apu on vain ja ainoastaan puhtaat tilat, mutta ehkä jotakin muutakin on. EI kuitenkaan kortisoni, sitä en suosittele, ellei todellakin ole pakko. Ja siihen pakkoon tuo kortisoni on hyvä lääke, muutoin ei.
suinkaan pelkästään hermostumisesta tai panikoimisesta, toisin kuin lääkärissä annetaan ymmärtää hyperventilaatiosta kärsiville. Hyperventilaatio ei ole sama asia kuin paniikkikohtaus. Päinvastoin, jostain syystä hyperventilaatiota ilmenee enemmän astmaa tai muuta keuhkosairautta sairastavilla. En tiedä millä mekanismilla se heille syntyy, itselläni ei sitä ole ollut. Minulla on lievä astma, tosin hankala rasitusastma. Vaikeaa astmaa sairastavat tutut ovat kertoneet myös hyperventiloivansa joskus.
omalla kohdallani olen kovin epäileväinen astman ja hyperventiloinnin suhteen, koska astmaani ei tehoa astmalääkkeet ja astmani muistuttaa ehkä kaikista sairauksista vähiten juuri astmaa. Siksihän olen sen kantelunkin tehnyt, jotta oireiden tullessa minulle ei vain anneta avaavaa ja luulla että se auttaa, kuten astmasairaita auttaa, minullehan avaavat eivät avaa.
Tuo keuhkolääkäri joka kertoi aikoinaan että johtuu sairaudestani tuo hyperventilaatio, ei kertonut että johtuu astmastani, vaan nimenomaan sairaudestani, tuo keuhkolääkäri arveli astman haitta-asteeksi 0, mutta piti minua silti vakavasti sairaana, eikä päästänyt töihin...
Joten vaikeaa astmaa sairastavat, sairastavatko he vaikeaa astmaa, vai jotakin jo pidemmälle ehtinyttä, jota vain puhekielessä kutsutaan yhä edelleen astmaksi, koska se on henkisestikin helpompi sairaus hyväksyä ja elää sen kanssa.
...