Eli...tämähän on niin henkilökohtaista, miten kuhunkin lääkkeet vaikuttavat ja mitä sivuvaikutuksia tulee, mutta itselläni kun on hoidettu masennusta niin saan lääkkeistä aina tosi karseita sivu-oireita=/. Selvästikin paniikkihäiriöön olen saanut mielettömän hyvä avun lääkkeestä ja masennukseen myös, mutta sitten tulee jonkin ajan kuluttua ne sivu-oireet. Anafranil- lääke oli hyvä, käytin ihan minimi-annosta, mutta esim. seksielämä muuttui niin totaalisesti, että ihan hirvitti. Että jos lääke auttaa ettei tunne paniikkia, niin ei sitten tunne mitään muutakaan...ikävää! Onko muilla samoja kokemuksia, että on joutunut luopumaan muuten hyvästä lääkkeestä? Ja onko tilalle löytynyt uutta ja sopivaa?
Sivu-oireet
Hauras
91402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suo siellä, vetelä täällä.Näin on lääkkeitten kanssa.Jos jotain apua,niin yhtä paljon haittaa???
Mä en uskalla kokeilla enää mitään lääkkeitä, jos ei o ihan hyvä ilman,yhtä huono lääkkeiden kanssa.
Ja vielä... eroon pääseminen on täyttä tuskaa, sama kun yrittäs päästä huumeista eroon?
Apua saanut!
Ei kai ihan niinkää oo, et haitat painaa lääkkeistä saadun avun kans samal tasol. Musta siinä on kyse myös omasta motivaatiosta ja halusta parantua. Olen itse vasta aloittanut uuden markkinoille tulleen cipralex-lääkkeen ja sivuvaikutuksina tullut pahanolon tunne. Mut puntaris se painaa vähemmän, jos mieski näyttää jo inhimilliseltä ja pinnaa on tullut lasten kaa enemmän.
Itsekin huomannu, heti ku alotin masennuslääkkeitä syömään. Unettomuutta, ahdistuneisuutta, pahoinvointia, heikotusta, suun kuivumista.. No, kuulemma oireet vois helpottaa viikon-parin päästä, täytyy yrittää siihen asti jaksaa.
ei tullut mitään sivuoireita. eli kyllä se on hyvin yksilöllistä.
Minä olen neljän vuoden aikana kokeillut n. kuutta eri lääkettä. Jokaisesta lääkkeestä on tullut sivuoireita toisista vähemmän ja toisista tosi rankkoja. Cipramil nimisestä lääkkeestä olen saanut pahimmat oireet, lääkitystä nostettiin neljän kuukauden aikana 40mg:aan ja se oli yhtä "helvettiä", lopulta lopetin lääkkeet hitaasti itse. Cipramilin määräsi työpaikkalääkäri, kehoitankin masennus-/paniikkioireissa kääntymään ammattitaitoisen psykiatrin puoleen. Syön nyt lääkettä nimeltä Seroxat ja siitä olen saanut aika hyvän avun, kestää vain aikansa (minulla kuukausia)ennen kuin oikea annostus löytyy. Lääkkeitä on niin monenlaisia että kyllä se oikea sinullekkin vielä löytyy! Yritä ajatella positiivisesti, vaikka vaikeaa se olisikin.
Haluan vielä kertoa että eräs ystäväni sai todella hyvän avun Cipramil lääkkeestä ja hyvin nopeasti. Ihmiset on yksilöllisiä eikä masennuslääkkeitä pidä pelätä.
Kiitos kovasti kannustuksesta, täytyy kyllä varmaan vielä vain hakemalla kokeilla josko löytyisi jokin parempi vaihtoehto.
Masennuslääkkeet vaikuttavat yksilöllisesti eri ihmisiin ja 2 ekan viikon aikana saa hyvin moni sivuoireita, jotka lähes kaikilla menevät tämän jälkeen ohi. Yleisin pidempiaikainen sivuoire on seksuaalisen halukkuuden väheneminen, mutta se menee ohi, kun lääkitys loppuu ja lisäksi lääke voidaan yleensä vaihtaa toiseen, jolloin tämäkin sivuoire menee ohi suurimmalla osalla lääkityksestä huolimatta. Eli suurimmalle osalle ihmisistä löytyy etsimällä lääke, joka sekä tehoaa masennukseen, että on täysin sivuoireeton tai vain vähäisiä sivuoireita aiheuttava. Lisäksi nykytietämyksen mukaan masennuslääkkeisiin ei voi kehittyä riippuvuutta. (Rauhoittaviin ja unilääkkeisiin taas pitkäaikaiskäytössä voi.) Parasta on jos lääkitykseen voi liittää keskusteluja esim psykologin tai jonkun muun kanssa masennukseen liittyvistä asioista.
Aloittaessani Cipramilia koin jo edellä kuvattua pahoivointia, päänsärkyä, kovaa hikoilua, huimausta, suun kuivumista jne. Lisäksi unihäiriöt kiusasivat: ensin en saanut unta ja sittemmin olin ihan jatkuvasti väsy vaikka kuinka nukuin.
Nämä kuitenkin loppuivat muutaman viikon sisällä.
Lopulliseksi sivuoireeksi jäi seksuaalinen haluttomuus, kyky orgasmiin katosi kokonaan, eikä mikään tuntunut miltään "siinä mielessä".
Lisäksi jotain hormonaalisia muutoksia tapahtui, ja multa alkoi erittyä maitoa rinnoista, mikä oli inhottavaa.
Söin vuoden ja viimeisimmin mainitut "lopulliset" jatkuivat loppuun asti. Eikä tilanne niiden osalta ole lopettamisen jälkeen vielä neljän kk:n jälkeenkään aivan tasoittunut..
Että ei ne aina mee parin viikon sisällä ohi...