OINAS
voi melkein kuulla kuinka veri kohisee oinaan suonissa. hän on kuin gladiaattori, joka peltisessä minihameessaan seisoo voitokkaana, piirtyen ylväänä vasten verenkarvasta kevätaurinkoa. aggressiivinen, kuohuva, suvereeni, itsepäinen, äänekäs. energinen, aina valmis -oinas tempaa helposti mukaansa flegmaattisimmankin uneksijan. oinaan taljan alla kytevät herkimmin primittiviset villieläimen vaistot. ”la bète humaine” (emile zolan ”ihmispeto”) voi kuulostaa karskilta -mutta jotain perää siinä saattaisi olla...
oinaan huulilta purkautuva nauru on homeerista; sydämen pohjasta kumpuavaa. niin sanotaan jumalten nauravan. elämänasenne on häkellyttävän luonnollinen ja kahlitsematon. kun oinasta ohjaa sotaisa ja tulinen mars, hän säntäilee joskus eteenpäin ilman hallittua ja loogista päämäärää. on hyvä muistaa, että mytologian mukaan mars edustaa juuri sodassa action-puolta; taistelun tiimellystä ja testosteronia. sodankäynnin älyllistä ja taktista puolta hallitsee pallas athene. vaikka oinas antaakin vahvan kuvan itsestään, saattaa hänen alitajuiseen puoleensa kätkeytyä irrationaalisia, ahdistavia muistikuvia -niitä symboloivat marsin lapset (kuut) pelko ja kauhu.
maailma johon oinas syntyy, on todellakin kuin tyhjä valkea taulu. kuvitelkaamme tilanne, kun maa on autio ja jumalan henki liikkuu vetten päällä. mitään valmiita toimintamalleja ei ole, kaikki on luotava itse. oinas edustaakin filosofisesti ottaen a priori -tietoisuutta, sisäänrakennettua intuitiota joka ei perustu kokemukseen.
marsin primitiivinen, sotaisa vaikutus on geeneihin rakennettu; syntyessään oinaaksi henki tekee verivalan tuon sodanjumalan kanssa. niinpä hänen olemuksessaan on alati havaittavissa taisteluvalmiutta. omissa oloissaankin hän pitää ylen aikaa jonkinlaista ääntä; huudahduksia, ölähdyksiä, korahduksia, vingahduksia, kättentaputusta... kuin äänellisiä jäänteitä, soundi-reliikkejä ajalta ennen kristuksen syntymää.
juuri geneettisen taisteluvalmiuden johdosta oinas on koko ajan kuin varuillaan; mistä vihollinen lähestyy? ei kai kukaan vain yllätä takaapäin? onko selusta varmasti turvattu? eihän vai kukaan rynni ylitseni? olenhan varmasti voittaja? häviäminen olisi heikkouden merkki, ja heikkous taas....ei sovi oinaalle. jatkuva minän psyykkaaminen ja voitelu taas saattavat viedä energiaa sivullisilta, jotka otsa hiessä yrittävät kiillottaa oinaan sotisopaa. mutta kiillotus-komppanian voimavarat ovat rajalliset; uupuneena väki vajoaa polvilleen vanhatestamentillisen oinaan palvontaseremonian käydessä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ylivoimaiseksi.
fyysisyys on tärkeä osa oinasta; terve, vahva ruumis heijastaa siinä asuvaa vahvaa henkeä. privaatissa sankarimme tepsuttaa mielellään alastomana, katsellen jäntevän ruumiinsa kuvajaisia heijastavilta pinnoilta. hän eläytyy voimallisesti antiikin aikaisiin roolipeleihin voidakseen edes hetken aikaa kokea olevansa yksi lenkki historialli- sessa jatkumossa. myös oinas-nainen nauttii fyysisyydestään; parhaimmillaan hän on raivon partaalla, katsellen kiihtymyksestä kohoilevaa poveaan peilistä, saaden mentaalisen kosketuksen alkuaikojen esiäitiinsä, pesuettaan suojelevaan she-womaniin, jonka ainoa parfyymi oli helvetillisellä virtausnopeudella suihkuava adrenaliini.
positiivinen elämänasenne ja luonteenlaatu ovat ominaista oinaalle. kun muille täytyy väkipakolla markkinoida ”think positive” -ideologiaa, on se oinaalle itsestäänselvyys. krooninen pessimismi ei ole hänen tyylilajinsa, ja turha marmatus ja sairauksien vatvominen vain ärsyttävät. oinas tietää että oma psyyke on paras lääkäri ja että mielen avulla voi parantaa, jos ei kaikkea, niin paljon.
oinas on säilyttänyt alkuvoimaisen kosketuksen luontoon. maisema ei ole hänelle vain visuaalinen, vaan kommunikoiva elementti. metsä kuiskailee vihjeitä ja esoteerisiä opetuksia, taivaankappalaiden rytmisen liikkeen avulla oinas navigoi ”elämän merellä”. laajan näkökentän johdosta hän pystyy näkemään asioita, jotka monilta jää- vät pimentoon.
voi melkein kuulla kuinka veri kohisee oinaan suonissa. hän on kuin gladiaattori, joka peltisessä minihameessaan seisoo voitokkaana, piirtyen ylväänä vasten verenkarvasta kevätaurinkoa. aggressiivinen, kuohuva, suvereeni, itsepäinen, äänekäs. energinen, aina valmis -oinas tempaa helposti mukaansa flegmaattisimmankin uneksijan. oinaan taljan alla kytevät herkimmin primittiviset villieläimen vaistot. ”la bète humaine” (emile zolan ”ihmispeto”) voi kuulostaa karskilta -mutta jotain perää siinä saattaisi olla...
oinaan huulilta purkautuva nauru on homeerista; sydämen pohjasta kumpuavaa. niin sanotaan jumalten nauravan. elämänasenne on häkellyttävän luonnollinen ja kahlitsematon. kun oinasta ohjaa sotaisa ja tulinen mars, hän säntäilee joskus eteenpäin ilman hallittua ja loogista päämäärää. on hyvä muistaa, että mytologian mukaan mars edustaa juuri sodassa action-puolta; taistelun tiimellystä ja testosteronia. sodankäynnin älyllistä ja taktista puolta hallitsee pallas athene. vaikka oinas antaakin vahvan kuvan itsestään, saattaa hänen alitajuiseen puoleensa kätkeytyä irrationaalisia, ahdistavia muistikuvia -niitä symboloivat marsin lapset (kuut) pelko ja kauhu.
maailma johon oinas syntyy, on todellakin kuin tyhjä valkea taulu. kuvitelkaamme tilanne, kun maa on autio ja jumalan henki liikkuu vetten päällä. mitään valmiita toimintamalleja ei ole, kaikki on luotava itse. oinas edustaakin filosofisesti ottaen a priori -tietoisuutta, sisäänrakennettua intuitiota joka ei perustu kokemukseen.
marsin primitiivinen, sotaisa vaikutus on geeneihin rakennettu; syntyessään oinaaksi henki tekee verivalan tuon sodanjumalan kanssa. niinpä hänen olemuksessaan on alati havaittavissa taisteluvalmiutta. omissa oloissaankin hän pitää ylen aikaa jonkinlaista ääntä; huudahduksia, ölähdyksiä, korahduksia, vingahduksia, kättentaputusta... kuin äänellisiä jäänteitä, soundi-reliikkejä ajalta ennen kristuksen syntymää.
juuri geneettisen taisteluvalmiuden johdosta oinas on koko ajan kuin varuillaan; mistä vihollinen lähestyy? ei kai kukaan vain yllätä takaapäin? onko selusta varmasti turvattu? eihän vai kukaan rynni ylitseni? olenhan varmasti voittaja? häviäminen olisi heikkouden merkki, ja heikkous taas....ei sovi oinaalle. jatkuva minän psyykkaaminen ja voitelu taas saattavat viedä energiaa sivullisilta, jotka otsa hiessä yrittävät kiillottaa oinaan sotisopaa. mutta kiillotus-komppanian voimavarat ovat rajalliset; uupuneena väki vajoaa polvilleen vanhatestamentillisen oinaan palvontaseremonian käydessä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ylivoimaiseksi.
fyysisyys on tärkeä osa oinasta; terve, vahva ruumis heijastaa siinä asuvaa vahvaa henkeä. privaatissa sankarimme tepsuttaa mielellään alastomana, katsellen jäntevän ruumiinsa kuvajaisia heijastavilta pinnoilta. hän eläytyy voimallisesti antiikin aikaisiin roolipeleihin voidakseen edes hetken aikaa kokea olevansa yksi lenkki historialli- sessa jatkumossa. myös oinas-nainen nauttii fyysisyydestään; parhaimmillaan hän on raivon partaalla, katsellen kiihtymyksestä kohoilevaa poveaan peilistä, saaden mentaalisen kosketuksen alkuaikojen esiäitiinsä, pesuettaan suojelevaan she-womaniin, jonka ainoa parfyymi oli helvetillisellä virtausnopeudella suihkuava adrenaliini.
positiivinen elämänasenne ja luonteenlaatu ovat ominaista oinaalle. kun muille täytyy väkipakolla markkinoida ”think positive” -ideologiaa, on se oinaalle itsestäänselvyys. krooninen pessimismi ei ole hänen tyylilajinsa, ja turha marmatus ja sairauksien vatvominen vain ärsyttävät. oinas tietää että oma psyyke on paras lääkäri ja että mielen avulla voi parantaa, jos ei kaikkea, niin paljon.
oinas on säilyttänyt alkuvoimaisen kosketuksen luontoon. maisema ei ole hänelle vain visuaalinen, vaan kommunikoiva elementti. metsä kuiskailee vihjeitä ja esoteerisiä opetuksia, taivaankappalaiden rytmisen liikkeen avulla oinas navigoi ”elämän merellä”. laajan näkökentän johdosta hän pystyy näkemään asioita, jotka monilta jää- vät pimentoon.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lainatun tekstin oheen pitäisi aina liittää lähdeluetteloon mistä sivulta ja milloin teksti on netistä otettu. Mutta viis siitä: haluaisin todella löytää ko. sivut ilmoittele mistä ne löysit!!!