Teille kaikille, jotka olette kokeneet keskenmenon niin haluan kertoa oman tarinani. Itselläni on takana n. 9 keskenmenoa (en laskenut enää kovin tarkkaan). Olin jo siinä uskossa etten koskaan voi saada lasta, sillä tutkimuksissa ei selvinnyt koskaan mitään. Poikani täytti juuri puoli vuotta ja olen hänestä ikionnellinen. Hassua, sillä en käyttänyt mitään hormoneja tai primaspania, kuten alkuraskaudessa olisi pitänyt, koska en tiennyt edes odottavani.
Älkää siis luovuttako ja estäkö uuden raskauden mahdollisuutta, ennen kuin olette aivan varmoja ettette jaksa uutta. Ihmeitä tapahtuu...
Älkää siis luovuttako ja estäkö uuden raskauden mahdollisuutta, ennen kuin olette aivan varmoja ettette jaksa uutta. Ihmeitä tapahtuu...
Vastaukset 8
Vanhimmat
että sait sitten lopulta lapsen! Kyllä toivoa näköjään sitten on meillä muillakin.:)
Lämpimät onnittelut lapsestasi! Itse kamppailen toistuvien keskenmenojen kanssa ja voimat ovat vähissä. Haluaisin tietää saitko keskenmenosi kuinka varhaisessa vaiheessa? Itselläni kuusi viikoilla 5-10, suurin osa mennyt kesken ihan alkumetreillä. Pelkään että kyse olisi immunologisista ongelmista, joita ei täällä oikein "tunnusteta" olemassaoleviksi saati sitten hoideta.
Kaikki keskenmenoni yhtä lukuunottamatta tapahtuivat raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana. Ihan ensimmäinen raskauteni jatkui viikolle 24, jolloin raskaus jouduttiin keskeyttämään. Lapsella ei ollut elinmahdollisuuksia, koska lapsivettä ei jostain kumman syystä ollut. Syytä ei koskaan löytynyt. Tiedän, että kuulostaa pahalta, mutta mitä aikaisemmassa vaiheessa lapsen menettää niin sen parempi. Kun edetään yli puolenvälin niin se on jotain aivan kamalaa.
Itse asiassa Viljamillakin pitäisi todennäköisesti olla kaksoisveli tai -sisko. Jotain sen tapaista oli ekassa ultrassa kohdussa nähtävissä. Se myös selittäisi hetkittäin erittäin runsaan vedenvuodon ja melkein kaksi kuukautta jatkuvat verisen/ruskehtavan vuodon. Itse asiassa sain tietää Viljamista kun menin lopulta menin lääkärille hoitamaan keskenmenoa, kun ei tuntunut itsekseen menevän ohi. Parempi vain etten tiennyt, niin en hermoillut turhaa ja elin normaalia elämää.
Täytyy kyllä sanoa, että vasta kun Viljami syntyi niin uskoin raskauden onnistuvan ja uskalsin alkaa valmistautumaan kunnolla vauvaa varten.
Toivon todella, että onnistut. Aina kun vaivut epätoivoon, niin muista, että jos minä olen onnistunut niin sinullakin on toivoa.
Kaunis kiitos vastauksestasi, se antoi mulle lohtua ja myös hitusen uskoa tulevaan. Periksi en halua vielä antaa, vaikka pelko on kova. Jos joskus pääsen raskauden ensimmäistä kolmannesta pidemmälle niin tulen varmaankin olemaan hermoraunio, koska lukuisten keskenmenojen jäljeenhän raskaus "luokitellaan" riskiraskaudeksi. (tai oikeammin sanottuna ; hermoraunio alusta alkaen) Olitko itse Viljamia odottaessasi erityisäitipolin asiakkaana? Kävitkö ultrassa tavallista useammin tms? Saanko vielä kysyä miten pitkään meni yrityksen aloittamisesta siihen kun Viljamin sait? Minä raskauduin helposti kolme ensimmäistä kertaa (n.3 kk:n sisällä), sen jälkeen on uusi raskautuminen kestänyt pidenpään. En tiedä onko keskenmenoilla asian kanssa jotain tekemistä. Terv Anniina
Hei taas
Kävin ultrassa n. 5 viikon välein, mutta vain siksi, että otin asian itse puheeksi neuvolassa kun keskiraskauden ultran tehnyt lääkäri totesi, että tavataan sitten loppuraskaudessa. Parhaimillaan tosin ultrattiin neljä kertaa päivässä, muutta se oli todellakin poikkeus. Onneksi...
Itse asiassa Viljamia ei ns. yritetty, mutta raskautta ei myöskään estetty. Edellisestä keskenmenosta oli kait n. 1 1/2 vuotta. Parhaimmillaan tai pahimmillaan olen kyllä ollut raskaana 3 kertaa vuoden aikana, et se kait vaihtelee kovasti.
Kun olet taas raskaana niin neuvoisin sinua toimimaan parhaasi mukaan kuten ennenkin. Minulla nyt meni ensimmäiset 3 kuukautta niin etten tiennyt odottavani tervettä lasta, joten ajoin moottoripyörällä, juoksin ja jopa join alkoholia. En edes tehnyt testiä, koska tiesin tiesin, että se näyttäisi positiivista (eli hormonia olisi vielä elimistössä, vaikka verta vuosinkin. Tiesin, että minusta tulisi hermoraunio. Kun sitten sain tietää, niin päätin etten hermoile ja mielestäni onnistuin aika hyvin. Varmaan paremmin kuin useimmat odottavat äidit. Uskon vakaasti, että oli parempi etten tiennyt. En tiedä voiko stressi aiheuttaa keskenmenon, mutta tuskin se ainakaan sitä estää. En myöskään välttämättä jää mahdollisessa seuraavassa raskaudessa lepäämään alkuraskaudessa, vaikka lääkäri sitä ehdottaisikin. Olen sen monta kertaa tehnyt ja lopputulos on aina ollut yhtä huono.
En kovin usein muista käydä täällä katsomassa, mutta kysy vain enemmän jos haluat. Yritän muistaa näillä sivuilla poiketa.
Hei ja kiitos taas vastauksestasi!
Minua kiinnostaisi tietää millaisia "hoitoja" sinulla kokeiltiin niissä keskenmenneissä raskauksissa (joista pahoitteluni!)? Tämä siksi että minulle ehdotettiin seuraavaan raskausyritykseen tueksi verenohennuslääkettä (vaikken sitä kokeiden mukaan tarvitsekaan), keltarauhashormonia ja kortisonia.
Myös tuo suositus lepoon mietityttää, itselläni on raskas työ, ja ajoittain olen kovinkin stressantunut, ärtynyt ja väsynyt työni takia. Oletko koskaan ollut sairaslomalla alkuraskaudessa? Itselleni on sitä mahdollisuutta tarjottu mutta en oikein tiedä olisiko se hyväksi ts. silloin jää aikaa panikoida enemmän kotioloissa.
Toivottavasti ehdit vastailemaan! Aurinkoista syksyä toivottaa Anniina
Heips
Minulle oli määrätty alkuraskauteen primaspaania, keltarauhashormonia ja muistaakseni myös kortisonia. Näitä en kuitenkaan käyttänyt, koska luulin vain kärsiväni keskenmenosta. Myöskään minun testeissä ei löytynyt syytä verenohennusääkityksele. Usein olen olllut sairaslomalla, mutta vasta silloin kun vuoto on jo alkanut ja keskenmenoa on koitettu levolla ehkäistä. Viljamista en alkurasakudessa jäänyt vaikka lääkäri käski.
Jos vaan pystyt olemaan kotona panikoimatta niin ehkä kuitenkin kannattaa. Tuskinpa töissä paljoa vähempää asiaa miettisit. Itse jouduin loppuraskaudessa lepäämään ja aloitin käsityöprojekteja sohvalla maaten telkkaria katsoessa.
Aurinkoista syksyä ja toivottavasti jo seuraava raskautesi päättyy onnellisesti...
Terveisin Tiina
Hei Tiina!
Kiitos taasen vastauksesta!
Pikkuhiljaa yritän kerätä rohkeutta kohti uutta yritystä. Aurinkoista syksyä!
terv. Anniina